Sihvonen 1vs1: sarja sarjan sisällä – absoluuttisten huippu-urheilijavieraiden letkan aloittaa pikaluistelija Pekka Koskela
Pikaluistelun nelinkertainen olympiakävijä, ME-mies Pekka Koskela ei esittelyjä kaipaa. Vaan nyt käy ilmi, miten hänestä tuli hän, ja ennen muuta: miten hän oli hän, mitä konkreettisesti ja esimerkein tarkoitti se, että harjoittelu vietiin tavallisia huippu-urheilijoita pidemmälle.
Petteri Sihvonen luovutti Aitiolle Sihvonen 1vs1-Pekka Koskela -jakson alkujuontonsa.
– Ajattelen, että alkujuontoni kuvaa kaikkein parhaimmin sitä, mistä on kysymys, mitä nyt ja tuleman pitää, Sihvonen avaa.
Alkujuonto:
Hyvä oppinut ja kärsivällinen kuulija, siedät kuulla minulta pienen todistuksen omasta itsestäni, sillä harvoja täysin onnistuneita muotoilujani urheilun piirissä on se lyhyt saneluni, jossa totean, että huippu-urheilijan tunnistaa siitä, että jossain kohtaa elämäänsä hän on elänyt niin, että se oma urheiluasia on viimeisenä mielessä ennen kuin nukahtaa, ja ensimmäisenä mielessä heti, kun herää.
Uskon, että tällä erää tuossa vastapäätäni istuu entinen huippu-urheilija par excellence, joka todella on elänyt noin, kaikkensa ja enemmänkin urheilulle antaen ja todella paljon siltä saaden.
Kun jo kauan aikaa olen tahtonut saada vieraakseni hänet, pikaluistelija Pekka Koskelan, olen kaavaillut seuraavaa: Perustan tähän 1vs1-podcastiini sarjan sarjan sisään. Ensinnäkin, vieraan on täytynyt elää totaalinen elämä urheilun ja huippu-urheilun ehdoin vieden kaiken plus ultra, edemmäksi mikä on edes mahdollista, toiseksi, kyse on jonkinlaisesta kilpailusta näiden tähän sarjaan kuuluvien armoitettujen kesken; kuka on kautta aikojen huippu-urheilullisin suomalainen huippu-urheilija. Voittajan ja ainakin jatkuvan rankingin tässä sarjassa määräätte te, arvon juryn naiset ja herrat, kuulijat.
Minulla on ollut läpi aikojen suorastaan perverssi kiinnostus näitä erikoisihmisiä kohtaan niin huippu-urheilun kuin minkä muunkin alan suhteen.
Sarja sarjan sisällä, erikoissarja siis, tervetuloa minun ja juryn tutkittavaksi, Pekka Koskela!
– Tuli hurja tuplajakso, vaikka itse sanonkin. Sain Koskelasta irti sen ja enemmänkin, jonka itsekkäästi ja kuulijan puolesta halusin. Koskela oli tietoinen, että nyt sopii lyödä puita uuniin kuin huippu-urheilijana aikoinaan konsanaan, ja hän todella löi! Sihvonen avaa ja jatkaa: – Näitä huippu-urheilijajaksoja tulee aina silloin tällöin, harvemmin kuin useammin, ja oma mahtava hetkensä oli se, kun pyysin Koskelaa nimeämään yhden seuraavan absoluuttisen huippu-urheilijan, jota pyydän tähän erikoissarjaan mukaan. Hän arpoi kahden huikea nimen väliltä, ja sai toisen sanotuksi.
Pekka Koskelan ajatus urheilusta, rajasta ja kasvusta
Pekka Koskela puhuu huippu-urheilusta kuin taiteesta. Takaisin tuleminen, vauhtiin pääseminen ja sen ylläpitäminen ovat hänen mukaansa prosesseja, joissa on oma ”taikuutensa”. Huippukunto syntyy asketismin ja oivalluksen rajapinnassa — siinä, kun vartalo ja mieli löytävät yhteisen rytmin.
Loukkaantumiset ovat hetkittäisiä irtaantumisia tuosta yhteydestä: keho ja urheilijaidentiteetti erkanevat, ja kuntoutuksessa ne yhdistetään uudelleen. Silloin urheilija oppii, että kalenteriin ei voi kirjoittaa palautumisen aikataulua; sen määrää keho, ei mieli.
Winning after winning – menestyksen jälkeinen kulttuuri
Koskela nostaa esiin suomalaisen urheilun rakenteellisen haasteen: meiltä puuttuu ”winning after winning” -kulttuuri. Monissa maissa menestyneitä urheilijoita kannatellaan — heille annetaan työrauha ja yhteisö, joka tukee heitä huipun jälkeenkin.
Suomessa reaktiot vaihtelevat: ensin nostetaan jalustalle, sitten vähätellään. Tämä ailahtelevaisuus kuluttaa urheilijaa ja tekee pitkäjänteisestä menestyksestä vaikeaa. Hänen mukaansa Ruotsissa ja muualla Euroopassa löytyy enemmän rakentavaa asennetta: urheilijaa tuetaan, ei revitä.
Myytti treenaajasta ja äärimmäisyyden logiikka
Koskelaa on pitkään ympäröinyt myytti ”hirviömäisestä treenaajasta”. Hän ei kiellä sitä, mutta korostaa, ettei suorituskyky synny vain tekemällä paljon, vaan ymmärtämällä, milloin äärimmäisyys kehittää ja milloin lepo luo edellytykset uudelle nousulle. ”Äärimmäinen kehittää”, hän sanoo, mutta yhtä tärkeää on oppia äärimmäinen lepo.
– Koskelan tarkasti kuvaama kymmenen treenin setti maanantaista perjantaihin on jotain sellaista, jota en ole kuullut koskaan enkä missään. Sen avaamalla Koskela lunasti suvereenisti paikkansa tässä sarja sarjan sisällä -asetelmassa, johon on asiaa vain aivan äärimmäisillä suomalaisilla huippu-urheilijoilla, nykyisillä ja entisillä, Sihvonen lopettaa.
Podcastin kooste on osin kirjoitettu tekoälyä hyödyntäen. Toimitus on editoinut ja tarkastanut sisällön.
