Miten mediassa jaksetaan olla kiinnostuneita siitä, kenestä tulee UPIn tutkimusavustaja? Paljon melua tyhjästä – loppupeleissä jokainen mies on aina jonkun poika
Joskus jopa minun sisältäni löytyy turhautuneisuuden tunne, kirjoittaa Munkkiniemen herra
20.6. Juhannuskokkoa katsellessani ajattelen, että onpa hidas. Itse olisin jo palanut poroksi ja juossut tunnin lenkin jälkeen järveen uimaan viisi kilometriä, mutta kokko jatkaa palamistaan.
22.6. USA iskenyt Iraniin. Tai niin kuin sen ilmaisen: Iraniin on isketty. Turha mainita USA:ta, olemme kaikki Euroopan johtajat saaneet listan yhteyksistä, joissa USA:n saa mainita. Iskut toki itseäni siteeratakseni ”poikkeuksellisia”, mutta en menisi niin pitkälle, että alkaisin jaaritella sääntöpohjaisesta oikeusjärjestyksestä. Nyt on kesä ja aika ottaa vähän rennommin.
23.6. Edelleen hämärän peitossa, mikä maa Iraniin iski.
25.6. Ihana muistuma lapsuudesta. Niin kuin joulupukki olisi vihdoin ehtinyt Korvatunturilta meidän lasten luo ja teemme kaikkemme, ettei pukki koskaan lähtisi. Fantastista kokea sama tunne vielä aikuisena Nato-kokouksessa!
26.6. Ystäväni Donaldin palattua Korvatunturille imitoimme joulupukkia ja toisiamme Keirin, Emmanuelin, Olafin ja muun posseni kanssa. Illan päätteeksi Mark Rutte esittää koskettavan tulkinnan häntää heiluttavasta koirasta – ja ilman häntää! Terapeuttinen, tarpeellinen hetki!
28.6. Tullut paljon ilkeämielisiä arvailuja – jopa Suzannelta! – siitä, miksi emme Helsinki Pride -viikon suojelijoina osallistuneet Pride-kulkueeseen. Voi olla, etten halunnut pahoittaa ystäväni Donaldin mieltä itsestäni otetulla valokuvalla, jonka hän olisi voinut tulkita niin väärin, että Eurooppa olisi ollut tuhon oma. Voi myös olla, että koska kulkueilla on tapana liikkua sen verran hitaasti, en olisi voinut olla polkematta vahingossa vähemmistöjen oikeuksia ohittamalla heidät ehtiäkseni vielä pyöräilemään.
1.7. Olin aluksi epäilevä, mutta hyvää työtä Petteri Orpo on tehnyt päästäkseen päätöksiään turvaan EK:n seuraavaksi johtajaksi Jyri Häkämiehen jälkeen.
2.7. Pitäisiköhän palkata Portugalin suurlähettiläs Titta Maja-Luoto neuvottelemaan tulleista USA:n kanssa? Neuvottelut sen verran sekavia, että kaipaisivat sellaista Pekka Haavistoa, joka olisi saanut kaikesta tarpeekseen heti herätessä.
4.7. Joskus jopa minun sisältäni löytyy turhautuneisuuden tunne. Miten mediassa jaksetaan olla kiinnostuneita siitä, kenestä tulee UPIn tutkimusavustaja? Loppupeleissä jokainen mies on aina jonkun poika, joten sanoisiko, että paljon melua tyhjästä.
9.7. CBC:n haastattelussa totesin, ettei maailma voi toimia vahvimman oikeudella. Outo tunne, että jokin ”paitsi”-sanalla alkava lisäys jäi tekemättä.
10.7. Kysyin CBC:ssä osuvasti myös, että ”Jos heitämme säännöt menemään, mitä jää jäljelle?”. Suzanne ei aina ymmärrä retorisia kysymyksiä, vaan vastasi minulle haastattelun nähtyään: ”No ainakin hyvä ystäväsi Donald.”
12.7. Teräsmies osteli tavallisena Clark Kentinä kanankoipia ja soijapapuja Metropolin ruokakaupoista. Minä suoritin salaperäisellä nimimerkillä ”AS” triathlonin Joroisissa.
13.7. Trump seisoo kultaisena patsaana Trump Victory 45-47 -hajuvetensä päällä, minä ja Suzanne pääsimme postikorttiin mainostamaan Naantalia. Tälle lienee globaali vertauskuva.
15.7. Golfatessamme Donald näki pienen reiän lisäksi suuren valon. Trump on alkanut vihdoin uskoa Natoon. Luotan siihen, että tähän loppuu Trumpin – sinänsä erittäin kunnioitettava ja joku toinen adjektiivi! – epävakaa ailahtelu.
16.7. ”Volodymyr, voitko iskeä Moskovaan?” En tiedä, ovatko tuossa maailmanpolitiikan kauneimmat vai pelottavimmat sanat.
