Mitä väliä paavilla on, ja oliko Pyhä Pietari ensimmäinen paavi? Jännän äärellä vastaa

Kun paavi siirtyy tuonilmaisiin, kyseessä on suuri uutinen. Myös Suomessa, maassa, joka muodollisesti erkani katolisesta kirkosta jo vuosisatoja sitten.

Miten paavista tuli tärkeä hahmo melkein koko maailmassa? Ja millainen tämän merkitys nykyään on?

Katolisessa perinteessä paavinvallan juuret versovat suoraan Jeesuksen antamasta tehtävästä. Jeesus antoi kristillisen lauman kaitsemisen tehtäväkseen opetuslapselleen Pietarille. Näin Pietarista tuli ensimmäinen paavi katkeamattomassa ketjussa, jonka toistaiseksi viimeinen, 266. lenkki oli pääsiäisenä menehtynyt Franciscus.

Näinkö se on mennyt?

– Suurin osa tutkijoista on sitä mieltä, että Pietari oli historiallinen henkilö. Tapahtumien yksityiskohdat ovat tulkinnanvaraisia, niitä ei voi suoraan aikalaislähteistä todistaa, sanoo Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä.

Heikkilä on myös työskennellyt Suomen Rooman-instituutin Villa Lanten johtajana, siis aivan konkreettisesti Vatikaanin lähituntumassa.

Heikkilän mukaan on selvää, ettei paavi ollut ensimmäisellä tai toisellakaan vuosisadalla nykyisenkaltainen kristillinen johtohahmo. Paavia ei edes kutsuttu tuolloin paaviksi, vaan yksinkertaisesti Rooman piispaksi.

– 300-luvulle saakka kristillisyys oli vainottu uskonto. Merkittäviä piispoja oli Rooman lisäksi Aleksandriassa ja Jerusalemissa, myöhemmin myös Konstantinopolissa eli nykyisessä Istanbulissa.

300-luvun alussa keisari Konstantinus Suuri teki kristinuskosta Rooman virallisen uskonnon. Vuosisadan lopulla siitä tuli ainoa hyväksytty uskonto.

Kristinuskon asema vakiintui, ja samaan aikaan Rooman painopiste kallistui itään ja Konstantinopoliin. Rooman piispalle jäi enemmän tilaa kehittää omaa valtaansa.

– Tärkeä henkilö paavin aseman kehityksessä oli Leo I, jota katolinen kirkko nimittää Suureksi, Heikkilä kertoo.

Leo rakensi kristillisiä argumentteja, joilla todisteli, että ensisijainen kirkossa on juuri Rooman piispa, jota tuolloin jo kutsuttiin paaviksi.

Suomeen kristinusko saapui 900–1000-luvulla ja alkoi vakiinnuttaa asemaansa parin seuraavan vuosisadan aikana. Kyse oli katolisesta uskosta ja sen leviäminen toi myös Suomen alueen paavin vaikutuspiiriin.

– Keskiajan Euroopan alueet olivat tiiviimmässä yhteydessä kuin nykyään usein ajatellaan. Siitä huolimatta paavi oli Suomessa ja Ruotsin valtakunnassa kaukainen hahmo.

Kuitenkin paavilla oli painoa myös Suomessa. Esimerkiksi piispojen piti käydä hakemassa hyväksyntänsä paavin luota, niin myös Turun piispan. Kirkon ehdottomana johtohahmona paavi vaikutti myös esimerkiksi siihen, millaisia muotoja jumalanpalvelukset saivat.

Paavi saattoi myös myöntää paikallisille seurakunnille indulgensseja, hengellisiä hyvityksiä. Niiden ansiosta seurakuntalaiset saattoivat vaikkapa vapautua kiirastulesta kuolemansa jälkeen.

Ehkä tärkeimpänä katolinen kirkko toi Suomeen kirjallisen kulttuurin.

– Koko koulutuksellinen ja kulttuurinen perintömme on hyvin paljon velkaa keskiajan paaviudelle.

Muodollinen ero paavista tuli reformaation jälkimainingeissa. 1500-luvun alkupuolella reformaatio levisi koko Pohjolaan. Pyrkimykseksi tuli päästä irti paavin vallasta ja Rooma-johtoisuudesta sekä saada jumalanpalvelukset kansan omalla kielellä.

Tiukkapipoinen 1600-luku uskonsotineen kiihdytti kehitystä. Luterilainen puhdasoppisuus vietiin niin pitkälle, että katoliseen kirkkoon kuulumisesta tuli rikos.

1800-luvulla taas sarasti kansallinen herätys. Suomalaisuuden juuria alettiin etsiä kristinuskoa edeltäneestä ajasta, myyttisestä puhtaasta suomalaisuudesta.

– Katolilaisen kirkon saapuminen Suomeen nähtiin vieraan vaikutuksen leviämisenä. Syntyi ajatus, että kirkko tuhosi väkivalloin jonkinlaisen suomalaisen protovaltion ja käännytti ihmiset pakolla, Heikkilä selittää.

Hän korostaa, että nykynäkemyksen mukaan näin ei oikeasti käynyt.

Kaikesta huolimatta paavien aikoina kylvetyt siemenet itivät ja perintö kukoisti.

– Latina jäi pitkäksi aikaa tieteen kieleksi. Ja käytämme yhä latinalaisia aakkosia.

Viime vuosikymmeninä kristillinen kirkko on pyrkinyt enemmänkin ekumeniaan kuin eripuraan. Luterilaiset, katoliset ja ortodoksit ovat lämmittäneet välejään.

Eräänlainen huipennus oli paavi Johannes Paavali II:n vierailu Suomessa vuonna 1989. Tuo oli muuten myös ensimmäinen kerta, kun paavi vieraili Suomen maaperällä.

Suomen katolisessa kirkossa on nykyään jo noin 20 000 jäsentä ja määrä kasvaa koko ajan, erityisesti maahanmuuton ansiosta.

– Paavi on taas osalle suomalaisista tärkeä hengellinen auktoriteetti.

Maailmalla paavin asema on vielä paljon vahvempi. Katolisia on koko maapallon ihmisistä noin 1,4 miljardia.

– Katolisten määrä kasvaa erityisesti siellä, missä maailman väkiluku vielä kasvaa. Niinpä paavin vaikutusvaltakin ennemminkin kasvaa kuin vähenee.

Uskoville katolilaisille paavi on korkein auktoriteetti hengen asioissa. Heikkilä muistuttaa, että paavi voi myös itse määritellä aika vapaasti sen, mihin hän valtansa rajat vetää. Franciscus otti esimerkiksi voimakkaasti kantaa rauhan puolesta sekä Ukrainassa että Gazassa. Sillä, mitä mieltä paavi on vaikkapa ehkäisystä, aborteista tai ilmastonmuutoksesta on paljon painoa.

– Paavin vaikutusvalta tulee paljolti historiasta.

Siis pohjimmiltaan siitä ajatuksesta, että kaikki alkoi Pietarista, jolle Jeesus antoi tehtäväksi huolehtia kristityistä.

Mihin jännään kysymykseen tarvitset vastauksen? Laita sähköpostia osoitteeseen sammeli.heikkinen@a-lehdet.fi ja yritämme auttaa.