Apu

Osteoporoosi ei ole vain naisten tauti



Osteoporoosi ei ole vain naisten tauti

D-vitamiini ja metsässä liikkuminen ovat Torsti Mattilan mukaan parasta lääkettä osteoporoosin hoidossa. Diagnoosihetkellä hänellä oli 90-vuotiaan naisen luuntiheys.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Toni Härkönen

Kun Torsti Mattilan, 63, kylkiluut alkoivat nelikymppisenä katkeilla, hän kuvitteli altistuneensa kunnossapitopäällikön työssään kemikaaleille. Lääkäri pelkäsi samaa, vaikkei kemikaaleista näkynyt merkkiäkään verikokeissa. 

Todellinen syy luiden murtumiseen selvisi vasta viisi vuotta myöhemmin, kun Mattila meni fysioterapeutille loukattuaan olkapäänsä. ”Nyt on mentävä äkkiä lääkäriin”, totesi fysioterapeutti, kun mies riisui paitansa. Myös röntgenlääkäri kauhistui, kun hän näki Mattilan. ”Herrajumala, mistä sinä olet pudonnut”, lääkäri ihmetteli. 

Kauhistus johtui siitä, että Mattilan selkäranka oli painunut voimakkaasti kasaan. Sittemmin tutkimuksissa selvisi, että tuolloin 51-vuotiaalla miehellä oli 90-vuotiaan naisen luuntiheys. Diagnoosi oli itsestään selvä: osteoporoosi.

– Osteoporoosia pidetään naisten tautina. Työterveyshoitaja vitsaili, että minun pitäisi nyt vaihtaa sukupuolta. Osteoporoosi onkin naisilla selvästi yleisempi kuin miehillä. Ei kuitenkaan kannata tuudittautua siihen uskoon, etteivät miehen luut voisi haurastua. Osteoporoosi ei myöskään ole vain vanhusten tauti, vaan siihen voi sairastua jo työiässä, Mattila sanoo.

Positiivinen asenne ja reipas meininki ovat tärkeitä aseita osteopoorosin aiheuttamia kipuja vastaan.

Diagnoosi oli Mattilalle itselleenkin yllätys. Hänellä ei ollut osteoporoosin riskitekijöitä, sillä hän oli liikkunut aktiivisesti koko ikänsä eikä hän ollut koskaan ollut tupakkamiehiä. Hoikka hän tosin oli aina ollut, ja osteoporoosi on hoikkien sairaus.

– Epäilen, että osteoporoosini olisi perinnöllistä laatua, koska myös kolmella pojallani on huono luuntiheys. Olemme kaikki myös huonovatsaisia, mikä voisi viitata imeytymishäiriöön. Se puolestaan voisi olla osteoporoosin taustalla. Vielä ei ole varmuutta siitä, että kuuluisimme niin sanottuun osteoporoosisukuun, koska perinnöllisyystutkimukset ovat yhä kesken. 

Lääkehoito alkoi välittömästi diagnoosin jälkeen, mutta ensimmäisen osteoporoosilääkkeen käyttö loppui lyhyeen, koska se ei sopinut Mattilan vatsalle. Sen jälkeen aloitettiin biologinen osteoporoosilääke. Puolen vuoden välein annettavan pistoslääkkeen ansiosta Mattilan luuntiheys nousi jonkin verran. Käyttö lopetettiin viiden vuoden jälkeen. Tämä on tavallinen käytäntö, sillä osteoporoosilääkkeiden pitkäaikaiskäyttö voi aiheuttaa lisää murtumia ja leukaluun vaurioita.

– Sitten kaaduin jäällä, ja selkänikamani murtui. Hoidoksi määrättiin kallis lääke, joka otetaan käyttöön, kun mikään muu ei auta. Se lievitti kipuja, mutta lääkkeen käyttöaika on vain kaksi vuotta.

Mattila on hoitanut itseään D-vitamiinilla ja nostanut sen määrää pikkuhiljaa. Hän myös syö paljon D-vitamiinia sisältäviä pintakaloja, kuten silakkaa ja muikkuja.

– Koen hyötyneeni D-vitamiinista suuresti. Se on tepsinyt kipuihin ja vienyt samalla flunssat pois. Aurinkoakin kestän paremmin. 

