Apu

Oprah Winfrey on kulkenut pitkän tien väkivaltaisesta lapsuudesta miljardööriksi ja presidenttisuosikiksi

Oprah Winfrey on kulkenut pitkän tien väkivaltaisesta lapsuudesta miljardööriksi ja presidenttisuosikiksi

Köyhän etelän kasvatti koki lapsena henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Oprah Winfreysta kasvoi ilmiö, supertähti, jonka on sanottu vaikuttaneen maailman naisiin enemmän kuin presidenttien. Avun haastattelussa hän kertoo uskomattomasta elämästään.
Teksti Kirpi Uimonen
Kuvat MVphotos
Mainos

Oprah Winfrey on kuin satumetsän keiju pelastavan taikasauvan kanssa. Hän on energinen, nauravainen, kannustava ja inhimillinen. Hän saa tuntemaan, että kaikki on mahdollista. Köyhän etelävaltion kasvatti on rikkonut kaikki rajat, mitä vain on voinut.

Oprah-kultti kasvoi entisestään hänen tammikuussa Golden Globes- eli Kultainen maapallo -gaalassa pitämänsä koskettavan puheen jälkeen. Elämäntyöpalkinnon saanut Winfrey puhui muun muassa naisten asemasta vuosikymmenien aikana, epäoikeudenmukaisuudesta ja sananvapaudesta.

Ei ihme, että Hollywood-vaikuttajat haluaisivat hänet mukaan Yhdysvaltain presidenttikilpailuun.

Hänen tuttavapiiriinsä kuuluu muiden muassa Yhdysvaltain entinen presidenttipari, Barack ja Michelle Obama.

Siksi on hyvä hetki käyttää aasinsiltaa ja kysyä, aikooko Oprah mukaan presidenttikilpaan.

– En, sillä en olisi tarpeeksi pätevä ottamaan vastuuta koko maasta, Oprah kuittaa.

Hän sanoo alkaneensa vältellä uutisten katsomista, koska ”ne masentavat liikaa”.

– Seuraan päivän tapahtumia sen verran, että tiedän, missä mennään.

Hän ei myöskään kommentoi nykyistä poliittista tilannetta.

– Tilanteet muuttuvat niin nopeasti, että mielipide vanhenee alta aikayksikössä. Mielestäni ainoa vaikutusvalta on aitous. Materian voi menettää hetkessä, henkistä rikkautta ei.

Oprahin elämä ei ole ollut aina hohdokasta. Hän syntyi vuonna 1954 Mississipissä, Yhdysvaltain rasistisimmassa paikassa. Siellä afroamerikkalaisia lynkattiin enemmän kuin muualla.

– Olen orjien jälkeläinen, mutta en voi samastua esiäiteihini, koska elämässäni on ollut aina toivoa, hän muistelee.

Hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa kuului köyhyyttä, kiusaamista, fyysistä kuritusta, seksuaalista väkivaltaa ja teiniraskaus. Kodinhoitajana työskennellyt äiti Vernita muutti töiden perässä toiselle paikkakunnalle ja jätti esikoisensa oman äitinsä Hattie Maen hoiviin kuudeksi vuodeksi.

– Myös isoäitini oli kodinhoitaja. Hän toivoi minulle parempaa tulevaisuutta kuin itselleen, töitä valkoisen perheen kodinhoitajana. Raha oli tiukassa, ja hän oli ankara, mutta opetti minut lukemaan. Siitä olen hänelle aina kiitollinen.

Oprah luki aluksi Raamatun tarinoita.

– Minut kasvatettiin uskomaan Jumalaan. Koska kasvoin ensimmäiset vuodet ilman isää, kerroin lapsena utelijoille, että Jeesus on isäni. Usko sai minut luottamaan tulevaisuuteen.

Myöhemmin tyttö muutti äitinsä luokse Milwaukeen. Kun äidiltä loppuivat voimat hoitaa lasta pitkien työpäivien jälkeen, hän lähetti Oprahin isänsä hoiviin Nashvilleen.

– Isäni oli perustanut parturin. Se oli iso askel köyhyydestä keskiluokkaan.

Oprah pitää onnenpotkuna, että hän syntyi 1950-luvulla, sillä silloin kouluista poistettiin laillinen rotusorto.

