Paula Havaste: "Vielä kuusikymppisenäkin elämällä on ollut tarjota iloisia yllätyksiä ja uusia asioita"
"Teini-iässä inhosin erityisesti ihmisiä, joilla ei ollut maailmanparantamisen paloa. Itselläni oli selvä käsitys siitä, mitä maailmassa pitäisi tehdä. Käsitystä olen joutunut myöhemmin kyseenalaistamaan. Teininä tiesin kaikesta kaiken." Näin kirjailija, tuottaja Paula Havaste jatkaa lauseita.
Haluaisin vielä kerran laukata hevosella pitkää peltosuoraa, mutta en enää uskalla. Onneksi olen laukannut jo.
Kateellisena katson, kun vietän kesäni Virossa, ja siellä niin moni virolaisista nuorista naisista on niin osaavia, pärjääviä ja tyylikkäitä. Heillä on kaikki tip top, ja hyvä koulutus. Se herättää minussa syvänvihreää kateutta.
Liikutun yleensä kyyneliin, kun kohtaan taiteessa tai elävässä elämässä kaltoin kohdeltuja lapsia. Sitä sisältöä on viime aikoina ollut aivan liian paljon. Tämä sota on oikeasti pelottavaa.
Lapsuuteni sitkein haave oli tulla satukirjailijaksi, mutta minusta tulikin aikuisten romaanien kirjoittaja. Paras romaanini on aina se, joka on juuri tulossa.
Teini-iässä ihailin erityisesti ikäisiäni, joita en enää suosittelisi ystävikseni. He olivat niitä, jotka osasivat tehdä paljon luvattomuuksia, paikallisia pahiksia. Nyt sanoisin pikemminkin itselleni, että älä rupea noiden kanssa kulkemaan.
Teini-iässä inhosin erityisesti ihmisiä, joilla ei ollut maailmanparantamisen paloa. Itselläni oli selvä käsitys siitä, mitä maailmassa pitäisi tehdä. Käsitystä olen joutunut myöhemmin kyseenalaistamaan. Teininä tiesin kaikesta kaiken.
Viimeksi kiljuin riemusta, kun aikuiset lapsemme päättivät tulla seuraksemme juhlimaan syntymäpäivääni koko porukalla. Lähdemme yhdessä reissuun.
Perheeni ihmettelee sitä, miten kirjoittaminen on minulle vuosikymmenestä toiseen aina niin ihanaa.
"Ensimmäiseksi poistaisin maailmasta pahansuopuuden. Ystävällisten tekojen tekeminen ei vie kauaa, ja se ilahduttaa itseäni ja muita."
Odotin turhaan kaikista lapsistani superlukijoita, mutta heillä on omat mielenkiintonsa ja ilonaiheensa.
Pelkään kuollakseni lasteni puolesta, mikä on turhaa, koska he pärjäävät loistavasti. Mutta minkäs sille voi, kun on äiti.
Ennen oli paremmin ainakin se, että jaksoin enemmän. Tosin vielä kuusikymppisenäkin elämällä on ollut tarjota iloisia yllätyksiä ja uusia asioita.
Suomen olisi jo aika luopua ennakkoluuloista maahanmuuttajia kohtaan. Tarvitsemme lisää kouluttautumisesta innostunutta uutta väkeä.
Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, ällistyisin suuresti, koska olen tiedeviestinnän ammattilainen. Luotan tieteeseen.
Minua harmittaa ja hävettää, että en luota itseeni tarpeeksi. Tämä on tällainen huijarisyndrooma: aina on sellainen olo, että en varmaan ole tarpeeksi hyvä tähän tehtävään. Vaikka tiedän, että olen.
Ensimmäiseksi poistaisin maailmasta pahansuopuuden. Ystävällisten tekojen tekeminen ei vie kauaa, ja se ilahduttaa itseäni ja muita.
Jos olisin mies, minut otettaisiin paljon vakavammin. Mutta minusta on kiva olla nainen.
Jos olisin syntynyt toiseen aikaan tai paikkaan, olisin pulassa tällä mentaliteetilla ja tällä modernin naisen koppavuudella.
