Painajaismaisen juhlakauden jälkeen JYPin on voitettava puolelleen yleisö ja peli – mutta onko seura vieläkään toipunut katastrofista?
JYPin kohdalla kysymykset ovat kaukalon toimintaakin enemmän kaukalon ulkopuolella. Onko seuran selkäranka jakautunut kahtia – vai palaako harmonia tekemiseen?
JYP vietti viime kaudella 100-vuotisjuhlakauttaan. Juhlista ei voitu puhua, sillä koko viime kausi halutaan kaikkien – niin yleisön, pelaajien, valmentajien kuin seurajohdonkin – silmissä unohtaa mahdollisimman nopeasti.
Painajaismaisen kauden seurauksena seura menetti uskottavuutta ja JYPin tilinpäätöstiedotteen mukaan raskaat 1,4 miljoonan euron tappiot. Kausi sisälsi lisäksi monia toinen toistaan hämmästyttävämpiä juonenkäänteitä, joiden listaamisesta tulisi hengästyttävän pitkää luettavaa yhteen tekstiin.
Mainitaan kuitenkin oleellinen käännekohta. Kesken kauden päävalmentaja Jukka Rautakorpi sai lähteä tuoreeltaan sen jälkeen, kun JYP oli kukittanut kotiottelussaan Rautakorven 60-vuotissyntymäpäivänsä johdosta. Hymyt hyytyivät. Rautakorven potkujen jälkeen Mikko Heiskanen asteli puikkoihin tuhoisin seurauksin: JYP hävisi valmentajanvaihdoksen jälkeen peräti yhdeksän ottelua putkeen. Ei ihme, että seura joutui hurjaan mediamyllytykseen. Siitä seura ei millään saanut kriisiviestittyä itseään kuiville.
Kun savu laskeutui, seurasta lähtivät kritiikkiä osakseen saaneet urheilujohtaja Mikko Viitanen sekä viimeisimpänä yksilö- ja taitovalmentajana toiminut Tommi Hämäläinen, jota harva taitaa jäädä Jyväskylässä kaipaamaan. Kritiikin keskiössä olleesta kolmikosta Heiskanen kuitenkin jatkaa seurassa uuden päävalmentajan Johan Pennerbornin apuvalmentajana.
Kovaan paikkaan Pennerbornin ohella joutuu myös viimeiset viisi kautta HIFK:n U16-U20 -ikäluokkien kehitysjohtajana toiminut Simo Mälkiä.
Uskottavuus pitäisi palauttaa, vaikka kaksikolla ei kasvojen menettämisessä tekoa ollutkaan.
”Joka tapauksessa Pennerborn on jokerikortti – ja niin on myös urheilujohtaja Mälkiä. Tämän pokerikäden varassa JYP kuitenkin pelaa pitkälti Liigassa nyt upporikasta ja rutiköyhää.”
JYPissä on vannottu viime aikoina työrauhan nimeen, mutta toisaalta viimekautisten liki traagisten vaiheiden jälkeen herää kysymys, että mihinkäs se seurajohdon heikkohermoisuus yhtäkkiä olisi kadonnut?
Onko seurajohto ylipäätään toipunut viime kaudesta? Puheenjohtaja Jukka Seppäsen myöntämä haastattelu Keskisuomalaisessa jätti varmasti jonkun toisenkin miettimään tätä kysymystä.
On muistettava, että vaikka Rautakorven ja seuran näkemykset eivät oikeastaan koskaan kohdanneet, oli avioliitto ajautunut karille jo ennen ensimmäistä työpäivää. Osa omistajista kun tahtoi kokeneen päävalmentajan ohi puheenjohtaja Seppäsen. Lähtökohta oli kaukana hedelmällisestä.
Nyt seuran menestystä voisi teoriassa puoltaa se, että nyt olisi pakko puhaltaa yhteen hiileen eikä soraääniin ole varaa sortua. Toista fiaskokautta seura ei kontolleen halua eikä ehkä voisi edes ottaa. Samanaikaisesti asetelma kutsuu puoleensa myös painetta, jota seura ei viime kaudella näyttänyt kovin hyvin sietävän.
Uusi ruotsalaispäävalmentaja Johan Pennerborn on ennen kautta suuri arvoitus. Kauden alla olleissa harjoitusotteluissa näkösällä on ollut yhtäältä pystysuunnan lätkää kera prässin, mutta esimerkiksi Kärppiä vastaan JYP päätyi rytmittämään sen minkä kykeni, mutta tuli yhdeksän maalia takoneiden oululaisten jyräämäksi.
On vaikeaa arvioida, mistä kahdet kasvot vielä johtuvat. Onko prosessi kesken vai onko Pennerborn enemmän ”managerivalmentaja”? Eli onko Pennerborn luovuttanut peliä Heiskasen viime kaudelta tahmaantuisiin tassuihin ja kokemattoman apuvalmentajan Juha-Pekka Haatajan näppeihin? Jos näin, tilanne ei ole ongelmaton, sillä Heiskasella on vielä osoittamatta olevansa voittavan jääkiekon valmentaja Liigassa. Haatajalla on vielä näytöt kokonaan antamatta.
Mahtoiko JYPin taloustilanne olla syy ylipäätään Heiskasen jatkoon, vai onko Heiskanen taustapelien saippuapala? Mene, tiedä. Todistettavaa Pennerbornin päävalmentajahahmon takana hänelläkin tulisi olla. Kaikenlaiset pelailut pitää ainakin nyt jättää pelaamatta.
Joka tapauksessa Pennerborn on katsomaton kortti – ja niin on myös urheilujohtaja Mälkiä. Tämän pokerikäden varassa JYP kuitenkin pelaa pitkälti Liigassa nyt upporikasta ja rutiköyhää.
