Apu

Paula Havaste tekee tietoista tasa-arvotyötä: "Jokaisessa romaanissani on onnellinen rakkaussuhde ei-heteroiden välillä"


- Haluan tuoda esiin, että näin saa rakastaa, näin on aina rakastettu, kirjailija ja teematuottaja Paula Havaste, 57, sanoo.
Kuvat Kari Kaipainen

Metsänhoitajaisäni mukaan luonto on osa ihmistä. Kalat pitää osata perata ja savustaa, marjat ja sienet poimia ja kulkea metsässä eksymättä.

Isäni naureskeli vanhoille uskomuksille, mutta kertoi niitä lapsilleen silti. Ne ovat kiehtovia kurkistusaukkoja esi-isien ja -äitien maailmaan. Sittemmin olen perehtynyt kansanperinteeseen kirjailijan työssä.

Ennen uskottiin metsien, soiden ja järvien olevan täynnä vihamielisiä henkiä, jotka kääntyvät meitä vastaan, jos emme käyttäydy oikein. Loitsujen tehtävänä on tuoda toivoa siitä, että ihminen voisi hallita ympäristöään. Jos lapsuuden kotiseudullani Lapissa kulkee harkitsemattomasti, voi eksyä, kylmettyä tai joutua karhun tielle. Se sitoo meidät muinaiseen: aiemmin matkamies katsoi, raakkuiko varis tai tiukuttiko tiainen, ennen kuin uskalsi lähteä.

150 vuotta sitten minut olisi leimattu huonoksi naiseksi, koska opiskelin. Uskottiin, että jos nainen ajattelee liikaa, veri menee päähän ja nainen mädättää kohtunsa.

Lapsilleni opeta, että onnellinen voi olla eri tavoin

Äitinä kannustan ja arvostan lasteni valintoja. Olen yrittänyt opettaa, että on erilaisia tapoja olla onnellinen. Minulla on kaksi kolmeakymmentä lähestyvää tytärtä ja 19-vuotias poika. On kauheaa, kun viimeinenkin muuttaa. Siksi minä ja mieheni olemme hankkineet koiranpennun.

Koira pitää olla, koska se tuo epäjärjestystä ja muistuttaa, ettei kannata luoda elämään liian tiukkoja sääntöjä.

Olen harrastanut ratsastamista Virossa, missä saattoi laukata lujaa valtavilla kolhoosipelloilla. Lopetin harrastuksen, kun kerran vaelluksella eräs ratsastaja putosi ja joutui sairaalaan. En ole enää nuori ja notkea enkä halunnut ottaa riskejä.

Elämässä on asioita, joista pääsee nauttimaan rajatun ajan.

Reilu kymmenen vuotta ostimme mieheni kanssa hylätyn maatilan Saarenmaalta. Siinä ei ollut mitään järkeä, siksi se olikin niin hurmaavaa. Alakerrassa asuivat mäyrät, yläkerrassa ketut, mutta pystyin kuvittelemaan kiviseinät ihanaksi mökiksi.

Tärkeintä on saada rakastaa lapsiaan

Sukumme naiset ovat suorittajia. Maisterin tutkinnon jälkeen tein lisensiaatintyön ja sitten väitöskirjan. Olisi ehkä ollut hyväksi välillä höllätä ja fiksumpaa olla kotona, kun tytöt olivat pieniä, mutta eivät he näytä siitä kärsineen.

Olen päivisin tiedekeskus Heurekan teematuottaja ja vapaa-aikana kirjailija. Inhoan sanaa inspiraatio. Jos vain odottelisin sitä, en olisi kirjoittanut yhtäkään kirjaa.

Kaikki mitä olen elämässäni tehnyt, liittyy tietoon ja oppimiseen. Ne tekevät tietoiseksi omista valinnoista, ettei olisi ihan vietävissä.

Jokaisessa romaanissani on onnellinen rakkaussuhde ei-heteroiden välillä. Haluan tuoda esiin, että näin saa rakastaa, näin on aina rakastettu.

Yli 30-vuotisen yhteiselon ydin on lupaus yhteisestä elämästä, toisen tukemisesta sekä siitä, että saa tulla yllätyksiä. Tärkeintä on saada rakastaa lapsiaan. Minulle on käynyt hyvin, että rinnallani on toinen, jolle he ovat yhtä tärkeitä.

Julkaistu: 26.11.2019