Otsikoista kadonneen suomalaislupauksen viimeinen mahdollisuus NHL:ssä on tässä ja nyt – ”Pitää pystyä vastaamaan huutoon”
Harjoituskauden ryminällä päättänyt Joakim Kemell on hyvin lähellä päästä aloittamaan kautensa NHL:n puolella. Aition Lassi Alanen avaa, miksi Eeli Tolvanen on nuorelle suomalaislaiturille juuri tällä hetkellä paras mahdollinen roolimalli ja mittatikku.
NHL:ää seuraavien suomalaisten sosiaalisen median syötteet tulvivat sunnuntaiaamuna Joakim Kemelliä.
Nashville Predators -hyökkääjä oli yön harjoitusottelussa antanut koko kauden toistaiseksi kovimman avojääpommin Carolina Hurricanesin Andrei Svetšnikoville. Viraaliksi levinneen taklauksen jälkimainingeista Predators pääsi jatkoajalla ylivoimalle, jonka aikana Kemell nousi ottelun ratkaisijaksi, tykittäen kiekon tutulta paikaltaan vasemmalta siiveltä suoraan syötöstä vastustamattomasti ohi Hurricanesin maalia vartioineen Pjotr Kotšetkovin.
Parempaa lopetusta harjoituskaudelleen Kemell ei olisi voinut saada. 21-vuotias laitahyökkääjä siirtyi Pohjois-Amerikkaan jo keväällä 2023, varausta seuranneen kautensa loppupuoliskolla. Nuoresta iästään huolimatta hän on tähän mennessä ehtinyt tahkoamaan jo yli 150 AHL-ottelua pudotuspelit mukaan lukien, tehden näissä tulosta kohtuullisella, joskaan ei hulppealla tahdilla. Esimerkiksi viime kaudella hän oli sarjan kymmenneksi tehokkain U21-ikäinen pelaaja, ja edeltä löytyi muun muassa samaa ikäluokkaa edustava Jani Nyman. Viime kaudella Kemell pääsi debytoimaan NHL:ssä, mutta komennus ylhäällä jäi lopulta vain yhden viikonlopun ja kahden ottelun mittaiseksi.
Vaikka tätä kirjoitettaessa asialle ei ole vielä saatu varmistusta, näyttää tällä hetkellä todennäköiseltä, että Kemell pääsee nyt avaamaan kautensa Predators-paidassa. Yhteensä hän kirjautti neljässä pelaamassaan harjoitusottelussa edellä mainitun jatkoaikamaalin lisäksi yhden syöttöpisteen ja pelasi keskimäärin reilut 16 minuuttia ottelua kohden. Hänen tasaviisikoin pelaamiensa minuuttien aikana Predators voitti luodut maalipaikat 29–10 ja tehdyt maalit 6–1. Suorittaminen oli tasaista ottelusta toiseen, ja kuten aiemmin mainitsin, parempaa viimeistä vaikutelmaa suomalaislaituri ei olisi voinut jättää.
”Parhaan mahdollisen vertailukohdan voi hakea Eeli Tolvasesta, jonka kanssa Kemellillä on pelottavankin paljon yhtäläisyyksiä.”
