Palkkapyynnöt taivaissa: Suomalaissentterit tuntevat arvonsa, siksi huippuja nähdään vain harvoin Liigassa
Ainakin Mikael Ruohomaa ja Robert Leino ovat tarjolla ensi kaudeksi Liigaan. Molempien palkkapyyntö kertoo paljon.
Kevään siirtomarkkinoilla on ollut melko hiljaista ja isojen kalojen liikehdinnät ovat olleet vähissä. Tarjolla on kuitenkin kovia nimiä, mutta palkkapyynnöt ovat saaneet seurat yskimään. Suomeen on tarjolla kotimaisista keskushyökkääjistä ainakin Mikael Ruohomaa, joka pelasi päättyneellä kaudella Frölundassa ja Robert Leino, joka on tehnyt tasaista jälkeä Örebrossa viiden kauden ajan.
Kun hankkii suomalaissentterin, yleensä tietää, mitä saa. Siksi myös hintalappu on kohdillaan.
Marraskuussa 37 vuotta täyttävä Ruohomaa haluaa kahden vuoden sopimuksen ja yli 300 000 euron vuosipalkan. Frölunda on suuren kiekkomaan suurseura, joka maksaa sen mukaista palkkaa. Suomeen palaaminen tietää mainituilla numeroillakin palkka-alea Ruohomaalle, joka teki Frölundalle 12 pudotuspeliottelussa tehopisteet 4+5=9.
32-vuotias Leino on pelannut Suomessa kotikaupunkinsa seurassa HPK:ssa, sekä HIFK:ssa ja Ilveksessä ennen siirtoa Ruotsiin. Hänen siirtymisestään Ilvekseen on ehtinyt liikkua uutisointiakin, mutta ainakin viime viikolla Leino oli vapaa neuvottelemaan siirrosta kenen kanssa tahansa. Leinoonkin palaa rahaa, jos hänet nappaa, sillä todennäköisesti hänen vuosipalkkansa asettuu välille 250 000–280 000 euroa.
”Kaikilla ECHL-tausta ja jokaisen hintalappu oli ensimmäisellä Suomen kaudella alle 100 000 euroa.”
Tällainen on valtava investointi liigaseuralle yhteen pelaajaan. Takuita ei ole, mutta toisaalta kyse on tasonsa todistaneista pelaajista, jotka tunnetaan monen vuoden ajalta ja usein myös henkilökohtaisesti.
Mutta vaakakupissa on toisella puolella isompi riski ja paljon alhaisempi hinta. AHL- tai ECHL-sentteri on usein arpalippu, mutta hyvillä kontakteilla sieltä löytyy pelaajia, jotka eivät syystä tai toisesta ole saaneet kunnollista saumaa NHL-sopimusviidakon keskellä. Heillä on valtava hinku tehdä itselleen uraa, ja he pystyvät tekemään tulosta uudessa ympäristössä, kunhan sopeutuvat täkäläiseen elämään ja kotikulmia taktisempaan jääkiekkoon.
Hyviä esimerkkejä ovat viime kausilla olleet KalPan Patrick Curry, Kärppien Ben Tardif, KooKoon Charles-Èdouard D’Astous ja Lukon Justin Danforth. Kaikilla ECHL-tausta ja jokaisen hintalappu oli ensimmäisellä Suomen kaudella alle 100 000 euroa.
Siinä yksi keskeinen syy, miksi suomalaiset huippusentterit ovat harvinainen näky Liigassa.
