Apu

Opettaja Mirjami Niinimäki muistaa Sami Hedbergin hiljaisena poikana

Opettaja Mirjami Niinimäki muistaa Sami Hedbergin hiljaisena poikana

Helsinkiläinen Sami Hedberg yllätti saksanopettajansa Mirjami Niinimäen, kun hiljaisesta ja ujosta lauttasaarelaispojasta kasvoikin komediataivaan tähti.
Teksti Eve Hietamies
Kuvat Markus Kontiainen, Kari Kaipainen
Mainos

Sieltä opettaja tulee! Jälleennäkeminen on riemukas, kun 189,5-senttinen Sami Hedberg, 35, nappaa halaukseen hentoisen Mirjami Niinimäen, joka oli hänen opettajansa yläasteella. 

– Äiti lähetti terveisiä, Sami sanoo. 

Kuulumisten vaihtamisessa kuluu tovi. Kaksikko istahtaa kahvilan pöydän ääreen ja käy läpi Samin keikat, lehtihaastattelut, elokuvat ja 365 ilmettä -kirjan. Saksankielenopettaja on seurannut entisen oppilaansa uraa jo vuosia. 

– Olen hirveän hämmästynyt tästä sinun karriääristä. Esiintymistaipumus ei tullut esiin ainakaan tunneilla. Muistan vain sen rauhallisen, hiljaisen, kiltin ja tunnollisen pojan, joka istui seinän vieressä silmälasit päässä, sinisissä vaatteissa. Taisit olla sellainen kasin oppilas, Niinimäki sanoo.

– 18-vuotiaana pääsin laseista eroon, kun tehtiin laserleikkaus. Viidennelle asti olin aika ujo ja arka, mutta ikä on tuonut itsevarmuutta. Tosin tietyissä tilanteissa haluan­ edelleen olla taka-alalla enkä ala häärimään sitä omaa show’ta, Sami vastaa.

Syke esiintymiseen syntyi vasta koulun jälkeen. Koulussa Sami esitti kerran joulujuhlissa tiernapoikien Herodesta.

Opettaja Niinimäki kaivaa laukustaan yllätyksen: parikymmentä vuotta vanhan koulun lehden, jossa on oppilaiden tekemiä luonnehdintoja toisistaan. Samin kohdalla lukee: ”Joskus hauska.” 

Joskus?

– Vasta yläasteella muutuin porukan hauskuuttajaksi, välituntien riehujaksi. Ehkä se alkoi siitä, kun tehtiin kerran oppilaiden kesken sketsisarjaa, ja ensimmäistä kertaa huomasin, että saan ihmiset nauramaan, Sami miettii.

– Mutta en minä sitä vielä silloin ammatikseni ajatellut. 

Opettaja muistaa Samin olleen hiljainen ja tunnollinen. Sami Hedberg muistaa opettajansa olleen mutkaton, mutta joskus myös vaativa. – Sait meidät haastamaan itsemme, Sami sanoo..

Lauttasaaren yhteiskoulu eli Lykki on vuonna 1945 perustettu yksityinen koulu, jossa nykyisin toimivat peruskoulun vuosiluokat 7–9 ja Kansainvälisen liiketoiminnan lukio.

– Asuin Lauttasaaren ostoskeskuksen vieressä, ja siitä oli lyhyt matka kaikkialle: ensin esikouluun Pajalahteen, sitten ala-asteelle Myllykallioon ja lopulta yhteiskouluun, Sami kertoo.

Luokkahenki oli hyvä, ja pojat pelasivat aktiivisesti koripalloa lähes joka päivä. Rakkaus korikseen on niin vahva, että nykyisin Sami on helsinkiläisen koripallojoukkueen Helsinki Seagullsin osaomistaja.

Lempiaineita olivat kuvaamataito, historia, liikunta, fysiikka ja tietysti saksa. Psykologiasta Sami ei välittänyt.

– Löysin äsken peruskoulun päästötodistuksen. Keskiarvo oli 9,3 eli kyllä, olin hyvä koulussa. Paljolti se johtui myös itsepäisyydestä. Otin kokeet tosissani, ja jos ne menivät hyvin, nostin omaa rimaani ja yritin parantaa numeroa seuraavalla kerralla.

