Pelaajayhdistyksen johto tunnistaa JYPin entisen urheilujohtajan kuvaamat kovat paljastukset – ”Ongelma on, että virheitä ei edes nähdä virheinä”

Pelaajayhdistys SJRY:n puheenjohtaja Teemu Ramstedt ja varapuheenjohtaja Frans Tuohimaa tunnistavat JYPin entisen urheilujohtaja Mikko Viitasen Aition Leadership-podcastissa esiin nostamat epäkohdat todeksi. He kertovat valmentajien ohittavan lääkäreiden päätöksiä.

Viitanen paljasti sunnuntaina julkaistavassa jaksossa valmentajien vallankäytön synkkiä puolia: esimerkiksi lääkäreiden yli kävellään jopa vieroitushoitopäätöksissä.

Ramstedt kertoo, ettei järkyttynyt Viitasen todistuksesta, mikä on omalla tavallaan vastauksena jo paljon puhuva.

– En järkyttynyt, koska se oli hyvin tuttua puhetta. Tunnistin heti sen yleisellä tasolla mistä puhutaan. Oli kuitenkin hyvä, että joku tuossa asemassa olleena tuoreeltaan sanoo asiat ääneen. Tuossa asemassa ollut ihminen ei ole käsitykseni mukaan noin avoimesti puhunut. Se oli vähintäänkin hyvä keskustelun avaus, Ramstedt sanoo.

Kun Tuohimaalta kysyy, miten yleistä tällainen toiminta on, Tuohimaa keskeyttää nopeasti.

– Oleellista ei ole miten yleistä tämä on, vaan se, että tällaisiin asioihin pitäisi suhtautua sellaisella vakavuudella, että jos tällaista tapahtuu yhdessäkin joukkueessa, se on liikaa. Valmentaja ylittää toimivaltansa isosti, jos kokee oikeudekseen puuttua pelaajan terveyteen liittyviin kysymyksiin, Södertäljessä kiekkoileva olympia- ja MM-kultamitalisti Tuohimaa painottaa.

Myös SJRY:n puheenjohtaja Teemu Ramstedt sanoo tunnistavansa Viitasen kuvaaman ilmiön erityisesti päävalmentajien osalta.

– Ei voi sanoa, että kaikki toimisi niin, että ohittaisivat lääkärin suositukset ja käskyt, mutta valitettavasti liian moni on kuitenkin taiteillut asiassa. Omakohtaisia kokemuksiakin on asiasta.

Ramstedt muistaa uraltaan tapauksen, jossa hän sai jalkaansa tömäkän tällin. Fysioterapeutti suositteli Ramstedtia jättämään pelin kesken, koska jalassa tuntui tietynlaista löysyyttä. Ramstedt totteli saamaansa ohjeistusta ja siirtyi pukuhuoneeseen ottamaan varusteitaan pois.

Myöhemmin kuvissa selvisi, ettei vamma ollut vakava. Pelaaja olisi voinut jatkaa kivun sallimissa rajoissa. Mutta tapaus paljasti jotain olennaista valmennuskulttuurista.

Kun seuraava harjoitus koitti, hän sai kutsun päävalmentajan luokse. Yllätyksekseen vastaanotto oli tyly ja valmentajan ääni kohosi. Tunnelma oli kireä.

Reaktio yllätti Ramstedtin täysin.

– Pitää erottaa kipu ja vamma, päävalmentaja meuhkasi.

Ramstedt pohtii, että tällainen kulttuuri nostaa kynnystä pelaajille kertoa vammoistaan. Sen seurauksena lääkärin luokse saatetaan hiipiä kertomatta valmentajille mitään.

– Varmasti moni pelkää ja ei uskalleta sanoa. Matkan varrella on ollut sellaisia tilanteita, että harjoituksissa tulee joku vamma, eikä pelaaja sano mitään koska valmentajan reaktiota ei haluta kuulla.

Ramstedt muistaa uraltaan myös tapauksen, jossa valmentaja oli korostanut muutamaan otteeseen, että ”maanantaiaamun nivusvammaa ei ole olemassa.” Ramstedtin mukaan tällä viitattiin siihen, että jos nivunen menee maanantaiaamuna, viikonloppuna ei ole hoidettu kehonhuoltoa riittävän hyvin.

– Sitten kuitenkin joskus se maanantaiaamu tulee, kun nivusiin tulee vammaa. Ja sitten joudutaan vetämään kipeällä nivusella. Ei sekään tilanne hyvä ole.

Ramstedt vertailee tilannetta muuhun työelämään.

– Jos ajattelen tämänkaltaisia tapauksia minne tahansa muualle työelämään, olisi aika vaikea nähdä missään, että voitaisiin toimia noin. Mutta koska kulttuurimme on vinoutunut, emme edes mieti, että jääkiekkopelaajana toimiminen on edes työelämää.

Myös Tuohimaa nostaa esiin järjestelmän puutteet. Hän kokee, että on ollut urallaan onnekas valmentajien suhteen, mutta on myös tietoinen pelaajakollegoilleen sattuneista tapauksista.

