Seitsemännen kerroksen ovi avautuu. Tulijaa vastassa on kissa, iso vaaleaturkkinen kolli. Se on Oliver, Paula Koivuniemen ja hänen avustajansa Laura Vuorisen kimppakissa. Oliver saa kuljeskella vapaasti helsinkiläistalon rappukäytävässä. Sen emännät asuvat päällekkäisissä kerroksissa, ja kaikki muutkin rapun asukkaat tuntevat Oliverin.
– Kollilla täytyy olla iso reviiri, Paula Koivuniemi sanoo ja ohjaa vieraan vaalein sävyin sisustettuun olohuoneeseensa. Ikkunasta aukeaa huikaiseva näköala yli Sinebrychoffin puiston. Merikin näkyy.
Yhtä korkealla sijaitsi keväällä myös Paula Koivuniemen huoneisto New Yorkin Keskuspuiston kupeessa. Samassa talossa sijaitsee myös luksushotelli Marriott. 44-kerroksinen Essex House oli Paulan, Lauran ja Oliverin koti alkuvuodesta viiden kuukauden ajan.
– Huoneisto tuntui heti kodilta. Sisustus muistutti omaani, ja näköala oli vastaava kuin täällä. Kissakin tottui heti, sillä se näki ikkunasta lintuja, aivan kuten Helsingissäkin, Paula kertoo.
Paula, Laura ja Oliver matkustivat New Yorkiin heti joulun jälkeen. Manhattanin talvi oli luminen, Keskuspuisto muistutti joulumaata ja liikenne meni sekaisin.
– Eivät ne ole siellä tottuneet sellaiseen lumimäärään. Meillä ei ollut ongelmaa, oli hyvät talvivaatteet. Mehän ollaan suomalaisia!
Sitten lumi suli ja alkoi New Yorkin kuuluisa kevät. Paula ja Laura vuokrasivat Keskuspuistosta polkupyörät jopa useita kertoja viikossa.
– Siellä me menimme liikenteen seassa. Tiesitkö muuten, että Broadwayllakin on pyörätie?
Pitkä loma New Yorkissa oli ollut Paula Koivuniemen unelma jo pitkään. Nyt oli oikea hetki toteuttaa se.
– Tavaran ja materian keräämisen aika on jo takana. Nyt haluan kokea elämyksiä. Haluan toteuttaa unelmiani ja tehdä kaiken sen, mistä olen aina haaveillut, Paula sanoo.
– Ajan pyörä pyörii nykyisin kovaa. Tapahtuu niin paljon ja niin nopeasti, että en pysty nauttimaan. Olen saanut toteuttaa tässä ammatissa lapsuuden ja nuoruuden unelmia. Haluaisin pysähtyä aina yhden etapin jälkeen pidemmäksi aikaa. Haluaisin jutella, olla ja nauttia, nyt kun vielä olen näin hyvässä kunnossa ja voimissani.
– Sekin aika tulee, kun ei enää huvita eikä jaksa.
Paula on rauhoittanut elämäänsä. Hän ei kaipaa koko ajan toimintaa.
– Ruksaan kalenteriini aikoja, jolloin en halua tehdä mitään. Voin istua kotona päiväkausia, silitellä Oltsua ja leikkiä sen kanssa.
Ensimmäinen kuukausi New Yorkissa oli hiljaiseloa. Paula Koivuniemi oli väsynyt tiiviin työrupeaman jälkeen.
– On kuluttavaa olla koko ajan tekemisissä suurten ihmismassojen kanssa. Kun tulimme New Yorkiin, sain ihanan vapauden. Nukuin tosi paljon.
Paula ei suostunut kolmeen ensimmäiseen kuukauteen edes avaamaan kirjekuorta, jossa olivat hänen Vain elämää -ohjelman biisinsä.
Miksi juuri Amerikka ja New York? Selitys löytyy Paula Koivuniemen nuoruudesta. Ollessaan 18-vuotias hän asui vuoden Kanadassa ja tutustui Pohjois-Amerikan meininkiin. Hänellä on sukulaisia Floridassa, joten sitäkin kautta manner on tullut tutuksi.
