Päävalmentaja Ville Mäntymaa löysi Kärppien ongelmat – ne eivät löytyneet peilistä

Kärppien päävalmentaja Ville Mäntymaa paljasti Kalevan haastattelussa tahtomattaan paljon enemmän joukkueensa ja omasta kriisistään kuin ehkä tarkoitti – tai ehkä eniten omastaan. Ei pelkästään kommentoidessaan Teemu Turusen paluuta kokoonpanoon, vaan erityisesti analysoidessaan joukkueen ongelmia.

– Jos miettii minkälaisia maaleja marraskuussa päästettiin, niin niitä ei välttämättä ihan rakenteellisilla muutoksilla pystyttäisi korjaamaan. Se tietty jänne pelata sitä, mitä yhdessä on sovittu, on ehdottomasti se ydinjuttu, mitä meidän pitää pystyä pelillisesti parantamaan, Mäntymaa sanoi.

Mäntymaa sai myös useamman tilaisuuden yli 17-minuuttisessa pätkässä puhua joukkueen ongelmista ja omasta vastuusta, mutta peilistä tai hänen luomistaan rakenteista niitä ei näyttänyt löytyvän. Pelaajien, jotka ilmeisesti noudattavat huonosti hänen ohjeitaan, suorituksista niitä löytyi kuitenkin sitäkin enemmän.

Toisin sanoen: vika ei ole valmentajan luomassa taktiikassa saati taktiikasta vastaavassa valmentajassa itsessään, vaan pelaajissa? Näinkin suorasukaisesti voi ilmeisesti kriisissä oleva valmentaja pestä käsiään vastuusta.

Mielenkiintoisia lausunnot ovat erityisesti, jos ottaa huomioon, että Kärpät on satsannut tämän kauden joukkueeseensa hyvinkin paljon – ja pelaajia on tullut kauden aikana joukkueeseen, viimeksi NHL:ssäkin pelannut pakki Marcus Björk.

Harva olisi ennen kautta ajatellut, että pelaajamateriaalista ja sen kurittomuudesta tulisi Kärppien ongelma samalla kun vaikkapa SaiPa ja Kiekko-Espoo loistavat Liigassa yli odotusten.

Jos se kuitenkin näin nyt on, että juuri pelaajat kroonisesti alisuorittavat, voisi ajatella, että eikö juuri valmentajan tehtävä ole saada pelaajat suoriutumaan paremmin?

Tätä taustaa vasten on myös erikoista, että Mäntymaa tulee tiedostaen tai tiedostamattaan ladanneeksi myös paineita yhden pelaajan, Teemu Turusen, harteille. Synkän marraskuun ja seitsemän ottelun tappioputken jälkeen Mäntymaa odottaa tähtihyökkääjältään "tietynlaista olemusta, röyhkeyttä, päättäväisyyttä, itsestä repimistä ja sen suuntaista johtajuutta."

Mäntymaa myös muistutti, että Turusen loukkaantumisen aikana Kärpät on vajonnut tulokselliseen luiskaan.

Sama valmentaja, joka juuri syytti rivien välistä pelaajiaan sovittujen asioiden noudattamatta jättämisestä, odottaa ilmeisesti nyt loukkaantumisesta palaavalta pelaajalta paljon.

Tuo tuollainen on toki vain jäävuoren huippu Kärppien jatkuvassa muutoksen tilassa. Kalevan artikkelissa selviää, että muutoksia on taas tehty valmennuksen roolituksiin. Nyt viimeisimpänä Mäntymaa on siirtynyt seuraamaan "pelin isoa kuvaa", Toni Sihvonen on ottanut vastuulleen puolustajien peluutuksen ja Jussi Silander hyökkääjien peluutuksen.

Voi ajatella, että muutokset ovat välttämättömiäkin, kun ei kulje, mutta samalla ne ovat aina askel sivuun johdonmukaisuudesta. Kyseessä kun ei ole ensimmäinen eikä ehkä viimeinenkään muutos Kärppien valmennusjohdon kimpoilussa tällä kaudella.

Voiko peli kehittyä, jos kehittyminen tarkoittaa Mäntymaan jutun ohessa olleessa äänihaastattelussa sitä, että peliä jatkuvasti muokataan? Voiko olla, että prosessi ei silloin ole kovinkaan johdonmukainen ja syyt ongelmille löytyvät juuri siitä?

Kysymyksiin jokainen voi vastata itse. Niitä voi pitää makuasiana, mutta Kärppien tuloksia ei voi pitää. Ne ovat kiistattomia.

Joukkue on pudotuspelipaikoilla enää oikeastaan vain siksi, että 12 joukkuetta pääsee poikkeuksellisesti ensi kertaa Liigan historiassa pudotuspeleihin mukaan.

On selvää, että esimerkiksi Turunen on kiistatta Kärppien tähtipelaajia. Hänet on palkattu Ouluun tekemään tulosta. Viime kauden maalikuningas ehti alkukaudesta tehdä 11 ottelussa 14 pistettä ennen loukkaantumistaan. Turunen on parhaimmillaan Liigan kärkiyksilöitä.

Mutta ei edes huippupelaaja voi yksin korjata joukkueen ongelmia tilanteessa, jossa valmennusjohto ei kanna omaa vastuutaan epäonnistumisista.

Turusen paluu on toki merkittävä asia Kärpille. Kahdeksan viikon poissaolon jälkeen hän tuo varmasti kaivattua kärkiosaamista kentälle. Siksi voisi ajatella, että hänelle olisi hyvä pitkän poissaolon jälkeen antaa siihen työrauha. Parhaimmillaan hän voisi olla jopa ratkaiseva palanen Kärppien palapelissä, mutta vain jos hänelle annetaan tilaa pelata – ilman pelastajan viittaa harteillaan.

Olisi kohtuutonta odottaa hänen olevan se ainoa pelastava enkeli. Erityisen kohtuutonta se on tilanteessa, jossa valmentaja ei itsekään ollut sen verran kohtuullinen, että ottaisi omaan piikkiinsä edes pientä palaa joukkueen vaikeuksista.

Ehkäpä Kärppien valmennusjohdon olisi syytä edes vilkaista peiliin ja miettiä, miten rakentaa luottamusta joukkueeseen. Vastuun siirtely on siihen harvoin hyvä keino.

Asian voi nähdä myös niin, että virheiden myöntäminen ei vie luottamusta, vaan päinvastoin voi jopa lisätä sitä.

Aition Kurinpito-palstalla puututaan löysiin puheisiin urheilujulkisuudessa.