– Pääsin opiskelemaan ja sain kirjastokortin. Kirjojen kautta opin, että Mississipin ulkopuolella on elämää. Kirjallisuus on muokannut persoonaani jo nuoresta lähtien.

Neljännellä luokalla hän oppi, että säntillinen työ palkitaan.

– Palautin kirjaraporttini ajoissa ja sain kehuja siitä. Opettajani sai minut innostumaan oppimisesta. Se kipinä sai minut tavoittelemaan parasta ja sen jälkeen pyrin tekemään työni hyvin. Myöhemmin ymmärsin, että se oli paras tapa taistella rasismia ja seksismiä vastaan.

Oscar-ehdokkuus ensimmäisestä elokuvaroolista

Oprah haaveili näyttelemisestä, mutta isä ei hyväksynyt sitä. Hän pelkäsi tyttärensä joutuvan ”casting couch” -syndrooman uhriksi eli antamaan seksuaalisia palveluita töiden toivossa.

– Hänen mielestään näyttelijäksi ei voinut päästä kunniallisesti. Opiskelin kuitenkin ilmaisutaitoa ja teatteria.

Oprah ajatteli, että hänestä tulee joko opettaja tai saarnaaja. Sitten hän sai töitä paikallisradiosta, jota seurasi työtarjous paikallistelevisiossa, kun hän oli 19-vuotias. Television juontotyöt veivät hänet Baltimoreen vuosiksi 1976–1983 ja sitten Chicagoon aluksi aamutelevision juontajaksi.

Silloin hän kuvasi ensimmäisen elokuvansa, Steven Spielbergin ohjaaman draaman Häivähdys purppuraa. Hän sai sivuosastaan Oscar-ehdokkuuden.

– Olin varma, että saan potkut elokuvasta. Olin halunnut aina näytellä, mutta ymmärsin termin ”näytellä” väärin. Luulin, että minun pitää yliesiintyä, vaikka minun pitikin eläytyä hahmoksi, löytää hänen totuutensa.

Hän hätääntyi, kun Spielberg kertoi, että hänen pitäisi itkeä kameran edessä seuraavana päivänä.

– Sittemmin edesmennyt Adolph Caesar kuuli, kun itkin hotellihuoneessani illalla. Minua pelotti, koska en tiennyt, onnistunko kohtauksessa. Hän neuvoi, että en voi olla pakolla roolihenkilöni vaan minun pitää antaa itseni hahmolleni. Kun tarina tulee sisältäni, kyyneleet tulevat luonnostaan.

Elämä opetti kantapään kautta

Kun Oprah aloitti vuonna 1986 puheohjelmansa The Oprah Winfrey Show’n, hän oli oppinut kantapään kautta liikemaailman lainalaisuuksia.

– Nuorena halusin olla reilu, mutta ymmärsin nopeasti, että ihmiset kokevat reiluuden eri tavalla. Opettelin hoitamaan raha-asiani itse, sillä en halunnut maksaa suuria summia vieraille.

Winfrey neuvotteli ohjelman omistuksen itselleen ja perusti sitä varten tuotantoyhtiön. Hän teki kymmenien miljoonien diilin ohjelman esitysoikeuksien myynnistä.

– Tavoitteenani oli tuplata tuloni ennen kuin täytän neljäkymmentä.

Aluksi hän halusi kasvattaa katsojalukuja.

– Hiljalleen sisältö ja ohjelman sanoma merkitsivät minulle yhä enemmän. Ensin otin mallia Barbara Waltersista, mutta sitten ymmärsin, että voin olla oma itseni. Yritin jatkuvasti löytää parempia tapoja siihen.

Noihin aikoihin Oprah tapasi elämänkumppaninsa, liikemies Stedman Grahamin.

Kun Oprah innostuu, hän levittää kädet ylös ilmaan. Hänen äänensä kantaa pitkälle. Hän voisi olla saarnaaja tai opettaja, mutta hänestä tulikin hyvin palkattu televisiopersona, joka kuunteli reilut kaksi vuosikymmentä muiden tarinoita.

