Paavo-kaniin ei saanut koskea kahteen vuoteen – Lopulta siitä kuoriutui hassutteleva perhekani, joka rakasti iltahepuleitaan

Saimme Paavo-pupun tamperelaiskotiimme Pirkanmaan eläinsuojelu ry:stä kuuden kuukauden iässä. Paavo oli useamman rodun risteytys, oli leijonaluppaa ja angoraa, mistä päättelimme, että ei välttämättä ole ymmärretty miten kaneja kannattaa risteyttää.

Angorageenit voivat muiden rotujen kanssa aiheuttaa ongelmia turkin kanssa. Paavolla kuitenkin kävi tuuri. Turkin kanssa ei ikinä ollut ongelmia. Karvaa kuitenkin irtosi angorataustan takia todella paljon karvanlähtöaikaan ja hieman muutenkin. Paavon kerrottiin olevan tottunut lapsiin, mutta se oli selvästi arka ja hieman vainoharhainen. Paavoon ei saanut koskea kahteen vuoteen. Kynnet oli toki pakko leikata ja sitä vastusteltiin aina pontevasti.

Paavo otettiin Siiri-pupun kaveriksi ja he rakastuivat toisiinsa välittömästi. Yhdistämiseen meni vain vuorokausi. Mekin saimme kahden vuoden jälkeen voitettua Paavon luottamuksen ja yhtäkkiä Paavo halusi niin paljon rapsutuksia kuin vain jaksoi rapsuttaa. Paavo myös aina putsaili Siiriä ja oli kovin läheisyyden perään.

Paavo oli myös erittäin älykäs, oppi kaikki älypelit välittömästi ja oppi pyytämään herkkuja istumalla ruokintapaikalla ja ottamalla katsekontaktia. Iltaisin Paavo sai usein hepulit, ja juoksi innoissaan asunnon huoneesta toiseen ja teki erilaisia kikkailuhyppyjä. Paavo myös rakasti ruokaa yli kaiken. Kaikki yrtit ja kasvit mitä ikinä keksikään antaa syötiin antaumuksella. Siiri oli aina hieman nirsompi.

Kesällä Paavo pääsi myös parvekkeelle, jossa oli kissaverkko, ettei se pääse hyppäämään kaiteen yli edes teoriassa. Asunnosta tehtiin myös täysin kaniturvallinen. Paavo oli erittäin hauska ja sosiaalinen kani, etenkin kun se oppi luottamaan meihin. Paavo sai meillä hyvän elämän huonoista lähtökohdista huolimatta. Paavo oli myös koko elämänsä täysin terve, heinä maistui erittäin hyvin.

Lopulta hieman ennen kuusivuotissyntymäpäiväänsä Paavo jouduttiin viemään lääkäriin. Selkärangassa todettiin spondyloosin alkua ja mahdollisesti epämuodostunut munuainen. Oletimme itse, että kipuja oli vain selän takia. Paavo oli oma itsensä vielä noin kolme kuukautta, jonka jälkeen jouduimme uudestaan menemään lääkäriin.

Paljastui, että munuaisen epämuodostuma olikin eturauhasesta levinnyt syövän etäpesäke. Leikkauspöydällä selvisi, että mitään ei ole tehtävissä ja Paavo jouduttiin lopettamaan niille sijoillensa. Syöpä oli niin aggressiivinen ja pahanlaatuinen, että se olisi todennäköisesti levinnyt uudestaan vaikka olisi löydetty ajoissa.

Paavo haudattiin saman koivun alle, minkä oksia ja lehtiä se oli tykännyt syödä aina kesäisin.