Yksi asia on aivan varmaa: 12 joukkueen kokoisiksi kasvaneista pudotuspeleistä ulosjääminen olisi JYPille katastrofi. Edellytyksiä olla paljon korkeammallakin pitäisi olla. Kurssin pitää nyt kääntyä, sillä seuralla on paljon tekemistä sen suhteen, että se saa hurmattua jyväskyläläiset takaisin kiekkokatsomoon.
Ilmeisin lääke yleisön viettelyyn on tietysti voittaminen.
”Iskevätkö materiaalin puutteet silmille jossakin vaiheessa?”
JYPin joukkue on odotetusti kokenut remonttia monin paikoin ahdistavan juhlakauden jälkeen. Lähtijöiden lista on pitkä. Jerry Turkulainen oli Liigan parhaita pelaajia viime kaudet ja hänen poistumisensa Sveitsiin tekee erityisen kipeää. Kahden viime kauden aikana yli 50 maalia tykittäneen Reid Gardinerin lähtö on sekin kova isku. Anttoni Hongan myötä lähti takalinjojen kiekollisuutta, mutta tuittupää Braden Christofferin olikin aika lähteä.
JYP on vihdoin hankkinut kovan luokan kärkisentterin napatessaan Pelicansista Nathan Schnarrin, joka pamautti 51 ottelussa runkosarjassa 50 pistettä, mutta pudotuspeleissä tahti hiipui. Hyökkäykseen hyvä haku oli myös paluun JYPiin tekevä Pekka Jormakka, joka voi paikata Gardinerilta kadonneet ylivoimakihaukset. Jormakka ei ole vain se pelaaja, mikä hän on kaukalossa, vaan hänellä on taipumusta tuoda joukkueeseen myös hyvää ilmapiiriä, jos fokus säilyy olennaisessa.
Harjoitusotteluissa Valtteri Ojantakanen ja Santeri Huovila esiintyivät lupauksia herättävästi. Jere Lassilassa JYPillä on voimakastahtoinen nuori kyky, joka voi kehittyessään mahdollisesti hyvästellä pian liigakaukalot ja siirtyä korkeatasoisemmille sarjatasoille. Tuukka Tieksolaan JYP on Aition tietojen mukaan satsannut yllättävän paljon – ja kun on, silloin on satsattu nykyhetkeä enemmän potentiaaliin.
Vielä on näkemättä, että riittääkö hyökkäyksen leveys? Ensisilmäykseltä ei riitä. Kärkimiesten loukkaantumisia rivit eivät ainakaan kestä. Iskevätkö materiaalin puutteet silmille jossakin vaiheessa?
Puolustuksessa Teemu Eronen on edelleen loistava puolustaja ja johtajatyyppi, joka ei varmasti petä. Röglestä pestattu Samuel Jonsson täydentää kärkeä.
Puolustuksen mielenkiintoisin pelaaja on nuori Jesse Pulkkinen, jonka kiekolliset kyvyt riittävät vaikka mihin. JYPissä on kuitenkin ennenkin nähty hyviä nuoria kiekollisia puolustajia, joiden kokonaisvaltaisessa pelaamisessa on nähty puutteita. Siinä Pulkkisella on vielä tekemistä. Aineksia on joka tapauksessa kovatasoiseen jääkiekkouraan. Juuso Vainio on myös takuuvarma ammattilainen, jolle ruotsalaisessa valmennuksessa pelaaminen ei ole vierasta.
Maalin suulla Veini Vehviläinen on ollut parhaimmillaan Liigan parempia maalivahteja, vaikka viime kauden hänkin halunnee unohtaa. Niin kauaksi Vehviläinenkin jäi omasta tasostaan.
”JYPissä voi jo nähdä seuran, jossa kisataan kyllä sarjataulukossa, mutta myös Seppäsen suosiosta.”
Vaikka paljon ratkeaa JYPin osalta kaukalossa, vielä enemmän voi ratketa sen ulkopuolella. Sekalaista seurakuntaa johtanutta Jukka Seppästä on riepoteltu mediassa – eikä toki aivan syyttä.
Silti on muistettava, että Seppästä tulee myös kiittää monesta asiasta matkan varrelta. Eikä vähiten siitä, että JYP ylipäätään on. Siksi onkin surullista, että Seppäsen osalta jokainen lisävuosi voi pahimmillaan haalentaa entisestään tämän jääkiekkoelämäntyötä.
Tuskin kukaan kyseenalaistaa Seppäsen välittämistä ja rakkautta JYPiä kohtaan. Viime kauden sekoilu oli kuitenkin jo sellainen risti kannettavaksi, että moni varmasti miettii jo, että vaikka Seppäsellä on omistuksineen oikeus toimia haluamallaan tavalla, olisiko jo aika luopua puheenjohtajan nuijasta?
Seppänen alkaa nimittäin olla niin suuri hahmo, että hän kyllä johtaa seuraa, mutta onko hän jo liiankin voimakas hahmo?
JYPissä voi jo nähdä seuran, jossa kisataan kyllä sarjataulukossa, mutta myös Seppäsen suosiosta. Raha on valtaa ja valta on rahaa, mutta vieläkö JYPiä jaksetaan näissä talousoloissa pääomittaa heikkojen urheilullisten ja taloudellisten kausien jälkeen?
Olisi liian ankarasti sanottu, että Seppäsen tulisi luopua kaikesta vallasta. Harva siihen toisaalta edes kykenee. Ei edes silloin, kun monet merkit viittaavat siihen, että aika on koittanut.
Mutta joskus suuressa rakkaudessa suurin teko voi olla juuri irti päästäminen.
Aition jääkiekkokynät Petteri Sihvonen ja Samuel Savolainen arvioivat jokaisen Liiga-seuran lähtökohdat ennen kauden alkua.
