Puheenaiheet
Apu

Opettaja Helvi Keuru oli Annika Saarikolle kuin isoäiti

Opettaja Helvi Keuru oli Annika Saarikolle kuin isoäiti

Kansanedustaja Annika Saarikko sai hyvät eväät elämään Vampulassa opettajaltaan Helvi Keurulta. Annika oli luokkansa ainoa tyttö, mikä opetti pärjäämään politiikan miehisessä maailmassa.
Teksti Eve Hietamies
Kuvat Markus Kontiainen, Kari Kaipainen
Mainos

Kerrostaloasunnon pianon päällä on kehystetty valokuva, jossa poseeraa kolme kansanedustajaa: Katja Taimela (sd), entinen huipputriathlonisti Pauli Kiuru (kok) ja Annika Saarikko (kesk). Naiset ovat opettaja Helvi Keurun, 82, entisiä oppilaita, Pauli Kiuru kummipojan veli.

Annika Saarikkoa odotellessaan Helvi Keuru keittää kahvit, kattaa herkkuja pöytään ja jutustelee elämästään. Hän on kotoisin Huittisten Ronkankulmalta. 

– Valmistuin 20-vuotiaana opettajaksi Hämeenlinnan opettajaseminaarista vuonna 1955. Toinen vaihtoehto oli mennä lukioon, ja olisin siellä vieläkin, jos pitkä matematiikka olisi ollut pakollinen.

Ensin Keuru opetti Asikkalassa, sitten Loimaalla. 23-vuotiaana hän siirtyi opettajaksi Vampulaan. 36 myöhemmin, jouluna 1994, hän jäi Vampulasta eläkkeelle. Entisenä kirkkokuorolaisena Keuru on edelleen aktiivinen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen tapahtumissa. 

Nykyisin Huittisiin kuuluvan Vampulan Sallilaan rakennettu kyläkoulu oli 90-luvulla pieni: kuusi luokkaa ja kolme opettajaa. Helvi Keuru opetti kolmas- ja neljäsluokkalaisia samassa luokkahuoneessa. Kahden naisopettajan, Helvin ja Jaanan, lisäksi henkilökuntaan kuului miesopettaja Reino, keittäjä Ellu, siivooja Sinikka ja talonmies Hannu. Oppilaat teitittelivät opettajia, muita kutsuttiin etunimellä. 

– Vampula oli tavattoman sydämellinen ja kouluystävällinen paikka, missä peruskoulukokeilu alkoi ensimmäisten joukossa jo vuonna 1963. Opetus oli ajanmukaista ja lapset kilttejä, Keuru kertoo.

Äkkiä Annika tupsahtaa sisään. Aamupäivä on ollut kiireinen, joten Keuru istuttaa tulevan perhe- ja peruspalveluministerin pöydän ääreen, kaataa kahvia ja sanoo napakasti, että nyt on rauhoituttava. Vähän niin kuin isoäiditkin tekevät, ja sellainen Keuru entisille oppilailleen tuntuu olevan. 

Annika Saarikon ja ­opettaja Helvi Keurun välit ovat edelleen lämpimät. Opettaja seuraa yhä vanhojen oppilaidensa elämää ja nämä pitävät yh­teyttä opettajaansa.

Kansanedustaja Annika Saarikko on kotoisin Varsinais-Suomen Oripäästä, mutta vietti lapsuutensa Vampulassa. Perheeseen kuuluu äidin ja isäpuolen lisäksi vuonna 1992 syntynyt pikkuveli. 

– Koulutietäni määrittää se, että olin oman ikäluokkani ainut tyttö. Vuosikertaa - 83 ei muita ollut. Vasta kutosella kyläkouluja alettiin yhdistää, ja sain vihdoin tyttöjä luokalleni, muun muassa parhaan ystäväni Terhin. Toisaalta se oli hyvää valmennusta poliittiseen maailmaan. Tulen juuri kokouksesta, jossa oli 25 miestä ja kaksi naista, Annika naurahtaa.

Vielä heleämmäksi nauru käy kahvipöydässä, kun Annika kertoo kouluaikaisen Lucia-traumansa. 

