”Meillä on edelleen omakotitalo Riihimäellä, mutta asumme mökillä aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Korona-aikana olimme täällä talvellakin. Tästä on 20 minuutin ajomatka Riihimäen rautatieasemalle, joten työmatka eduskuntaan sujuu näppärästi. Pitkien työpäivien jälkeen on ihanaa päästä metsän keskelle, riisua työvaatteet ja käydä järvessä rentoutumassa. Oli se jäässä tai sula.

Olemme mieheni Niilon kanssa kovia avovesiuimareita. Harrastamme kylmävesiuintia. Kesäisin laitamme välillä suppilaudat kiinni toiseen nilkkaan ja kierrämme pitkiä matkoja järvellä. 25 vuotta sitten tulimme tälle tontille ensimmäistä kertaa, silloinkin uimalla. Ensimmäinen ajatus oli, että näin jyrkkään rinteeseen ei ainakaan kukaan rakenna. Sille paikalle Niilo suunnitteli ja rakensi ensimmäisen 25-neliöisen saunamökin. Mahduimme siihen hyvin. Viisi lasta nukkui parvella, aikuiset tuvassa. Välillä lasten kavereitakin oli täällä yötä.

Mökki 15 kilometrin päässä kotoa oli kätevä myös kun lapset tulivat teini-ikään. Täällä pystyi piipahtamaan eikä tarvinnut jättää murrosikäisiä lapsia pitkäksi aikaa yksin kotiin. Nekin vaiheet menivät nopeasti ohi. Nyt kaikki viihtyvät täällä erittäin hyvin.

Myös kuutisen vuotta sitten valmistunut päämökki on Niilon rakentama. Tilaa on nyt vähän enemmän, mutta lapsenlapsiakin on siunaantunut jo kymmenen. Mahdumme tänne kaikki yhtä aikaa, mutta varsinaisista makuuhuoneista on pula. Olisimme kyllä rakentaneet isommankin mökin, jos kaava olisi sen sallinut. Riihimäen kaupunginvaltuustossa olen istunut 30 vuotta, mutta tänne Hyvinkään puolen kaavoihin minulla ei ole ollut vaikutusta.”