Muistot koulusta ovat hyviä. 1990-luvun alussa kuri oli vielä kova, opettajia kunnioitettiin. 

– Niihin aikoihin opettaja sai vielä tarvittaessa avata suunsa, puuttua asioihin, ottaa niskasta kiinni. Muistan ala-asteelta lumipesutilanteen, jonka osapuolet lähtivät välituntivalvojan tiukassa otteessa hyvin nätisti jäähylle, Sami kertoo. 

– Yläasteella joillakin opettajilla oli niin kova auktoriteetti, että tunneilla istuttiin todellakin hiljaa. Eivät ne tylyjä olleet mutta kunnioitusta herättäviä. 

Mirjami Niinimäen tunteja ei auktoriteetti jäykistänyt. Tosin opettajalla oli ikävä tapa pitää pistokokeita varsin säännöllisesti. 

– Mikä pakotti pänttäämään sanoja, eli muistan edelleen myös aika kummallisiakin termejä, Sami virnistää.

Opettaja Mirjami Niinimäki on syntynyt Lappeenrannassa, jonne hänen perheensä oli evakuoitu Viipurista. Kun isä kaatui sodassa, tyttö muutti äitinsä kanssa Keuruulle. Jyväskylä oli lähin yliopisto. Niinimäki mietti ensin historian opiskelua mutta päätyi sitten saksan kieleen. Hän valmistui opettajaksi vuonna 1967. Kun Sami oli oppilaana, Niinimäki oli jo yli viidenkymmenen.

Vuonna 2005 Niinimäki jäi Lykistä eläkkeelle ja on nykyisin aktiivisesti mukana sotaorpotoiminnassa vetäen siellä Saksan kirjallisuuspiiriä. Niinimäki on myös kirjoittanut saksan kielen oppikirjoja.

– Oli aikanaan hauskaa opettaa, kun sai työssään käyttää omia materiaaleja.

Oppilaat kutsuivat opettajaa nimellä ”Frau Niinimäki”.

Opettaja Mirjami Niinimäki toi tapaami­seen vanhan koulussa julkaistun lehden, jossa opiskelijat luonnehtivat toisiaan. Sami Hedberg löysi lehdestä itsensä.

Kun Samiin otettiin yhteyttä ja pyydettiin tätä kehumaan opettajaa, Sami alkoi miettiä, miksi mieleen tuli ensimmäisenä juuri Niinimäki.

– Ehkä siksi, että olit koko ajan niin oma itsesi, sinun ei koskaan tarvinnut esittää mitään. Myös tyylisi opettaa oli tosi luonteva. Sait meidät haastamaan itsemme. Halusin tosin oikeastikin oppia kielen. Taisin lopulta kirjoittaa pitkästä saksasta magnan. 

– Onko opista ollut mitään hyötyä, Niinimäki kysyy. 

Sami hymyilee leveästi. 

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Sami alkoi opiskella liiketaloutta ja meni hotelliin töihin kahdeksaksi vuodeksi. Hän aloitti laukunkantajana eli pikkolona, yleni 

sitten yövuoroon ja vastaanottovirkailijaksi. 

Sen jälkeen edessä oli kuuden vuoden pesti kokousisäntänä. Asiakkaiden kanssa sai harjoittaa oppimaansa.

– Saksan kieleen liittyy myös eräs hauska tarina. Olin kerran kaverini, stand up -koomikko Niko Kivelän kanssa kiertelemässä moottoripyörillä Euroopassa. Jäimme Rostockiin yöksi. Hotellin respassa kysyin tietysti saksaksi, että olisiko huonetta… ja mitä siinä nyt sanotaan. Äkkiä tajusin, että Niko toljotti selän takana suu auki, kypärä kädessä. ”Kyllähän sä olet sanonut, että osaat saksaa… mutta en mä tajunnut, että sä oikeasti osaat saksaa!”

– Onneksi opiskelin, tein sen kovan työn. Tänä päivänä sitä kiittää, Sami Hedberg sanoo ja vilkaisee hymyillen saksanopettajaansa.

Teksti Eve Hietamies, kuvat Kari Kaipainen, video Markus Kontiainen

Julkaistu: 26.1.2017