Apu

Pate Mustajärvi: "Jos olisin nainen, olisin varmasti viisaampi – Pelkään kuollakseni hammaslääkäriä"

Pate Mustajärvi, mitä kadut ja pelkäät?
Kuvat Joonas Brandt

Jatka lausetta: Lapsuuteni sitkein haave oli ...

... olla Davy Crockett. Kävin Kinopalatsissa kakarana katsomassa sen elokuvan, ja Crocketilla oli puhvelinnahkatakki, nallilukkokivääri ja supikoiralakki. Onneksi tämä haave täyttyi, sillä sain nämä kaikki asiat, kun täytin 50.

Kadun yhä sitä, että en koskaan opetellut kunnolla englannin kieltä. Nykypäivänä sitä olisi välillä tarvinnut.

Ennen oli ainakin paremmin aikaa olla yhdessä ja keskustella ihmisten kanssa, ja erityisesti sitä kaipaan. Nykyään kaikilla on niin kiire tuijotella liipaisulaitteitaan. Silloin puhuttiin edes säästä, mutta nykyään ei edes siitä.

Nykyajan parhaita puolia on mahdollisuus elää pitkään ja terveenä. Silloin, kun olin teini, viisikymppiset äijät jo kupsahtelivat. Ehkä se johtui vain siitä, että silloin vedettiin enemmän röökiä ja syötiin huonosti, mutta nykyään on ainakin paremmat mahdollisuudet. Totta kai sen mahdollisuuden voi yhä vieläkin pilata.

Suomen olisi aika jo luopua puolueiden keskinäisistä hiekkalaatikkokinoista. Kun on viime aikoina taas katsellut poliitikkojen touhua, niin ei se ainakaan nosta uskoa heidän kykyynsä hoitaa asioitamme. Aikuiset ihmiset!

Homeopatia – Uhka vai mahdollisuus?

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, niin minä ehdottaisin lääkärille eutanasiaa. Noh, vitsi, vitsi.

Jos olisin nainen, olisin varmaan viisaampi. Tämän sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Pelkään kuollakseni hammaslääkäriä ja ukkosta. Kaupungissa pärjään ukkosellakin, mutta maalla minulle tulee erittäin epämiellyttävä olo. Se on varmaankin lapsuuden traumoista lähtenyt, koska koin silloin mukulana maaseudulla pari kertaa erittäin rajun ukonilman, joka kesti tuntitolkulla.

Aion vielä opetella taskuparkkeerauksen. Olen ajanut nuoresta asti enkä tiedä, mikä siinä on, mutta se on vain vaikeaa hommaa.

Mitä pyydät anteeksi?

Pyydän anteeksi, että en aina ota tarpeeksi huomioon muita ihmisiä. Olen huomannut, että tietynlainen itsekeskeisyys on huono puoleni. Ehkä se liittyy ammattiin. Mene ja tiedä.

En aio koskaan antaa anteeksi sitä, että Donald Trump valittiin presidentiksi. Siitä syntyi täydellinen epäusko todellisuutta kohtaan, ja nyt olemme saaneet vielä seurata, kuinka sama ilmiö leviää koko maailmaan ja samanlaisia kahjoja valitaan virkoihin joka puolella. Se valinta aiheutti ketjureaktion, joka ei tee kyllä maapallolle hyvää.

Maahanmuuttajille haluan sanoa, että tervetuloa töihin, mutta muistakaa, että maassa maan tavalla. Itsekin ollessani ulkomailla kunnioitan kunkin maan toimintatapoja ja periaatteita, vaikka ne tuntuisivat omasta mielestäni vähän ihmeellisiltä. Ei tämä pohjimmiltaan ole sen kummempaa, sillä kyllähän tänne jengiä mahtuu ja työtä tekeviä tarvitaan.

Antakaa minun edes kerran katsoa televisiouutiset alusta loppuun niin, että siellä on pelkkiä hyviä uutisia. Sellainen olisi aika makea juttu.

Teini-iässä ihailin erityisesti jytämusaa kuten Black Sabbathia, Deep Purplea ja Uriah Heepiä.

Teini-iässä inhosin erityisesti purkkamusaa kuten Sweetiä ja Mudia.

Viimeksi kiljuin riemusta, kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden.

Vihaan sydämeni pohjasta kateellisia ja vallanhimoisia ihmisiä.

”Kateellisena katson, kun” on sellainen lause, jota en käytä, koska en ole koskaan ollut kateellinen kenellekään enkä millekään. Se on täysin turhanpäiväistä.

Voiko vapaamielisyys mennä liian pitkälle?

Poistaisin maailmasta kateuden ja vallanhimon – ihan ehdottomasti, koska ne eivät johda mihinkään.

Vapaamielisyys menee liian pitkälle, kun ihminen satuttaa toista oman etunsa vuoksi – oli kyse sitten mielihyvästä tai itselleen paremman aseman tavoittelusta. Vapaamielisyys itsessään on äärimmäisen hieno arvo, joten on sitä koko sanaa kohtaa loukkaavaa, jos sitä käyttää perusteluna toisen alistamiselle.

”Jos jonkun henkilön puolesta pitäisi kuolla” on vähän menneisyyden ajatus. Minusta kenenkään ei pidä joutua kuolemaan kenenkään puolesta. Tulee mieleen kouluajat, kun lauloimme Ateenalaisten laulua. Eivätköhän ne ajat ole jo ohi.

Minun jumalassani mukavinta on hyvät hermot ja pitkämielisyys.

Luulin itsestäni liikoja, kun hyppäsin jääkiekkokaukaloon. Tamperelainen kun olen, niin junnuna olimme aina luistimet jalassa ja pelasimme kiekkoa joka päivä koulutuntien päättymisestä kentän valojen sammumiseen asti. Kun ensimmäistä kertaa työväen urheiluliiton talvipäivissä hyppäsin jäälle, niin luulin itsestäni paljonkin mutta pian huomasin, ettei tämä ole kyllä minun alaani.

Julkaistu: 26.1.2020
Kommentoi »