– Seuroissa on eroja näissä. Esimerkiksi HIFK:ssa (lääkäri) Petri Heleniuksen johdolla hoitolinja toimi kuin junan vessa. Muualla hoitolinjoihin on kuitenkin saatettu puuttua niin, että ikään kuin on selvää, että olisi parempi olla vammastaan hiljaa, Tuohimaa sanoo.

Tuohimaa antaa konkreettisen esimerkin eroista Suomen ja Ruotsin välillä. Hän kokee, että tietyissä asioissa Suomessa voisi suhtautua pelaajiin ihmisläheisemmin. Ihmisläheisyydestä on kyllä valmentajien suulla puhuttu, mutta tekojakin tarvitaan sanojen ohella lisää.

– Jokunen vuosi sitten elokuussa harjoituskauden aikana pelaajalle syntyi yöllä lapsi. Hän sai päävalmentajalta joukkueen harjoituksen vapaaksi aamupäivällä. Mutta jo seuraavana iltapäivänä piti tulla tekemään korvaava punttiharjoitus. Ruotsissa saa määrittämättömän vapaan lapsen kanssa, on se sitten lopulta viikko tai vähemmän, Tuohimaa sanoo.

Tuohimaan mukaan valmentajan auktoriteetti ei sulaisi inhimillisemmästä otteesta pätkääkään – vaan voisi jopa lisätä sitä.

– Yksi punttitreeni tuskin oli niin tärkeä, että tuore isä piti sinne raahata se noin nopeasti tekemään. On vaikea arvioida, miksi jotkut valmentajat toimivat näin. Usein he ovat niin sanotusti vanhan liiton valmentajia. Valta ja pelko kulkevat kuitenkin usein käsi kädessä, koska valtaa on pidettävä käsissä, ettei sitä menetä.

Tuohimaa nostaa myös esiin tuoreen esimerkin jääkiekon vaarallisesta puolesta. Pelicansin tähtipelaaja Ryan Lasch sai kovan iskun päähänsä vastaanotettuaan kovan taklauksen ja jäi jäänpintaan vaihtoaition edustalla selvästi tärskyn voimasta hölmistyneenä. Silti Lasch päästettiin nopeasti kentälle.

– Miten voi olla, että pelaaja, joka käytännössä konttaa vaihtoon päähän kohdistuneen iskun jälkeen, pääsee seuraavaan vaihtoon kentälle? Tuohimaa kysyy.

Hän myös pudistaa päätään seuran urheilutoimenjohtajan Janne Laukkasen selitykselle, jonka mukaan Lasch itse halusi kokeilla pelaamista. Tuohimaa kokee, että jääkiekkoilijan identiteettiin on sisäsyntyisesti juurtunut taistelijan luonne. Siksi pelaajaa on suojeltava myös itseltään tällaisissa tapauksissa.

– Pelaaja taistelee vamman kanssa. Pelaaja ei voi itse päättää tämänkaltaista asiaa. Totta kai hän haluaa ylivoimalle, siksi juuri systeemin pitää toimia niin, ettei hän pääse, Tuohimaa painottaa ja vertaa tilannetta NHL:ään, jossa päätäntävalta otetaan pelaajalta pois.

– NHL:ssä on pakko mennä pukuhuoneeseen aivotärähdystestiin vähintään kymmeneksi minuutiksi.

Tuohimaa toivoisi tällaisissa asioissa vedenpitävää systeemiä ja taloudellisia sanktioita seuroille.

– Vahinkoja ei saa näissä asioissa tapahtua. Tällaiset tapaukset eivät voi toistua. Tarvitaan vaikka uhkasakko, ettei näin pääse käymään.

Tuohimaa korostaa, että ongelma ei ole vain valmentajien, mikäli valmentaja pääsee jatkuvasti ohittamaan valtuutuksiaan. Ongelma on myös seurajohdossa, jotka mahdollistavat moisen toiminnan.

– Lähdin pohtimaan podcastiakin kuunnellessa, että onko valmentajille määritetty kehys, mitkä asiat ovat valmentajan työtä? Ovatko he tietoisia toimivallastaan? Tuohimaa kysyy.

– Jos mietin pelaajana ja mahdollisesti tulevana valmentajana tätä asiaa, se ei mahdu ymmärrykseen, että saatetaan ikään kuin toimia lääkärinä tai lääkärin yläpuolella.

– On ryhmä pelaajia, joita valmennat. Valmennat pelaajia. Siinä kaikki.

Tuohimaa kummastelee jääkiekon valmennuskulttuurin hämärtyneitä rajoja. Hän pohtii, miten on päädytty tilanteeseen, jossa valmentajat kokevat oikeudekseen tehdä päätöksiä pelaajien terveydenhoidosta.

– Miten voidaan päätyä tilanteeseen, että tämä alue kuuluu hänelle? Jos kyse on esimerkiksi pelaajan vieroitushoidosta tai magneettikuvista – eli milloin niihin mennään.

Tuohimaan mukaan kyse on laajemmasta ongelmasta siinä, miten valmentajuus ymmärretään.

