Radioääni Pasi Heikura: ”Ensimmäiset lapsuusmuistoni ovat jokeen hukkuneen siskoni hautajaisista”
Alivaltiosihteeri-yhtyeestä ja Aristoteleen kantapää -radio-ohjelmasta tuttu Pasi Heikura koki lapsena suuren menetyksen, joka jäi syvälle ja vaikuttamaan. Herkkä hän tunnustaa olevansa edelleen. Itkupilli itkee edelleen, ainakin katsoessaan Hollywood-elokuvan loppukohtausta.
Minun olisi pitänyt syntyä juuri silloin, kun synnyin: 14.4.1963. En ole suuri jossittelun ystävä. Jos joku sanoo, että hänen olisi pitänyt syntyä esimerkiksi Rooman valtakunnan aikaan, mieleeni tulevat sen ajan aivan karmeat hygieniaolot. Vuonna 1963 maailma oli juuri sopivasti valmis.
Lapsuuteni sitkein haave oli jäädä hoitamaan maatilaa isän jälkeen Karvialle. Viihdyin jo silloin kotona, ja ajattelin, että saisin olla kotona koko ajan. Mutta 12-vuotiaana minulla todettiin heinänuha.
Teini-iässä inhosin erityisesti omia huuliani. Ne olivat mielestäni tyhmän näköiset. Ja lanttulaatikkoa. Nykyisin pystyn syömään lanttulaatikkoa – ja olen tyytyväinen huuliini.
Minuun jäi pysyvät jäljet, kun isosiskoni hukkui läheiseen jokeen. Olin viisivuotias. Vasta aikuisena olen tajunnut, miten sen on täytynyt jättää jälkiä minun, veljieni ja vanhempieni elämään. Ensimmäiset lapsuusmuistoni ovat hautajaisista.
Viimeksi nauroin makeasti, kun luimme Alivaltiosihteerin äänikirjaa studiossa.
Liikutun yleensä kyyneliin tosi herkästi. Lapsena olin itkupilli, jossain vaiheessa pääsin siitä eroon, mutta nykyisin itken Hollywood-elokuvaa katsoessa jo melkein ennen loppukohtausta, jossa musiikki soi.
Sukurasitteeni on isältä peritty ruumiinrakenne: kapeat nilkat, kapeat ranteet ja pallomaha.
Vihaan sydämeni pohjasta sitä, kun näen epäreiluutta. Kun esimerkiksi kiusataan.
Kateellisena katson, kun joku osaa soittaa jazzia kitaralla. Itse tuotan vain jazzin kaltaisia ääniä.
Pelkään kuollakseni käärmeitä. Juoksen karkuun, kun näen käärmeen.
Häpeän, kun joskus kuuntelen vanhoja radio-ohjelmiani: ”Miksi olen sanonut noin?”
Kadun yhä, että en ole pitänyt kuulostani paremmin huolta. Täytyy yrittää elää niin, että ei häpeä eikä kadu mitään. Ne tunteet kohdistuvat myös aina menneeseen, ja vaikka menneisyydestä voi oppia jotain, ne eivät johda mihinkään.
Pyydän anteeksi, että kirjoitin levyarvosteluja nuorena sillä asenteella, että ”kiva, kun yritätte, mutta minä tiedän paremmin”.
Suomen olisi jo aika luopua säästäminen tärkeistä asioista kuten koulusta, lasten ja nuorten mielenterveyshoidosta ja terveydenhoidosta muutenkin. Nämähän ovat maailman tyhmimpiä asioita säästää!
Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, kysyisin, että miten perustelet tämän. Jos perustelu olisi hyvä, kokeilisin. Tieteellinen maailmankuvani perustuu siihen, että kaikkea ei tiedetä.
Juuri nyt ottaa päähän, että maailmassa valtaavat alaa ideologiat, jotka perustuvat muiden kiusaamiseen.
Jos jonkun henkilön puolesta pitäisi kuolla niin perheeni. Mieluummin kuitenkin elän perheeni vuoksi.