– Koko ala-asteen odotin kiihkeästi viidennelle luokalle pääsyä, sillä Helvi valitsi Lucia-neidon aina vitosen tytöistä. Luokka oli pimeänä, kun koko koulu kokoontui katsomaan kynttiläpäistä Lucia-neitoa. Ja minähän olin vitosten ainut tyttö! Mitä tapahtui? Kun vuoroni tuli, Helvi jäi eläkkeelle juuri sinä vuonna ja perinne loppui. 

– Tai Lucia-päivä sattui viikonlopuksi, Keuru lohduttaa.

Vampulassa yhteisö ja harrastemaailma olivat pieniä, opettaja ja oppilas kohtasivat myös luokkahuoneen ulkopuolella. Annika sanoo, että on vaikeaa erottaa rajapintaa: mikä vaikutus oli koululla, mikä kasvuympäristöllä. Kaikki nivoutui yhteen.

– Elettiin lamavuosia. Oli niukkuutta ja työttömyyttä. Se näkyi myös koulussa, jossa vihkoja ja kirjoja kierrätettiin.

Annika oli hyvä koulussa. Keskiarvo oli yhdeksän ja lempiaine äidinkieli.

– Opetus oli innostavaa, ja kymmenkesäisenä moni ulkoaopetteluun perustunut juttu tarttui päähän. Helvi oli hirveän hyvä opettamaan etenkin uskontoa, kertomukset olivat todella kiinnostavia. Väitän, että min ulla on kohtuullisen kova Vanhan testamentin tuntemus. Osaan myös erinomaisesti ulkoa maakuntalaulut, opetuslapset ja Suomen kartan. Mutta kyllä Helvi kuria meille piti ja painotti hyviä käytöstapoja.

Keuru vilkaisee Annikaa. 

– Sanos, mitä opetettiin turhaan.

– Pohjoismaiden kansallislaulut?

– Mutta jos tulee Ruotsista vieraita…

– Perun sanani.

Oppilailtaan läksiäislahjaksi saaduista villalangoista Helvi Keuru neuloi villapaidan. – Minä taisin antaa tämän värin, kansanedustaja Annika Saarikko näyttää.

Annika jäi Helvi Keurun mieleen reippaana ja kilttinä tyttönä, joka toteutti napakasti opettajan pyynnöt. 

– Muistan vieläkin Annikan pontevat askelet käytävällä. Iloisen hymyn ja valoisuuden. 

Annika painoi ylioppilaslakin päähänsä keväällä 2002 Lauttakylän lukiosta. Sen jälkeen hän aloitti luokanopettajakoulutuksessa Turun yliopistossa ja suoritti sieltä kandidaatin tutkinnon. Toisena pääaineena hän siirtyi lukemaan mediatutkimusta ja valmistui filosofian maisteriksi keväällä 2013. Kansanedustajan tehtävässä hän aloitti huhtikuussa 2011.

Helvi Keuru seuraa edelleen entisten oppilaidensa elämää, ja nämä muistavat opettajaansa. Viime kesänä Keuru kutsuttiin kahteen luokkakokoukseen. Huittisissa entinen oppilas Joni huudahtaa aina kaupan tiskiltä, että ”Päivää vanha opettaja!” 

Lokakuussa 2014 Annika sai Aarni-poikavauvan. Posti toi lapselle opettajan neuloman villatakin.

– Kun jäin eläkkeelle, viimeiseen joulujuhlaan järjestettiin yllätys. Enkeli taivaan -virren kohdalla uljaitten miesten ja kauniiden naisten kuoro astui laulaen esiin. He olivat Vampulan ensimmäiset oppilaani, joista Aarne puheessaan sanoi: ”Saat olla tyytyväinen. Meistä on tullut kaikista kunnon ihmisiä”, Keuru kertoo.

Läksiäislahjaksi Helvi Keuru sai jokaiselta silloiselta koulun oppilaalta villalankakerän ja lisäksi kolmos-nelosilta suuren määrän superpalloja, ”ettei tarvitse enää takavarikoida muiden palloja”. ●

Teksti Eve Hietamies, kuvat Kari Kaipainen, video Markus Kontiainen

Julkaistu: 30.1.2017