– Moni ymmärtää jo, että tehtävä on valmentaa. Mutta joku toinen ehkä kokee, että siihen kuuluu kontrolli kaikesta. Valitettavasti kokemukseni mukaan se on usein myös kokeneempaa valmentajakuntaa, joka on jälkimmäistä.

Ramstedt on puolestaan nähnyt, miten valmentajat käyttävät valtaansa myös ohi urheilujohtajan.

– Tiedän tapauksista, jossa valmentaja on sanonut pelaajalle, että lähdet täältä menemään. Sitten urheilujohtaja ei tiedä asiasta mitään, eikä ole halukas, että pelaaja lähtee. Sen seurauksena ollaan jo niin vaikeassa ja tulehtuneessa tilanteessa, että valmentaja on käyttänyt valtansa niin, että saa pelaajan ulos.

– Ei valmentajan pidä päättää kuka on töissä. Se ei ole valmentajan päätös, Ramstedt painottaa ja kertoo, miten valmentajat pelaavat myös seurajohdolla.

– Agenda on usein se, että ei luota urheilujohtajaan ja menee omistajataholle vaatimaan uusia pelaajia tai uutta urheilujohtajaa.

Tuohimaa muistuttaa, että pelaajat voivat rohkeasti olla yhteydessä SJRY:n suuntaan, mikäli sellaiseen on tarvetta.

– Toivon, että pystymme helpottamaan asioista ilmoittamista. Mutta korostan, että meihin tai tarvittaessa agenttiin voi olla yhteydessä, jotka voivat tehdä ilmoituksen niin, ettei varmasti tarvitse oman aseman puolesta pelätä. Sen voi tehdä matalalla kynnyksellä.

Tuohimaa tarttuu myös Leadership-podcastissa Viitaselta kuultuun yksityiskohtaan: Suomen Ammattivalmentajat SAVAL oli tapaamisessaan linjannut, että valmentajille pitäisi saada lisää päätäntävaltaa.

– Kaikista on omat mielipiteet ja ymmärrän näkemyksen, mutta mitä tämä oikein tarkoittaa? Mitä vallalla tarkoitetaan? Tuohimaa kyseenalaistaa ja peräänkuuluttaa selkeyttä siihen, mitä valmentajien toimenkuvaan todella kuuluu.

– Olisi huolestuttavaa, jos tällä tarkoitetaan Viitasen paljastamia asioita, kuten puuttumista pelaajien terveydenhoitoon. Jos toimivaltuuksia halutaan entisestään ylittää, se on jo sairasta ajattelua. Toivottavasti sillä ei sitä tarkoitettu.

Pelaajayhdistyksen varapuheenjohtaja Frans Tuohimaa myöntää ongelman laajuuden, mutta korostaa SJRY:n puuttuvan jokaiseen raportoituun tapaukseen.

– Vuosittain erinäköisiin epäkohtiin puututaan. Annetaan huomautus, että ei voi näin mennä, Tuohimaa kertoo.

Tuohimaa haluaa madaltaa kynnystä ilmoittaa väärinkäytöksistä. Jääkiekkokulttuurissa asioista vaietaan herkästi, mutta pelaajayhdistys haluaa muuttaa tätä ajattelutapaa.

– Jos tulee väärinkäytöksiä, niistä pitäisi olla helpompaa ilmoittaa. Meidän pitää tehdä enemmän valistustyötä.

Ramstedt katsoo suomalaisen jääkiekon tulevaisuuteen varovaisen optimistisesti. Vuosikymmenten perinteet ja valtarakenteet eivät murru hetkessä, mutta muutos on välttämätön – ja se hyödyttää myös valmentajia itseään.

– Valmentajat kokevat tutkitusti jo nyt kovaa painetta tuloksista ja medianäkyvyydestä. Se on raadollinen ammatti, Ramstedt pohtii.

– Siksi ajattelen, että jos ihan joka asiaan ei tarvitsisi puuttua ja kontrolloida, se helpottaisi vain omaa roolia ja vapauttaisi energiaa heille kuuluviin asioihin.

Kyse on pohjimmiltaan siitä, miten valmennusta ja johtamista jääkiekossa ajatellaan. Ramstedt näkee, että vähempi valta voisi paradoksaalisesti tehdä valmentajista parempia työssään.

– Valtaa voisi aivan hyvin vähentää, että valmentajista saataisiin enemmän irti työhön, jossa he ovat tärkeitä.

Ramstedt ei halua osoitella sormella yksittäisiä henkilöitä.

– Olen nähnyt sekä hyviä että huonoja toimintatapoja. Kaikki tekevät joskus virheitä, kukaan ei selviä ilman niitä.

Suurin ongelma on kulttuurissa siinä, ettei virheitä edes tunnisteta virheiksi.

– Tärkeää olisi kuitenkin, että tällainen toiminta edes nähtäisiin virheenä. Kulttuuri on tosin vielä edelleen se, ettei nähdä.

Muutos lähtee siitä, että ongelmista uskalletaan puhua. Siksi Ramstedt antaa erityismaininnan Mikko Viitasen rohkeudelle.

– Jos tässä vuoden kiekkoteko jaettaisiin, voisin sitä Mikko Viitaselle ehdottaa.