Paritusrikoksia 20 vuotta tutkinut poliisi ei näe seksityössä mitään hienoa: “Lähes kaikki ovat hyväksikäytettyjä” – Kuuntele podcast

Seksityöläisen asiakas ei voi tietää, ostaako hän palveluita itsenäiseltä seksityöntekijältä vai ihmiskaupan uhrilta, rikostutkija Kenneth Eriksson sanoo Poliisin mieli -podcastissa Marja Aarnipuron ja Kale Puontin haastattelussa.

Vaikka seksityötä nykyisin normalisoidaan, kokenut rikostutkija ei näe siinä mitään hienoa. Ennemminkin surua.

Paritus- ja ihmiskaupparikoksiin perehtynyt ja äskettäin eläkkeelle siirtynyt Kenneth Eriksson sanoo, että seksityöläisistä moni on henkisesti rikki eikä pääse irti kierteestä, jossa joutuu tekemään tahtonsa vastaisia asioita monta kertaa päivässä viikosta toiseen eri miesten kanssa, mutta jossa rahaa tulee helposti.

– Asiakashan päättää mitä siellä tehdään, koska asiakas rahoittaa tämän, Eriksson toteaa.

– Naisella on aika vähän vaihtoehtoja, jos hän haluaa sitä rahaa. Lähes kaikki ovat hyväksikäytettyjä ainakin jollakin asteella.

Nyt jo eläkkeelle jäänyt rikosylikonstaapeli toteaa, että asiakkaan on usein vaikea tietää, tekeekö seksityöntekijä vapaaehtoisesti töitään vai onko kyseessä ihmiskaupan uhri.

– Kaikki voi näyttää ulkoisesti tosi hyvältä, että kyseessä on itsenäisen nainen.

Asiakas ottaa aina tietoisen riskin. Ja on muistettava, että vaikka ei tietäisi tukevansa ihmiskauppaa, syyllistyy rikokseen. Internet-aikana parittajat eivät välttämättä edes ole Suomessa, vaan ihmiskauppiaat voivat toimia ulkomailta käsin.

– Asiakas on tämän bisneksen tärkein linkki, Eriksson sanoo.

– Hän rahoittaa tämän koko bisneksen.

Erikssonin uran pahimpia tapauksia ovat olleet jutut, joissa kehitysvammaisia nuoria naisia on pakotettu myymään ruumistaan. Erityisen julmalta tämä asia on tuntunut, koska Erikssonilla on itsellään kehityshäiriöinen lapsi.

Vuonna 2006 Eriksson selvitti tapausta, jossa virolaisen naisen epäiltiin olleen ihmiskaupan uhri.

– Sen näki kilometrin matkalla, että kyseessä oli kehitysvammainen nuori nainen, eikä se jäänyt epäselväksi kun hänen kanssaan keskusteli, Eriksson muistelee Poliisin mieli -podcastissa.

– Siksikin oli yllättävää, että aika moni mies jätti kääntymättä kynnyksellä, vaikka näki, ettei tämä ihminen ole terve tai ajattele normaalilla tavalla.

Lopulta tapaus johti Suomen ensimmäisiin ihmiskauppatuomioihin ja vuosien vankilassa istumiseen paritusrikollisille.

Seksityöhön jää myös koukkuun. Usein jopa ihmiskaupan uhrit palaavat entiseen työhönsä, vaikka parittajat on laitettu lukkojen taakse.

– Naiset usein jatkavat työtään, koska ovat päässeet kierteeseen. Rahaa tulee ja siitä on vaikea irtautua.

Yksi ryhmä sai veren kiehahtamaan myös kokeneella rikostutkijalla. Nimittäin ihmiskaupan uhrien asiakkaat. Joskus oli pakko mennä kotikäynnille.

– Yksi mies innostui niin kovasti kirjoittamaan netissä sankariteoistaan tämän kehitysvammaisen tytön kanssa, että ajattelin, että jos mies on niin hyvä kirjoittamaan, hän voi myös kirjoittaa saman tarinan kuulustelumuodossa.

Kenneth Eriksson soitti asiakkaan ovikelloa ja vastassa ei ollutkaan mies vaan tämän vaimo.

– Vaimo halusi tietää käyntini syyn, mutta sanoin, että en voi kertoa teille, koska aviomies on täysi-ikäinen, mutta tuskin on puhe mistään liikennejutusta, kun siviilipukuinen poliisi tulee käymään.

Eriksson korostaa, ettei poliisi saa syyllistyä moralisointiin. Tapaukset pitää selvittää. Ja pysyä viileänä.

– Poliisinhan pitää ajatella aivoilla eikä sydämellä, Eriksson pohtii.

– Silloin kun me aletaan tunteilla pelaamaan, se on aina huono.

Voit kuunnella podcastin myös lataamalla Apu360-sovelluksen AppStoresta tai Google Playsta.