Uusi elämä ja luovuus löytyivät ekokylästä: ”Olen kiintynyt tähän maahan ja ajattelen elämääni eteenpäin kasvukausi kerrallaan”
Suomessa on nelisenkymmentä ekoyhteisöä, joista peräti viisi sijaitsee Keuruun ja Mänttä-Vilppulan alueilla. Asukkaat kertovat, mikä ekoyhteisöissä vetää puoleensa.
Oranssit hokkaidokurpitsat ja jättikokoiset kesäkurpitsat, pavut, tomaatit ja yrtit päätyvät Keuruun Ekokylän kasvihuoneesta yhteiskeittiölle, jossa keittiövuorolaiset valmistavat niistä kolmellekymmenelle kyläläiselle lounasta. Fanny Torro kuuluu kasvihuonetiimiin. Hän on asunut Ekokylässä kuusi vuotta kartuttamassa kasvituntemustaan ja opetellut suurtalouskokkaamista, kädentaitoja ja yhteisön hallintoa.
– Olen osallistunut monenlaiseen toimintaan: häihin, hautajaisiin ja jopa yhteen synnytykseenkin. Olen myös löytänyt täällä luovuuteni esimerkiksi runoja kirjoittamalla, Torro listaa.
Torro työskentelee osa-aikaisesti kahdeksan kilometrin päässä Keuruulla kirjastossa ja opettaa joogaa Ekokylän väentuvassa. Se on alkuperäisiä Kivijärven maatilan rakennuksia 1860-luvulta.
– Ekokylän perusti 25 vuotta sitten erään tv-ohjelman kautta toisensa löytänyt joukko, joka halusi toteuttaa kestävää ja yhteisöllistä elämäntapaa. Kierreltyään etsimässä sopivaa paikkaa osa heistä asettui Keski-Suomeen Keuruulle.
Kannanotto paremman maailman puolesta
Keuruun Ekokylä koostuu noin kolmestakymmenestä eri-ikäisestä rakennuksesta, joiden kunnossapito teettää töitä. Keskuspihaa ympäröivät hakkeella lämmitettävät asuinrakennukset, Yhteisötalo, maatilan vanha päärakennus sekä liuta erilaisia talousrakennuksia.
Uusilla tulokkailla on ensin kahden viikon ja sitten puolen vuoden koeaika. Sen jälkeen yhteisö päättää jäseneksi ottamisesta. Ääriajatuksiaan innokkaasti jakava tai päihdeongelmainen ei sovellu tänne.
– Yhteisössä asuminen edellyttää riittävää henkilökohtaista tasapainoa ja kykyä tulla rauhanomaisesti toimeen erilaisten ihmisten kanssa, Torro sanoo ja laittaa yrttiteetä hautumaan keittiössään.
Kestävän kehityksen arvoja noudattava yhteisö tarvitsee jokaisen työpanosta esimerkiksi yhteiskeittiöllä, lämmityksessä, kompostoinnissa, siivouksessa, kasvihuoneella, kasvimailla, viestinnässä, hallinnossa sekä kunnostus- ja huoltotöissä. Jäsenet maksavat yhdistykselle edullista vuokraa, mutta muuten jokainen hoitaa itse raha-asiansa, asuntonsa ja eläimensä.
– Tarvetta olisi nyt esimerkiksi keittiö-, kirjanpito- ja rakennustaitoisille ihmisille. Parasta ovat ystävät ja mahdollisuus elää ekologisesti maaseudulla.
Ekokylästä on silloin tällöin kiertänyt seudulla kummallisia tarinoita. Sen asukkaiden on esimerkiksi arveltu saastuttavan läheistä Kivijärveä. Todellisuudessa kaikki eloperäinen kierrätetään tehokkaasti hyötykäyttöön kasvimaille, mitään ei valu vesistöihin.
Fanny Torro löysi Keuruun Ekokylän sattumalta selatessaan internetistä vaihtoehtoa rasittavalle kaupunkielämälle. Hän oli valmistunut Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi, opiskeli yhtä aikaa kahta korkeakoulututkintoa ja teki lisäksi töitä.
– Lopulta avioliittoni hajosi, ja aloin kärsiä unettomuudesta. Pakenin vaikeita tunteita suorittamiseen, kunnes paloin loppuun. Se opetti pitämään jaksamisesta ja rajoista huolellisesti kiinni.
Torro on tilannut Hyötykasviyhdistykseltä siemeniä. Pöydällä odottaa syyskylvöä myös kukkien kuten siperiankärsämön ja purppurapunalatvan siemeniä. Syksyn satoon kuului muun muassa omenia, marjoja, sipuleita, maissia, palsternakkaa, avomaankurkkua, monenlaisia juureksia, tomaattia, paprikaa ja yrttejä.
– Ruoan kasvattaminen ekologisesti on oikealta tuntuva kannanotto paremman maailman puolesta. Olen kiintynyt ennen kaikkea tähän maahan ja ajattelen elämääni eteenpäin kasvukausi kerrallaan.
Vallitkoon rauha maailmassa
Samassa talossa Torron kanssa asuva Siru Kuusela tulee pihamaalla vastaan ja tervehtii iloisesti naapuriaan. Hän on hakenut kasvimaalta persiljaa, lehtikaalia ja sipulia. Kuusela on asunut välillä muuallakin, mutta palannut takaisin Ekokylään.