– Halusin, että jokaisesta haastattelusta tulee haastateltavansa näköinen. Kysyin siis etukäteen, mitä vieraani haluaa sanoa. Haastattelutilanteessa on tärkeää kuunnella. Silloin ei saa tuomita. Se on kuin tanssi, jossa toiselle on annettava tilaa.

Puheohjelmasta tuli yksi USA:n suosituimmista.

– Keskityin töihini. Minulla ei ollut aikaa mihinkään muuhun.

Ongelmatilanteet hän yritti kohdata rauhallisesti.

– Pysähdyin. Ensin rauhoitin kroppani ja sitten mieleni. Kun olin selvittänyt tilanteen, mietin, miten valintani ja tekemiseni johtivat minut kyseiseen tilanteeseen. Lopulta ynnäsin, mitä voin oppia vastoinkäymisestä.

Vuorovaikutus yleisöön vei energiaa

Kaksi vuotta ennen kuin Oprah täytti neljäkymmentä, Graham kosi häntä.

– Suunnittelimme häitä loppuvuodeksi 1992, mutta joku työasia sotki suunnitelmamme. Sovimme, että lykkäämme vihkitilaisuutta emmekä ole palanneet siihen keskusteluun. En ole ikinä haaveillut naimisiinmenosta tai kotiäitiydestä.

Pyöreitä täyttäessään hän oli tuplannut tulonsa. Työporukka järjesti hänelle yllätyssyntymäpäiväjuhlat, joihin Aretha Franklin oli kutsuttu laulamaan. Huone oli täynnä ilmapalloja.

– En tykkää yllätyksistä, en edes iloisista. Koska pelkään ilmapalloja, en voinut keskittyä tilanteeseen, sillä pelkäsin, että ne puhkeavat.

Muuten hän toivotti uuden vuosikymmenen tervetulleeksi.

– Olin oppinut kommunikoimaan selvemmin ja siksi vältin konflikteja. Ymmärsin, että minun on luotettava omiin kykyihini ja oltava rohkea. Olin myös löytänyt elämäni tarkoituksen; minulla on lahja puhua ihmisille.

Hän löysi myös rajansa.

– Studioon tuli joka päivä 700 vierasta katsomaan ohjelmaani. Vuosia kättelin yleisöä, juttelin heidän kanssaan, otin kuvia ja jaoin nimikirjoituksia. Yhtenä päivänä minulla oli aika lääkäriin heti kuvausten jälkeen, joten jätin rutiinin väliin. Huomasin, kuinka paljon enemmän energiaa minulla oli. Vähensin sen jälkeen vuorovaikutusta yleisön kanssa. Vaikka se oli tärkeää, en voinut ajaa itseäni jatkuvasti piippuun.

Nettovarallisuus lähes 3 miljardia dollaria

Oprahista on tullut brändi, jonka nettovarallisuus on melkein kolme miljardia dollaria. Televisio-ohjelman lisäksi häneltä on ilmestynyt kirjoja, lehti, radio-ohjelma, ja hän on ollut mukana tuottamassa eri ohjelmia ja elokuvia. Menestynyt liikenainen on investoinut myös kiinteistöihin.

Hän lopetti puheohjelmansa 24 vuoden jälkeen vuonna 2011.

– Tuntui haikealta, kun Chicagossa sijainneen Harpo Studion lavasteet purettiin. Mutta kun näin tyhjän studion, pystyin sanomaan hyvästit yhdelle tärkeälle osalle elämääni ja jättämään sen taakseni.

Viimeisen osan kuvausten jälkeen hän piti viikon vapaata kaverinsa jahdilla Välimerellä. Sitten hän huomasi, että ikävöi yhtä asiaa yli muiden: kirjakerhoaan.

– Se on nyt Twitterissä, mutta se ei tunnu samalta kuin ohjelmassani.

Hän hankki heti uuden haasteen, Oprah Winfrey -kanavan vetämisen. Se yhdistää sekä informaatiota että viihdettä. Puhe- ja tositelevisio-ohjelmien lisäksi Winfrey tuottaa draamasarjoja Greenleaf ja Queen Sugar.

