Apu

Paula Siimes: Kohtalonusko on helpottanut elämääni


Näyttelijä Paula Siimes, 56, pelkää pimeää ja nukkuu sitä paremmin, mitä valoisampaa on.
Kuvat Paavo Martikainen

Suuri unelmani on päästä safarille Afrikkaan ja nähdä villieläimiä. Jotenkin uskon eläimiin. Olen vakuuttunut siitä, että jos törmäisin karhuun metsässä, meistä tulisi kaverit. Haluaisin myös päästä uimaan delfiinien kanssa.

Voidakseni hyvin tarvitsen aika paljon rauhaa ja yksinäisyyttäkin. En ole niin sosiaalinen kuin miltä saatan vaikuttaa. Läheisilläni pitää olla asiat hyvin, muuten voin itsekin huonosti. Hyvä ruoka ja juoma ovat tärkeitä asioita, vaikka en kokkaa. Mieheni kokkaa, hyvin valittu mies.

Kaipaan perinteitä ja turvallisuutta. Jo nuorena olen ollut jotenkin vanha, ja lapsena pikkuvanha. Lapsena myös pelkäsin ihan kaikkea kummituksista murhamiehiin. Pimeää pelkään edelleen. Nukun sitä paremmin, mitä valoisampaa on.

Olen nostalginen ja toisinaan ehkä vähän romantisoin menneitä aikoja epärealistisesti, vaaleanpunaisin silmälasein.

Vanhempien piirteet ovat tarttuneet näyttelemisessä

Näyttämöllä pätee sama kuin elämässä muutenkin: aina saa enemmän, kun keskittyy mieluummin toisiin kuin itseensä. Isäni Pentti Siimes opetti, että jos uskonpuute iskee näytellessä, riittää, jos koskettaa yhtäkin katsojaa. Äitini Elina Pohjanpää oli hyvin ihmisrakas ja huolehti ystävistään. Toivon, että nämä piirteet ovat tarttuneet minuunkin.

Koulussa olin vähän musta lammas, mutta minulla oli pari opettajaa, joiden seurassa tunsin tulevani hyväksytyksi. Opettajani Hope Castrén antoi minun kolmannella luokalla pitää tunnin ekaluokkalaisille. Se oli suuri kunnianosoitus, lapsenakin tiedostin teeskentelemättömän hyväksynnän. Koululla on valtava vaikutus ihmisen elämään. Opetussuunnitelmat sikseen, pääasia saisi olla ihmisyys.

Olen aika temperamenttinen. Kotiväki on opettanut kärsivällisyyttä. Ajattelen, että avioliitto ja lasten olemassaolo ovat ihmisen suurimmat opettajat. Toista ei voi muuttaa, vain itseään. Yllätyksenä on tullut se, miten lapsissakin on se oma persoona niin vahvana jo syntyessään.

Lastenkasvatukseni on onnistunut

Hyvät periaatteet lastenkasvatuksessa hautautuvat nopeasti arkielämässä. Mutta olen varmaan onnistunut jossakin määrin, kun heistä tuli niin mahtavia jätkiä!

Unelmieni täyttymys oli, kun löytyi allergikollekin sopiva koirarotu, portugalinvesikoira. Eläimen vilpittömyys opettaa pyyteettömyyttä ja loputonta rakkautta.

Olen huomannut, että ensivaikutelma voi pettää. Ikävän tuntuinen ihminen voikin osoittautua ihanaksi. Ei saa lukita itseään, vaan pitää antaa toiselle uusi tilaisuus.

Väkivaltaa kammoksun. On hirveää, miten helposti ihmistä voi haavoittaa henkisesti ja fyysisesti. Olen nähnyt sitä läheltä, ja joskus nuorena kokenut väkivaltaisen tilanteen, josta jäi hirvittävä pelko. Kammoksun myös epäoikeudenmukaisuutta.

Elämääni on helpottanut kohtalonusko. Meillä kaikilla on täällä aikamme, ja kun se loppuu, se on luottavaista luovuttamista. Uskon, että kuoleman jälkeen on jotakin. En pelkää, että se olisi pahaa, vaan pikemminkin hyvää. Paha on tässä maailmassa.

Julkaistu: 6.9.2019