Myös Mattilan pojat popsivat D-vitamiinia, mutta heillä ei ole huonosta luuntiheydestä huolimatta osteoporoosilääkitystä. Lääkärit ovat toistaiseksi olleet sitä mieltä, että pojat eivät tarvitse lääkehoitoa.

– Tämä ihmetyttää minua, sillä pojilla on selkävaivoja. En liioin oikein ymmärrä sitä, että perusterveydenhuolto maksaa vain yhden D-vitamiinipitoisuuden mittauksen. Jos haluaa käydä mittauksessa useammin, se pitää hoitaa yksityispuolella.

Mattila hoitaa itseään myös liikkumalla. Rakkain harrastus on metsästys, joskin nykyisin pyssyn kantaminen ja ampuminen ”tekevät tiukkaa”. Lähinnä mies vaikuttaa tuomarin roolissa arvioiden muita hirvi- ja lintukokeissa.

– Uin avovesissä ja uimahallissa. Pyöräilystä ja hiihtämisestä on tullut vähän vaikeaa, koska niissä tapahtuva kiertoliike sattuu selkään. Hiihtelen siitä huolimatta, omaksi ilokseni jäniksen jälkien perässä. 

Mattila viihtyy metsällä koiran kanssa. Ampuminen tosin tekee tiukkaa sairauden takia.

Joskus Mattila nousee surffilaudallekin. Surffaus vahvistaa selkälihaksia, ja bonuksena saa aurinkoa ja sitä kautta D-vitamiinia.

– Kerran törmäsin veden alla olevaan kiveen. Seurauksena kolme kylkiluuta napsahti poikki. Nousin silti laudalle uudestaan. Ei elämästä mitään tule, jos pelkää koko ajan murtumia. 

Vaikka tauti rajoittaa jonkin verran tekemisiä, Mattila ei koe joutuneensa luopumaan mistään. Tosin eläkkeelle oli jäätävä kipujen takia jo viisikymppisenä, mutta Mattila on täyttänyt päivänsä harrastuksilla ja touhuaa Suomen Luustoliiton yhdistystoiminnassa.

– Jatkosta en tiedä muuta, kuin että muutaman vuoden välein tehtävä luuntiheysmittaus kertoo, mihin päin tauti on mennyt. Tarvittaessa voin alkaa syödä uudestaan viimeksi käyttämääni lääkettä, tai mahdollisesti tulevaisuudessa saadaan jokin toinen lääke peliin. 

Luuntiheys on huipussaan kolmekymppisenä

Suomessa on arviolta noin 400 000 osteoporoosia sairastavaa henkilöä. Enemmistö on naisia. 

Suomessa on arviolta 30 000 pitkäaikaisesti suun kautta otettavan kortisonin käyttäjää, jotka yleensä tarvitsevat kortisonin aiheuttaman luunmurtumariskin ehkäisemiseksi suojalääkityksen.

Luuntiheys on huipussaan 30–40-vuotiaana. Sen jälkeen luuta hajoaa enemmän kuin syntyy, minkä seurauksena luun lujuus ikääntyessä heikkenee. Naisilla luun heikkeneminen on voimakasta menopaussin jälkeen.

Nainen menettää elämänsä aikana hohkaluustaan 50 prosenttia (miehet 20) ja pintaluustaan 30 (30) prosenttia.

Lähes puolet suomalaisista 50-vuotiaista naisista saa loppuelämänsä aikana luunmurtuman.

Hoida ja ehkäise

Huolehdi riittävästä D-vitamiinin ja kalsiumin saannista. Maitotuotteet ovat tärkein kalsiumin lähde. D-vitamiinia on erityisesti kalassa. 

D-vitamiinia on 

myös lisätty maitotuotteisiin.

Harrasta liikuntaa säännöllisesti. Luiden kannalta parhaita ovat lajit, joissa syntyy tärähtelyä luustoon, kuten reipas kävely, lenkkeily ja monet pallopelit. Kaikesta liikunnasta on hyötyä, sillä hyvä lihaskunto ehkäisee kaatumisia ja sitä kautta osteoporoosia.

Tumppaa tupakka.

Älä laihduta liikaa.

Lähde: Lääkärikirja Duodecim > Osteo­poroosi (luukato), 2014

Ikääntyminen suurin riski

Osteoporoosissa luun mineraalimäärä on vähentynyt ja luun rakenne muuttunut siten, että luun lujuus heikkenee. Tällöin luu voi murtua vähäisestä vammasta.