Mutta onko Kemellistä pitkällä tähtäimellä kokopäiväiseksi NHL-pelaajaksi? AHL:ssä vietetyt kaksi edellistä kautta ovat vääjäämättä tehneet minusta skeptisen asian suhteen. Varatessaan Kemellin kesän 2022 varaustilaisuuden 17. pelaajana Predators haki hänessä kärkiketjujen maalintekijää, ja vaikka tämä ei edelleenkään ole täysin poissuljettu lopputulema, eivät tähän päivään mennessä annetut näytöt puolla sen puolesta. Vaikka tulosta on tullut kohtuullisesti, hän ei ole AHL:ssä pystynyt dominoimaan otteluita hyökkäyssuuntaan. Ennemminkin hän on jäänyt varjoihin pitkiksi pätkiksi, sitten noussut hetkittäin esiin laukauksellaan ja saanut nimensä ottelupöytäkirjoihin.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei Kemellistä voisi vielä tulla kokopäiväistä NHL-pelaajaa. Parhaan mahdollisen vertailukohdan voi hakea Eeli Tolvasesta, jonka kanssa Kemellillä on pelottavankin paljon yhtäläisyyksiä. Molemmat olivat nuorina lupauksina ikäluokkansa lahjakkaimpia suomalaispelaajia ja tunnettuja laukauksestaan, hyvin verrannollisia myös fyysisiltä raameiltaan. Kaiken lisäksi heidät molemmat varattiin nimenomaan Predatorsin toimesta, ja myös Tolvanen vietti aikanaan muutaman kauden seuran AHL-farmi Milwaukee Admiralsissa.
Tolvasesta ei koskaan tullut kärkiketjujen tähtihyökkääjää NHL-tasolle. Siitä huolimatta hän on pelaajaidentiteettiään melko radikaalistikin muuttamalla kyennyt luomaan itsestään kokopäiväisen NHL-pelaajan, vieläpä varsin laadukkaan sellaisen. Hänen laukauksensa on edelleen vaarallinen ase, josta viime kauden 23 tehtyä maalia kertovat, mutta se tai hyökkäyspelaaminen ylipäätään ei ole enää kaiken keskiössä. Sen sijaan Tolvasesta on kuoriutunut luotettava kahden suunnan työmyyrä, joka sijoittuu puolustuspelillisiltä ansioiltaan NHL:n parhaaseen 20 prosenttiin viimeisen kolmen kauden otannalla ja jonka taklausmäärät ovat joukkueensa kärkeä.
”Jos ja kun Kemell tulee kautensa ylhäällä aloittamaan, hänen pitää kuitenkin myös välittömästi pystyä vastaamaan huutoon.”
Mitä tulee fyysiseen pelaamiseen, on Kemell jo nyt edellä samanikäistä Tolvasta. Kemellin tapauksessa isot taklaukset ovat aina olleet osa hänen pelaajaidentiteettiään, kun taas Tolvasen tapauksessa korostunut fyysisyys tuli mukaan kuvioihin vasta huomattavasti myöhemmin. Kemellin nopeusominaisuudet eivät ole häikäisevät, mutta ne ovat täysin riittävät suoriutumaan Tolvasen nykyisestä roolista. Hän pystyy halutessaan antamaan nopean paineen ja raastamaan puolustajia kärkikarvaajana, vaikka joissain yksityiskohdissa on vielä parannettavaa.
Oli positiivinen merkki, että harjoituskaudella Predators käytti Kemelliä ylivoiman lisäksi myös paljon alivoimalla. Puolustussuuntaan hänellä on silti vielä rutkastikin kehitettävää Tolvasen tason saavuttaakseen. Pään pitää pyöriä entistäkin tiuhempaan, kiekottomia uhkia on havainnoitava entistä paremmin ja tilanteisiin on mentävä entistä jämäkämmällä asenteella. Osittain kyse on myös mentaali- ja asennepuolesta; uuteen rooliin on sitouduttava.
Loppujen lopuksi harva junioritähti pystyy muuttamaan pelaajaidentiteettiään yhtä rajusti kuin Tolvanen on kyennyt. Kuten aiemmin mainitsin, Kemellin kohdalla ei tarvita totaalista uudelleenbrändäystä, mikä saa minut uskomaan, että juuri hänen kohdallaan todennäköisyydet voisivat olla keskivertoa parempia.
Jos ja kun Kemell tulee kautensa ylhäällä aloittamaan, hänen pitää kuitenkin myös välittömästi pystyä vastaamaan huutoon. Jos tämä näytönpaikka jää käyttämättä, toista yhtä hyvää ei välttämättä enää ole tulossa.