– Amerikassa on helppo olla turistina. Kaikki toimii, ja jos jostain on valittamista, niin se korjataan heti.
– New York on minulle SE kaupunki! Se on tässä ammatissa toimivien mekka. Siellä on niin monia mahdollisuuksia nähdä oopperaa, musikaaleja, konsertteja ja jazz-klubeja.
Myös New Yorkin rentous vetoaa Paulaan.
– Tässä ammatissa joutuu koko ajan laittautumaan. On ihanaa olla välillä rennosti. Huulipunaa tosin laitan aina ennen kuin astun ovesta ulos, olin missä tahansa.
Paula tunnistettiin New Yorkissa vain kaksi kertaa.
– Se oli hieno tunne! On vapauttavaa, kun saa olla yksityinen.
Paula kiirehtii heti lisäämään, että huomion kohteena oleminen ei ole koskaan ollut hänelle mikään ongelma.
– Se on minulle luontaista. Laitan itseäni mielelläni, se tulee äidiltä, joka oli aina huoliteltu. Ihmiset ovat olleet minulle tosi ystävällisiä. Aina joku sanoo jotain kaunista. Olen saanut hyvän kohtelun.
Helsingissäkin Paula liikkuu luontevasti kaupungilla kävellen tai pyöräillen.
– Olen artisti vasta silloin, kun esiinnyn. Ei itsestään kannata tehdä mysteeristä, vaan olla luonteva.
Paula pitää itsensä kunnossa ja hoikkana sauvakävelemällä kolme kertaa viikossa ja tarkkailemalla ruokavaliotaan. New Yorkissa Paula ja Laura kävelivät usein aamusta iltaan.
– Grammaakaan ei tullut lisää! Kun yleisön eteen menee, täytyy olla hyvässä kunnossa fyysisesti ja henkisesti. Ei sinne mennä pyytelemään anteeksi. Olen terve ja voimissani. Olen oikeassa paikassa, kun olen yleisön edessä.
Sinkkuelämää-sarjasta tuttu shoppailu jäi New Yorkissa vähemmälle, vaikka Paula on aina panostanut kauniisiin vaatteisiin. 90-luvulla mentiin korkokengissä ja jakkupuvussa. Korkokengät ovat Paulan tavaramerkki edelleen, vaikka jakkupuku on jäänyt. Paula ei malta olla esittelemättä New Yorkista ostamiaan huikeita Jimmy Choo -korkkareita, jotka on koristeltu Swarowskin kristalleilla.
Piipahdamme Paulan työhuoneessa katsomassa kehystettyä Hesarin etusivua vuodelta 2001. Siinä mainostetaan ylipormestarin populaarikonserttia, jossa Paula lauloi Apulannan Anna mulle piiskaa -kappaleen. Samalla löytyi uusi, rock-henkinen tyyli, kun Annette Tamminen alkoi stailata häntä.
– Senaatintorin keikasta alkoi minulle uusi polku. Piiskaa-biisin jälkeen olen saanut tehdä mielettömästi erilaisia juttuja. Minulla oli unelma esiintyä Apocalyptican kanssa. Se toteutui. Ja sekin päivä tuli, että pääsin oopperan lavalle, kun kapellimestari Mikko Franck pyysi solistiksi. Olen tehnyt jazzkeikkaa big bandin kanssa, olen laulanut hevirokkareiden kanssa. Joulukuussa risteilen kulttibändi Popedan kanssa. Olen saanut urallani niin paljon!
Aika New Yorkissa oli Paula Koivuniemelle latautumista ilman aikatauluja. Sellaista eläkeläiselämää? ehdotan.
– En vielä ole valmis eläkkeelle, Paula sanoo ja kertoo käyneensä vastikään Seinäjoella tyttölyseon luokkakokouksessa.
– Olen meistä ainoa, joka enää tekee töitä!
New Yorkissa Paula ja Laura kävivät musikaaleissa, oopperassa ja konserteissa. He poikkesivat Floridassa ja Las Vegasissa. Välillä he lensivät Suomeen kymmeneksi päiväksi, sillä Paulalla oli sovittuja keikkoja Lapissa.
