Käsikirjoittaja Pekko Pesonen kerää yleisömassoja Napapiirin sankarit -komedioilla ja viiden tähden arvioita Talvivaara-kaivosdraamalla Jättiläinen. Menestyksessä auttaa se, että häntä innostavat yhtä lailla muotiblogit, työn muutos sekä pitkät työpäivät. Seuraavaksi hän aikoo naurattaa startup-yrittäjillä.

Elokuvillasi on yli miljoona katsojaa. Olet käsikirjoittajien Eppu Normaali.

En tiedä, pitäisikö tuo ottaa loukkauksena vai kohteliaisuutena.

Opiskelukaverisi, uuden elokuvasi Onnenonkijan ohjaajan Ville Jankerin mukaan teet 14-tuntisia työpäiviä.

Se on tietysti poikkeuksellista, mutta olen minä aika ahkera. Pitää pitää persettä penkissä, että leffoja syntyy. Olen tunnettu siitä, että myllään tekstejä hirveän paljon.

Jankeri sanoi myös, että hän on vasemmistolaisempi kuin sinä.

Minähän olen vanha pikkupioneeri. Olen ollut kuukauden pioneerileirillä Neuvostoliitossakin vuonna 1990. Kun jonotti kaksi tuntia Moskovan ensimmäiseen McDonald’siin, näki että systeemi on tullut tiensä päähän ja tuloerot ovat räjähtäneet. Hampurilaiset maksoivat tosi paljon, ja silti monilla oli varaa hakea niitä kassikaupalla. Vanhempani olivat kulttuuridemokraatteja Hämeenlinnasta, revariosastoa, ei taistolaisporukkaa. He vaikuttivat minuun niin, että ajatukset solidaarisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta ovat itsestäänselvä juttu.

Onnenonkija kertoo muun muassa bloggari Marja Aurorasta, joka on vararikossa, vaikka saa paljon näkyvyyttä. Onko näkyvyys arvokasta?

Marja Auroralle se on iso itseisarvo. En osaa sanoa, olisiko siitä käsikirjoittajalle enemmän haittaa vai hyötyä, mutta on se ollut Jättiläisen kohdalla hienoakin, että on kiinnostuttu niin paljon käsikirjoittajasta.

Onnenonkija on täynnä somekieltä. Osaatko käyttää hashtageja?

En ole kauhean hyvä. Se oli aika hauskaa, kun työhuoneella pari naispuolista käsikirjoittajakollegaa tutki nekrofiliamurhia ja poliisin korruptiota ja minä luin päivät pitkät nuorten naisten lifestyle-blogeja. Ihailen, miten heistä parhaat ovat huikean taitavia. Jos siinä breikkaa, niin onhan se varmasti fantastinen duuni. Samaistun siihen tosi paljon käsikirjoittajana, että on tekemisensä herra.

Olet Käsikirjoittajien Killan perustajajäsen ja ex-puheenjohtaja. Tuntuuko käsikirjoittajista, etteivät he saa huomiota?

On se käsikirjoittajan näkökulmasta absurdin tuntuista, että elokuvaa kutsutaan ohjaajan elokuvaksi tai kirjoitetaan näyttelijän luovan hienon roolihahmon. Voit kuvitella, että se tuntuu tosi pimeältä, kun kirjoitat juttua monta vuotta ja sinut jätetään kokonaan mainitsematta arvosteluissa.

Miekkailija-elokuvan käsikirjoittaja Anna Heinämaa oli tyytymätön, kun hänet unohdettiin markkinoinnissa. Ovatko tällaiset tilanteet yleisiä?

Miekkailijassa leffa oli tehty varsin hyvässä yhteishengessä, mutta Anna Heinämaata harmitti varmasti se, että kun mennään myymään ulkomaille leffaa, niin häntä ei oikein mainita. Kyllä kuulin näitä paljon, kun olin Käsikirjoittajien Killassa. Vanhemmalla sukupolvella, kuten Tove Idströmillä ja muilla, on tosi järkyttäviä kokemuksia, ja he ovat tosi katkeria, miten heidän yli on kävelty. On se siitä hurjasti muuttunut. Pelin henki on paljon parempi.

Mistä kertoo tuleva Napapiirin sankarit 3?

Olen halunnut pitkään kirjoittaa vaelluskomedian. Vaeltamisessa on kulttuurina jotain kiinnostavaa ja huvittavaa: insinöörit sankaroimassa metsässä. Mitä minä Napiksesta vielä puhun, kun sitä kuvataan vasta kesällä, mutta tuntui siis, että vaelluksesta voisi kummuta itsensä etsimisen teema. Tuntui, että haluan kirjoittaa vielä yhden Napiksen.

Mitä pitäisi tehdä, että käsikirjoittamisen taso nousisi?

Varmasti nousee, jos käsikirjoittajat saavat enemmän näkyvyyttä ja käsikirjoituksiin pannaan enemmän rahaa. Jos alettaisiin uskoa, että voi tulla myyvempi lopputulos, jos luotetaan käsikirjoittajan visioon. Jenkkien showrunner-malli perustuu siihen, että he huomasivat, että ne sarjat, joissa alkuperäiskäsikirjoittajan näkemys on alusta loppuun läpitunkeva, ovat olleet kaikkein suosituimpia. Tanskassa heidän omien sanojensa mukaan television menestys perustuu päätökseen, että käsikirjoittaja on kuningas.

Onko jokin yhteiskunnallinen skandaali, josta kannattaisi tehdä elokuva?

En ole vielä löytänyt sellaista, mutta journalistinen lähestymistapa on kiinnostava työmetodi. Yleisemmin aiheista yrittäjyys kiinnostaa paljon, ja olen sitä jo tutkinutkin. Minua kiinnostaa startup-yrittäjyysbuumi. Tuntuu, että siitä ei tule vakava draama, vaan siinä on koomiset ulottuvuudet, tietysti kaikella rakkaudella. Nuoren ja nälkäisen ihmisen voimakas kunnianhimo on aina myös vähän huvittavaa. ■