Rutikuiva mäntykangas odottaa Seitsemisen kansallispuistossa. Varvikko pölisee, kun toistakymmentä miestä tarpoo kivistä kangasta. Miehet kiirehtivät mättäältä toiselle polttovälineet mukana. Osa sytyttää kuivaa maastoa kaasupolttimella, toiset ohjaavat tulen suuntaa vesiletkuin.
Kahteen suuntaan etenevä tuli ryöpsähtää kaasua saadessaan mahtaviin liekkeihin, jotka ajoittain näyttävät pelottavalta pätsiltä. Kaikki on kuitenkin suunniteltu ennalta niin, että tuli pysyy hallinnassa.
Seitsemisen kansallispuistossa poltetaan tänä vuonna kaksi aluetta, jotka kuuluvat Metsähallituksen luonnonhoidon kohteisiin. Ne ovat osa EU:n rahoittamaa Paahde-Life-hanketta, joka päättyy vuonna 2020.
Metsää poltetaan kuivana kautena ja melko tyynellä säällä. Savu näkyy kauas ja voi pelästyttää asiasta tietämättömät.
Tuli on hyvä isäntä metsän hoidossa, kun sitä käyttää oikein. Ennen tuli hoiti osaltaan luonnon tasapainoa. Ukonilmalla tai muuten syttyneet metsäpalot pitivät yllä luonnon monimuotoisuutta, niin että kaikilla kasveilla oli tilaa kasvaa ja jatkaa elämäänsä.
Teknistynyt aika on kuitenkin pienentänyt palavien metsien määrää. Metsäpalot sammutetaan hyvin nopeasti, jolloin paloalueet jäävät suhteellisen pieniksi.
Palojäljet näkyvät Seitsemisen männyissä kymmenen vuotta sitten tehdyn kulotuksen jäljiltä. Suuri osa puista on lahoamassa, osa jäi henkiin.
Suomessa vanhat hyvät tavat on unohdettu, ja se näkyy luonnossa monimuotoisuuden vähenemisenä.
Vesoittuneet ja ruohottuneet harjut, nummet, metsät ja rantaniityt kaipaavat kohennusta, sillä ne ovat merkittävä osa luontomme monimuotoisuutta ja perinteistä suomalaista maisemaa. Ne ovat suurelta osin huonossa kunnossa, mutta tulen voimalla niitä voidaan parantaa.
Viranomaiset ja tutkijat – meillä pääosin Metsähallitus – ovat päättäneet auttaa luontoa ja katsoa, vieläkö tulesta on metsän parantajaksi. EU on lähtenyt rahoittajana mukaan Paahde-Lifeksi nimettyyn hankkeeseen, joka käynnistyi viime vuonna.
Vastaavanlaisia menetelmiä on meillä toteutettu muutenkin 80-luvulta saakka. Myös yksityismetsiä on mahdollista hoitaa polttamalla. Niihin voi saada valtion tukea kulotuksia ja metsänhoitoa varten.
Puolukat ja mustikat hyötyvät poltosta. Kymmenen vuotta sitten poltetulla alueella kypsyy nyt mehevä marjasato.
Lukuisissa kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla on tehty koepolttoja hyvin tuloksin. Ensimmäiset poltot tehtiin Ilomantsin Patvinsuon kansallispuistossa vuonna 1989. Tutkijat ovat kirjanneet lukuisia luonnon kannalta myönteisiä merkkejä. Esimerkiksi kansallispuiston käävät, sammalet, hyönteiset ja kasvillisuus ylipäänsä ovat monipuolistuneet. Jopa uhanalaisia lajeja on ilmestynyt vuosien kuluttua turvaamaan monimuotoisuutta.
Jotkut lajit hyötyvät palon tuomista muutoksista nopeammin kuin toiset. Erityisesti varpukasvit näyttävät rehevöityvän palon jäljiltä muita paremmin. Seitsemisessä kanervat ovat ottaneet vauhtia palon jälkeisistä ravinteista. Sen sijaan eteerisen kaunis vanamo sinnittelee kasvupaikkansa säilyttämiseksi muita pidempään. Joihinkin kasvupaikkoihin vanamoa on odotettu turhaan yli kymmenen vuotta.
Palokäytävää ja reunustavia puita kastellaan tulen leviämisen estämiseksi. Vedellä myös hillitään liiallista liekkiä.
Palanut maasto ruokkii luontoa, ja talousmetsänä toiminut alue palautuu hitaasti elämään luonnontilaisena.
Palanut puu on alttiimpaa lahottajille ja tarjoaa elinympäristön monelle harvinaiselle hyönteislajille, kuten hohtojalokuoriaiselle, kulokauniaiselle ja palolatikalle. Monet hyönteiset ovat viisaita, sillä esimerkiksi kulokauniainen aistii lämpösäteilyn kaukaa ja saattaa lennähtää polttoalueelle jo palon aikana.
Viranomaisilla on valmiina pitkälle tulevaisuuteen ulottuva hoitosuunnitelma metsien polttamisesta. Luonnonsuojelualueilla työ on helppo toteuttaa. Esimerkiksi Seitsemisessä vuoteen 2030 mennessä lähes sata hehtaaria kuivaa kangasmaata pitäisi olla tulella käsitelty.
Seitsemisen kansallispuistossa metsää on parannettu jo ennen Life-hanketta kymmenkunta kertaa. Parinkymmenen vuoden aikana on luonnon omaa lannoitusta lisätty onnistuneesti. Siitä kertovat mättäillä yltäkylläisinä hohtavat puolukat.
Aikaisemmat poltot ovat muutenkin rikastuttaneet Seitsemisen luontoa. Vuosia sitten poltetuilla kankailla mustikat, variksenmarjat ja kanervat hehkuvat. Kuivuuden vuoksi kadonneet hyönteiset ovat palanneet.
Jatkuva pienimuotoinen polttaminen tekee tilaa harvinaisille lajeille, jotka antavat Suomen metsille mahdollisuuden säilyä ainakin osittain kaikkien rikkautena. ●
Teksti ja kuvat Riitta Angervuo ja Aarre Leskinen