New Yorkissa kävi myös vieraita. Merja Larivaaran kanssa käytiin pikkuteattereissa katsomassa neljä näytelmää. Suomesta tuli ystäviä, sukulaisia ja Lauran tuttuja. Myös Voice of Finlandin tuotantotiimiläisiä kävi piipahtamassa.
– Se oli piristävää.
New Yorkiin Paula palaa taas piakkoin, mutta vain viikoksi. Suomen ja Yhdysvaltojen välistä kulttuuri- ja opetusvaihtoa tukeva Finlandia Foundation NY Metropolitan Chapter -järjestö luovuttaa 60-vuotisgaalassaan Paula Koivuniemelle Arts and Letters -palkinnon. Aiempien saajien joukossa ovat muun muassa presidentti Martti Ahtisaari ja oopperalaulaja Karita Mattila.
Perjantaina 19. syyskuuta starttasi Nelosella Vain elämää -sarjan kolmas ja artistikattaukseltaan kaikkein kovin kausi. Mukana ovat Elastinen, Jenni Vartiainen, Samuli Edelmann, Toni Wirtanen, Paula Vesala, Vesa-Matti Loiri ja Paula Koivuniemi. Seitsikko vietti kymmenen päivää Hirvensalmen Satulinnassa pian sen jälkeen, kun Paula oli palannut New Yorkista takaisin Suomeen.
– Olihan se järisyttävä kokemus!
– Oli hienoa olla nuoren laulajapolven seurassa. Tykkään nuorista ihmisistä, sillä heissä on niin paljon energiaa. Niin pysyy itsekin matkassa.
Paula ei voi paljastaa ohjelmasta mitään ennakkoon, mutta laaja tunneskaala on luvassa, kuten aiemmillakin kausilla.
– Mentiin aika syvissä vesissä. Naurettiin tosi paljon, ja itkettiin.
Kymmenen päivän internaatti oli Paulalle uusi kokemus, sillä hän ei ole lapsuudessaan ollut edes kesäleirillä.
– Niin kuin Vesku sanoi, meistä tuli siellä iso möykky. Perhe, jossa oli isä, äiti ja lapset, nämä ihanat, raikkaat ja fiksut tyypit.
Paula Koivuniemen päivä nähdään sarjassa viimeisenä. Kannattaa katsoa, sillä luvassa on suuri yllätys.
Vain elämää -ohjelman kuvausaikana artistikaverit huomasivat, että Paula on hyvin eläinrakas. Hän huolehti varpusista, joilla oli pesä ulkoterassilla. Oliver-kissalle Paula puhuu paljon ja uskokaa tai älkää, kissa vastaa!
– Minulla on kaipuu maalle. Haluaisin olla enemmän eläinten kanssa.
Eläinrakkautta ja ympäristöstä välittämistä oli sekin, kun Paula kerran yöllä keikalta tultuaan siivosi koko Sinebrychoffin puiston, joka oli juhlijoiden jäljiltä roskainen. Seuraavana päivänä Paula soitti Helsingin kaupungille ja kertoi siivonneensa puiston, kun kerran kaupunki ei siitä ollut huolehtinut.
– Ne lähettivät minulle pitkävartiset roskapihdit. Edelleenkin otan puistosta aina lasinsirut pois. Onhan se aika noloa, jos jonkun koiran tassu menee.
Siivousepisodista huolimatta Paulalla tuntuu kuitenkin olevan hyvät suhteet Helsingin kaupunkiin, sillä kesken haastattelun hän lähettää Lauran kaupungintalolle viemään ruusuja 60 vuotta täyttävälle ylipormestari Jussi Pajuselle. Lienee totta, kun Paula Koivuniemi sanoo, ettei hänellä ole ikäkriisiä, sillä Pajusen onnittelukorttiin hän kirjoittaa: ”Nyt voi ottaa iisimmin! Paula Koivuniemi, 67 vuotta.”
Teksti: Marja Aarnipuro
Kuvat: Sakari Majantie ja Paula Koivuniemen kotialbumi
Lue myös:
