Karhuja ja 24 kilometrin hiekkaranta – Patvinsuon kansallispuisto on itärajan ihmemaa

Kevät näyttää parhaat puolensa Patvinsuolla. Lähden patikoimaan Suomunjärven Kurkilahden parkkipaikalta Susitaipaleen pitkospuureittiä halki suoaukeiden. Reitti kulkee kohti Teretinjärven lintutornia ja nuotiopaikkaa Ilomantsin ja Lieksan rajamailla. Polku halkoo männikköä, muuttuu rämeeksi ja putkahtaa avoimelle, metsäsaarekkeiselle suolle.

Aavan suon maisemassa vaaleat saraikot vaihtelevat tummanruskeiden mättäiden ja kermien kanssa, hopeanharmaa kelokko ympäröi vankkapuustoisia metsäsaarekkeita. Kaukana siintävät siniharmaat vaaranlaet. Puiston tunnuseläimen karhunkin saattaa sopivassa kohtaa vuotta päästä näkemään.

Torni alkaa pilkottaa Teretinniemen laidassa. Tornin tuntumassa lepää runsaat kaksikymmentä hanhea ja pari kalalokkia. Kolme töyhtöhyyppää lentää mutkitellen suon yllä. Hanhet kaakattavat ja kurjet töräyttelevät, viisi västäräkkiä tsilittelee lentäessään ja laskeutuu niemeen.

Tornista avautuvat hyvät näkymät avosuolle koillisesta kaakkoon. Etelään ja länteen rämemännyt peittävät näkymiä. Tornin tuntumassa männikköisessä niemessä on laavu ja nuotiopaikka, missä sopii täydentää energiavarastojaan. Vesipullot voi täyttää kaivosta. Kansallispuiston karhuhavainnoista suurin osa on tehty Teretinniemen lintutornista.

Autiovaaran aarnikuusikoissa ja Hietavaaran ikimänniköissä aika menettää merkityksensä.

Patvinsuon kansallispuistoon kuuluu muutakin kuin suota. Nimestään huolimatta se on eteläisen Suomen tärkeimpiä metsien suojelualueita. Metsää on neljäkymmentä neliökilometriä, ja tästä puolet yli satavuotiaita puita. Autiovaaran rinteillä humisee yksi Suomen upeimmista ja jykevimmistä aarnikuusikoista.

Autiovaarassa saattaa nähdä vanhan metsän lintuja, kuten pikkusieppoja, idänuunilintuja, mustapääkerttuja, peukaloisia ja pohjantikkoja.

Hietavaaran rinteillä suhisee järeä ikimännikkö, jonka vanhimmat puut ovat reippaasti yli kolmesataa vuotta vanhoja. Siellä voi nähdä ja kuulla heleän sointuvasti laulavan kulorastaan, joka on rastaistamme suurin.

Hiekkarantainen Suomunjärvi sijaitsee jääkauden jälkeisellä reunamuodostuma-alueella. Sen monipolvisilla rannoilla on hienoa hiekkarantaa peräti 24 kilometriä, vaikka järvellä on mittaa vain nelisen kilometriä.

Suomunjärven pitkät ja kapeat hiekkaniemet kurottavat pitkälle järveen, ja sen kymmenkunta saarta ovat valtaosin hiekkarantaisia. Rannoilla ja metsissä voi nähdä järeitä keloja sekä pystyssä että maassa makaamassa. Ne korostavat erämaatunnelmaa.

Kansallispuistoon pääsee tutustumaan sen monilla luontopoluilla. Autiovaaran kolmen kilometrin mittainen Kuusipolku tutustuttaa vanhaan metsään, 3,3 kilometrin pituinen Lakkapolku johdattaa Surkansuolla soihin ja 4,7 kilometrin Mäntypolku kiertelee Suomunjärven rannoilla ja mäntykankailla.

Pitempiä reittejä hakeville Suomun kierto -polulla pääsee 16 kilometrin verran tutustumaan Suomunjärveen ja sitä ympäröiviin metsiin. Pisimmällä reitillä eli Patvinkierrolla on lyhyimmillään mittaa 25 kilometriä.

Teretinniemen lintutornista Kurkilahden ja Majaniemen välisen pitkospuureitin varrella avautuu suolle hienot näkymät.

Kansallispuistossa on neljä rajoitusosaa, joilla liikkuminen on kielletty lintujen pesimäaikaan 1.3.–10.7. Linnustoa pääsee seuraamaan Teretinjärven lintutornista ja Surkansuon ja Lahnasuon lintulavoilta.

Suomun opastustupa on entisellä Suomun metsänvartijan tilalla, joka on auki 1.5.–30.9.

Retkeilijä voi yöpyä seitsemällä telttapaikalla, joista neljä on Suomunjärven rannalla, yksi suota halkovan polun varrella Teretissä, missä on myös lintutorni. Yksi telttapaikka on Koitereen rannalla Majaniemessä.