Naiset vaihtavat hetken kuulumisia. Pihan laidalle pyörähtää taksi, joka tuo koululaisia Keuruulta. Ekokylässä taas toimii yksityinen perhepäivähoito kylän pienimmille. Eri-ikäisten ihmisten asuminen samassa pihapiirissä tuo rikkautta ihmissuhteisiin.
Jotta kaikki osa-alueet yhteisössä toimisivat, täytyy niistä voida yhdessä keskustella ja sopia.
Torro esittelee Yhteisötalon liitutaulun.
– Tässä on kaikille nähtävänä viikkosuunnitelmamme. Kokoonnumme maanantaisin pohtimaan tulevia töitä, tapahtumia, kursseja ja muuta.
Kyläläiset toivovat, että vierailut sovitaan etukäteen, jolloin joku asukkaista voi toimia oppaana. Ekokylän laidalla olevassa taidetalo Rajatalossa voi vierailla ilman sopimista. Talo ja sen ympäristötaide on aina auki.
Keskuspihalla nököttää valkoinen tolppa, jossa lukee tähän aikaan nasevasti sopiva toivotus: ”Vallitkoon rauha maailmassa.”
Kuusikulmainen talo vanhoista hirsistä
Pohjois-Pirkanmaalla asustaa jyhkeän korven keskellä Katajamäen yhteisö, jonka jäsenet vaalivat perinteisiä kädentaitoja ja luonnonmukaista elämäntapaa. Ekologisuus antaa syvää tyydytystä, mutta työtä riittää.
Elämänmäen luonnonsuojelualueen laidalta Vilppulasta löytyy noin kymmenen hengen ekoyhteisö. Paikan löysi kolmekymmentä vuotta sitten Kirsti Kauhanen. Hän osui suuren aution hirsitalon pihalle sieniretkellään.
– Asuin sitä ennen kumppanini kanssa Kaustisilla Pauanteen yhteisössä, ja sen ajauduttua konkurssiin muutimme Ruovedelle luonnonkauneuden takia.
He oivalsivat, että tohtori E. W. Lybeckin 1900-luvun alussa perustaman entisen luontaisparantolan rakennukset Katajamäessä sopisivat tukikohdaksi uudelle yhteisölle.
– Vuokrasimme paikan ja myöhemmin ostimme sen Helsingin kaupungilta. Helsinki oli pitänyt siellä lasten kesäsiirtolaa. Aluksi yhdistyksen 25 jäsenestä vain muutama asui täällä pysyvästi, loput vain vapaa-aikoinaan, Kirsti muistelee.
Päärakennus tuhoutui sittemmin tulipalossa, mutta raunioille on kohoamassa talkoovoimin yhteistiloiksi kaksi uutta rakennusta vanhoista hirsistä. Rinteessä viimeistelee tamperelainen Sampo Salonen hirsistä rakentamaansa massiivisista kuusikulmaista taloa perheelleen uudeksi kodiksi.
En halua enää asua kaupungissa
Alusta asti on yhteisössä on ollut myös Katajamäki ry:n puheenjohtaja Kai Vaara. Hän vietti lukuisia talvia kehitysyhteisöissä maailmalla, mutta on nyt keskittynyt yhteisöön pysyvämmin. Hän esittelee yhteisön valmistamia, voimaravinteiksi nimettyjä fermentoituja villihapatteita, yrttivalmisteita ja mehiläistuotteita.
– Ainesten keräily, korjaus- ja uudisrakentaminen, polttopuut, komposti, mehiläiset, yhdistyksen hallinto ja osin kehitysyhteistyökin vievät kaiken aikani. Nautin silti siitä, että saan luoda omaa elinpiiriäni elämänkatsomukseni pohjalta.
Restauroijana työskennellyt Kirsti Kauhanen asuu mielikuvituksellisessa hirsitalossa, jonka ikkunoista näkyy muinaisen Yoldiameren rantatörmä eli Elämänmäki. Siellä sijaitsi aikoinaan tohtori Lybeckin parantolan päärakennus.
Lybeck hoiti hermosairauksia muun muassa kasvisravinnolla, työterapialla sekä vesi- ja aurinkokylvyillä. Samat elementit on havaittu Katajamäessä edelleen mielen ja ruumiin terveyttä edistäviksi.
– Välillä kaipaan näyttelyitä ja teatteria, mutta kaupungissa en halua enää asua. Nautin siitä, että pääsen aarnimetsään kotiovelta. Kun haluan seuraa, löydän yhteisöstä juttukavereita. Maksan yhdistykselle pientä vuokraa ja tulen toimeen vähällä, mutta menotkin ovat minimaaliset.
Fakta
Keuruun Ekokylä ja Katajamäen yhteisö ovat poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomia. Ne ovat Suomen Kestävän Elämäntavan Yhteisöt ry:n (SKEY) jäseniä.
Ekokylä määritellään asuinyhteisöksi, joka edistää ekologista, taloudellista ja kulttuurista kestävyyttä. Suomessa on arviolta noin 40 sellaista yhteisöä.
Mänttä-Vilppulassa toimii kolme rekisteröitymättömän Ihmisyyden tunnustajat -yhteenliittymän teosofis-kristosofista yhteisöä, joista Väinölässä asuu kolmisenkymmentä henkeä ja Toukolassa ja Sampolassa yhteensä kahdeksan. Yhteisöt ovat itsenäisiä, mutta ovat läheisesti keskenään tekemisissä.
Päivitetty 21.12. – Julkaistu 15.10.2022
Kommentit