Paperiteollisuus, kiittäkää ampiaisia!
Hyönteistutkija ja käyttäytymisekologi Seirian Sumnerin mukaan ampiaiset tarvitsevat myönteistä julkisuutta, sillä ympäröivä kulttuuri opettaa meidät vihaamaan ja pelkäämään niitä, kirjoittaa Antti Järvi.
On taas se vuodenaika, kun loppu lähenee. Tarkoitan siis työläisampiaisten loppua, jonka alla ne pyrkivät sisään kodin avoimista ikkunoista ja ovista.
Ne hakeutuvat asuntoihin, koska luonnossa ravinto hupenee, ja sisällä niitä kiinnostaa etenkin sokeripitoinen ruoka ja juoma.
Tämä on tukalaa aikaa kaltaiselleni ihmiselle, joka pelkää ampiaisia enemmän kuin olisi suotavaa. Syksy on huipennus kesälle, joka on sisältänyt erilaisia läheltä piti -tilanteita: puutarhassa ja terassilla vietettyjä tuokioita, jolloin ampiaisia pyörii ympärillä hakien proteiinia poikasille ja energiaa itselleen.
Koska ampiainen ei ole koskaan pistänyt minua, pelkoni on opittua. Olen viime aikoina lievittänyt sitä lukemalla, sillä tieto on parasta terapiaa – tai ainakin ilmaista sellaista.
Brittiläinen hyönteistutkija ja käyttäytymisekologi Seirian Sumner on yksi ampiaisten intohimoisista puolustajista maailmalla. Hänen mukaansa ampiaiset tarvitsevat myönteistä julkisuutta, sillä ympäröivä kulttuuri opettaa meidät vihaamaan ja pelkäämään niitä.
Tosiasiassa joutuisimme pulaan ilman niitä, sillä ampiaiset ovat tehokkaita kirvojen ja muiden kasvituholaisten metsästäjiä. Ne ovat myös pölyttäjiä, sillä aikuiset ampiaiset elävät pääasiassa kukkien medellä.
Huono maine on vaikuttanut siihen, että ampiaisia on tutkittu vähemmän kuin mehiläisiä eikä niiden ekologista merkitystä tunneta niin hyvin. Ampiaisten myrkyssä on lääketieteellisesti kiinnostavia yhdisteitä. Tutkijat ennakoivat, että niistä voisi olla apua esimerkiksi tulehdussairauksien ja syövän hoidossa.
Ja miettikää: on hyvinkin mahdollista, että esi-isämme oppivat tekemään paperia tarkkailemalla ampiaisten pesänrakennuspuuhia. Ehkä meidän siis pitäisi kiittää ampiaisia Suomen paperiteollisuuden ja hyvinvoinnin kehittymisestä 1800–1900-luvuilla!
”Koska ampiainen ei ole koskaan pistänyt minua, pelkoni on opittua.”
Hyönteisiä ja muita eläimiä ei tietenkään pitäisi tarkastella vain siitä näkökulmasta, millaista hyötyä niistä on ihmisille. Ampiaisia on ollut planeetalla miljoonia vuosia, ja ne ovat lunastaneet paikkansa ekosysteemissä.
Oikeasti ihminen on se, jota pitäisi pelätä. Tuholaismyrkyt, ilmastonmuutos ja elinympäristöjen muuttuminen ovat ajaneet hyönteismaailman kaaokseen. Vaarassa on muun muassa sellainen asia kuin maailman ruokahuolto.
Kun syksy saa, yritän siis katsoa sisään lentävää ampiaista ymmärtäväisemmin silmin. Se yrittää tehdä parhaansa ihmisen aiheuttamassa sotkussa.
Ihminen ei niin tee, vaikka loppu lähenee.