– Jouduin pohtimaan uudestaan identiteettiäni. Puheohjelmaformaattini toimi hyvin, enkä muistanut enää, millaista on aloittaa jokin asia alusta. Tuntui, kuin olisin kavunnut kohti vuorenhuippua. Kysyin itseltäni, miksi toistan samoja virheitä. Epäonnistumiset eivät tuntuneet hyvältä.

– Nautin työstäni. Haluan rohkaista ihmisiä olemaan aitoja, näkemään itsensä paremmassa valossa, seuraamaan intohimojaan ja kuuntelemaan muita, Oprah Winfrey sanoo.

Hän kuvaileekin itseään pomoksi, joka antaa alaisilleen tilaa ja mahdollisuuksia.

Viime vuoden lopussa hän myi enemmistön OWN:n osakkeistaan Discovery Communications -yhtiölle, mutta jatkaa kanavan toimitusjohtajana.

Oprah on lahjoittanut hyväntekeväisyyteen yli 400 miljoonaa dollaria. Yksi merkittävimmistä hankkeista on Etelä-Afrikkaan rakennettu tyttökoulu. Hän sai idean tavattuaan Nelson Mandelan vuonna 2000. Koulu avasi ovensa seitsemän vuotta myöhemmin.

– Toivon, että tulevaisuudessa kaikilla maailman lapsilla on mahdollisuus käydä koulua. Keskityn tyttöihin, koska heidän kauttaan muutetaan perheen ja yhteisön elämä. Koulutetut tytöt ovat eivät ole niin alttiita teiniraskauksille ja sukupuolitaudeille kuin kouluttamattomat ja tekevät harkitumpia päätöksiä.

Oprah tietää, kuinka vaikeaa sukupolvia jatkunut sorron ja väkivallan kierre on lopettaa.

– Se on kiinni yksilöistä ja heidän päätöksistään joko elää samalla tai eri tavalla kuin aiemmat sukupolvet. Rasismi häviää vain, jos ihmiset ovat avaramielisiä toisia kohtaan. Se on pitkä prosessi.

Vaikeampaa on ollut päästä yli henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.

– Olen unohtanut isoäitini piiskausten aiheuttamat kivut, mutta en lapsena kokemiani henkisesti nöyryyttäviä hetkiä. Sanat sattuvat pitkään.

Aikuisena hän on huomannut kummastelevat katseet kokoushuoneissa.

– Koska olen menestynyt, minua ei ole kutsuttu ainakaan päin naamaa n-sanalla.

Aamu alkaa energian keräämisellä

64-vuotiaana hän aloittaa aamut parinkymmenen minuutin hiljaisuudella.

– On päivittäinen prosessi oppia rakastamaan itseään. Kerään energiaa, sillä kohtaan päivittäin lukuisia ihmisiä. Keskityn yhä siihen, että puhun selvästi, jotta sanomisiani ei ymmärrettäisi väärin.

Hyviä ystäviä hänellä on kourallinen.

– Yleinen uskomus on, että hyvät ystävät ovat tukenasi huonoina aikoina. On kuitenkin helpompaa olla toisen tukena, kun hänellä menee huonosti kuin silloin, kun hänellä menee hyvin. Silloin ihmisistä tulee usein kateellisia ja mustasukkaisia.

Lepoa hän kaipaisi enemmän.

– Ideaali lomani olisi istua puiden varjossa kotini pihalla Kalifornian Montecitossa, lukea kirjoja ja viedä viittä koiraani lenkille.

Kun Oprah osti kymmenien miljoonien huvilan 2000-luvun alussa, hän tilasi hän sen kylpyhuoneeseen kylpyammeen, joka oli tehty varta vasten hänen kropalleen. Muutaman vuoden takaisen remontin yhteydessä hän sai käskyn luopua vihreästä ammeesta.

– Vastustin sitä ensin. Pohdittuani asiaa tajusin, että siitä oli tullut minulle vaurauden merkki. Siitä luovuttani olen riippuvainen vain kirjoistani, joita minulla on hyllyt täynnä. Omistan kaikki Pulitzer-palkinnon voittaneet opukset. Muuten elän aika simppelisti.

Ei ihme, että Oprah Winfreytä pyydellään presidenttiehdokkaaksi. Hänen kanssaan tuntuu, että maailma on ainakin ohikiitävän sekunnin parempi paikka.

Julkaistu: 3.3.2018