Päälauseita Sunny Car Centeristä – Uutuuskirja perkaa Markku Ritaluoman häikäilemätöntä toimintaa

Koijari kuntapäättäjien kimpussa

Arno Juutilainen: Sunny Car Center ja muita kuntapäättäjien surkuhupaisia liiketoimia. Johnny Kniga, 240 s.

Sunny Car Centeristä ei ole jäljellä edes kuuluisaa mainostolppaa, mutta jupakka on yhä korkeimman oikeuden käsittelyssä. Päätöstä odotellessa voi lukea toimittaja Arno Juutilaisen napakan tietokirjan, jossa perataan liikemies Markku Ritaluoman häikäilemätöntä toimintaa. Vaikka autokauppahankkeen käänteet ovat jossain määrin tuttuja, kirjaa lukee kuin myötähäpeää herättävää jännityskertomusta. On outoa, että niin moni pani rahansa Ritaluoman uppoavaan laivaan. Vielä oudompaa on se, että koijari itse syyti useita miljoonia nigerialaiskirjetyyppisiin huijauksiin. Teoksessa sivutaan lyhyesti myös muita kuntapäättäjien töppäyksiä, kuten Kittilän hiihtohissifarssia. Juutilainen analysoi tapahtumia pääasiassa neutraaliin sävyyn ja antaa älyttömyyksien puhua puolestaan. Päälausevetoinen tyyli toimii, vaikka viimeinen oikolukukierros on jätetty tekemättä.

Kuolema koskettaa

Jo Ann Beard: Juhlapäiviä. [Festival Days, 2021.] Suom. Riina Vuokko. Tammi, 325 s.

Yhdysvaltalaisen Jo Ann Beardin novelleissa kerrotaan koiran eutanasiasta, isän sotakokemuksista, ystävän saattohoidosta. Kuoleman kosketus saa muistot kuplimaan, ja kertomukset etenevät muistin poukkoilua mukaillen. Tekijä kutsuu tekstejään jostain syystä esseiksi, mutta esseitä kokoelmassa on vain pari. Muut ovat pesunkestäviä novelleja, vaikka pohjautuvatkin kirjailijan ja hänen lähipiiriinsä elämään. Yhtä kehnoa pikku tekelettä lukuun ottamatta Beardin tekstit ovat hienoja, joskin rakenteeltaan paljolti toistensa kaltaisia. Kuoleman teeman lisäksi teos pohtii sattuman osuutta elämänkulussa. Omien päätösten seuraukset ovat arvaamattomia, hyvässä ja pahassa – jos kyse edes on päätöksestä. Sodassa äkkikuoleman kohtaava ei ole osaansa valinnut: ”Sielut kiskaistaan ylös ruumiista samalla tavalla kuin laskuvarjo kiskaisee auetessaan kuormaansa ylöspäin.”

Kielestä ja mielestä

Aki Salmela: ~. Poesia, 120 s.

Aforistinen runoteos pohtii ikuisuuskysymystä: kielen, mielen ja todellisuuden suhdetta. Nimi ~ on osuva, aaltoviivahan käytetään ilmaisemaan approksimaatiota eli suurin piirtein oikeaa mutta epätäsmällistä matemaattista esitystä. Aki Salmelan runot eivät kuitenkaan käsittele matemaattista vaan luonnollista kieltä, jossa tosin ”on hyvin vähän luonnollista”. Aaltoviivan voi siten tulkita merkityksen tai ymmärryksen symboliksi – kumpikaan ei seuraa havainnosta suoraan, vaan ajattelun mutkan kautta: ”Sanat panevat merkille asioita, / joista ihminen tulee vähitellen tietoiseksi.” Toisaalta kieli voi hämärtää ajatusta, joka itsessään on kirkas: ”Asia oli yksiselitteinen kunnes hän alkoi selittää sitä.” Kuten jälkimmäisestä esimerkistä huomaa, latteudet ovat tarkan ja kultivoituneen ilmaisun rinnalla osa Salmelan kielellistä repertoaaria.