Perinnölliset seikat vaikuttavat osaltaan siihen, että toisilla luuntiheys kasvaa nuorena suuremmaksi ja joillakin luu hajoaa myöhemmällä iällä nopeammin. Osteoporoosin vaaraa lisää myös joukko riskitekijöitä, joista tärkein on ikääntymisen vaikutus. Naisilla varhainen menopaussi ennen 50 vuoden ikää lisää osteoporoosin riskiä merkittävästi.

– Osteoporoosi ei yleensä ole elämäntapasairaus, vaikka vähäinen liikunta ja tupakointi lisäävät sen vaaraa. Osteoporoosin riskiä nostavat myös kuukautisten loppuminen normaalia aiemmin, D-vitamiinin vähäinen saanti, pitkäaikainen suun kautta otettu kortisonilääkitys ja jotkin muut lääkkeet sekä kalsiumaineenvaihduntaan, imeytymishäiriöön tai riittämättömään vitamiini- ja hivenainesaantiin liittyvät lisäkilpirauhasen ja ohutsuolen sairaudet ja syömishäiriöt, kertoo sisätautien erikoislääkäri Hannu Väänänen Ortonista.

Usein osteoporoosin ensi merkki on murtuma. Tällöin taustalla on yleensä jo vuosia kestänyt luukato. Murtuma voi tulla selkänikamaan pienenkin tärähdyksen yhteydessä. Toinen yleinen murtuma on reisiluun kaulan murtuma. 

– Nikamat ovat huokoista hohkaluuta, ja ne voivat murtua ilman traumaakin. Usein murtuma tulee yllättäen, esimerkiksi sängystä noustessa, ja lääkäriin tullaan selkäkivun takia. Reisiluu taas on pääasiassa pintaluuta, jonka murtuminen vaatii pääsääntöisesti isomman trauman, esimerkiksi kaatumisen. 

– Kyseessä on siis kaksi eri tautia, joista ensimmäiseen pystytään vaikuttamaan lääkkeillä hyvin. Sen sijaan toiseen ei pystytä vaikuttamaan yhtä hyvin lääkkeellisesti, vaan tärkeintä ovat kaatumisen ehkäisemiseksi tehtävät toimenpiteet, jotka tähtäävät tasapainon, koordinaation ja lihasvoiman parantamiseen.

Yleisimmin käytettyjä osteoporoosilääkkeitä ovat bisfosfonaatit. Ne estävät jopa 80–90-vuotiailla tehokkaasti luun hajoamista ja voivat lisätä luun mineraalipitoisuutta. 

– Hoito riippuu aina kokonaistilanteesta, ja lääke valitaan sen mukaan, onko potilaalla ollut murtumia vai ei. Lääkehoidon lisäksi tarvitaan D-vitamiinia ja kalsiumia. D-vitamiinia tulisi nauttia päivittäin 20–50 mikrogrammaa ja kalsiumia 800–900 milligrammaa joko ravinnon mukana tai tabletteina.

D-vitamiini ja kalsium ovat tärkeitä myös osteoporoosin ehkäisyssä. Niin ikään liikunta lisää luun lujuutta. 

– Aina liikunta ja terveet elämäntavat eivät kuitenkaan riitä, vaan osteoporoosi syntyy niistä huolimatta. Tietyissä suvuissa tautia on enemmän.

Osteoporoosi todetaan luuntiheyttä mittaavalla DEXA-laitteella. Kun luuntiheys on noin 25 prosenttia pienempi kuin 20–40-vuotiailla, kyse on osteoporoosista. Jos tiheys on selvästi alentunut, mutta vähemmän kuin 25 prosenttia, kyseessä on osteopenia eli osteoporoosin esiaste.

– Luuntiheysmittauksessa voisi olla hyvä käydä 50–60-vuotiaana ihan varmuuden varalta, etenkin jos on aiemmin ollut murtumia. Murtuma ennustaa aina uutta murtumaa. Osteoporoosin tunnistaa myös pituuden lyhentymisestä. Jos mittanauha näyttää 5 senttimetriä vähemmän kuin nuorena, syynä on suurella todennäköisyydellä osteoporoottinen nikamamurtuma.

Teksti: Maarit Vuoristo, grafiikka: Antti Nikunen

Lue lisää osteoporoosista: Terve.fi

Julkaistu: 23.9.2015