Oopperalegenda Jorma Hynninen suree viihteen tilaa: ”Olavi Virran tai Tapio Rautavaaran veroisia viihdelaulajia ei enää ole”

Lapsuuteni sitkein haave oli voittaa Reijo Koponen hiihtokilpailuissa. Oikeasti hän oli kehittämäni satuhahmo, jonka kanssa hiihdin kilpaa kansakouluikäisenä. Olin yksinäinen lapsi, koska sisarukseni olivat minua paljon vanhempia. Minulla oli rikas mielikuvitusmaailma. Kuvittelin esimerkiksi seilaavani maailman merillä, vaikka todellisuudessa istuin rantakaislikkoon jätetyssä lumiaurassa. Kansakoulussa huomasin, että on ihana laulaa, mutta laulajan urasta en osannut haaveilla.

Teini-iässä inhosin erityisesti matematiikkaa ja kaikkea siihen liittyvää. Kuvataide sen sijaan alkoi kiinnostaa. Kerran piirsin kuvan, jossa oli kemian kirja ja puukko siinä pystyssä. Maalaamisesta tuli minulle toinen elämä, mutta laulamisen vuoksi siihen tuli 20 vuoden tauko. Nyt eläkeläisenä maalaan todella paljon.

Viimeksi nauroin makeasti chihuahua-koiralleni, joka tekee valloittavia temppuja. Elämässäni on ollut vaiheita, jolloin ei ole naurattanut, mutta nykyisin nauran usein ja makeasti.

Viimeksi rakastuin kuusi vuotta sitten nykyiseen vaimooni. Siitä alkoi uusi elämä. Ensimmäinen vaimoni kuoli seitsemän vuotta sitten.

Kadun yhä asioita, jotka johtuvat kärsimättömästä luonteestani. Mielestäni kaiken pitää tapahtua nyt heti, tai mieluiten eilen. Olen ollut elämästäni noin 20 vuotta johtotehtävissä taiteellisen uran ohessa. Joskus kadun sitä, että minulla oli tarvetta osallistua vähän kaikkeen.

Ennen oli paremmin ainakin tavallisen kansan musiikkimaku. Päivän viihdemusiikki ei vastaa mieltymyksiäni. Se poikkeaa niin paljon siitä, mitä pidän lauluna. Minulla ei ole mitään viihdettä vastaan, mutta viihteen taso on laskenut. Esimerkiksi Olavi Virran tai Tapio Rautavaaran veroisia viihdelaulajia ei enää ole.

Nykyajan parhaita puolia on hyvinvointi, mikä meillä täällä nyt on. Se on aivan muuta kuin 1940-luvun alussa, jolloin synnyin. Matkustin vaimoni kanssa hiljattain Intiaan. Siellä tuli konkreettisesti esiin, miten vaatimatonta elämä voi olla.

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, lahjoittaisin sen Ukrainan tukemiseen. Kansan kohtalossa on paljon samaa kuin siinä, mitä itse olemme saaneet kärsiä.

Jos elän yli satavuotiaaksi, ihmettelen varmasti vielä enemmän mennyttä elämääni.

Minun jumalassani mukavinta on, että Hän on minulle konkreettisesti olemassa. Elämässäni on tullut vastaan asioita, joita en osaa selittää. Niiden taustalla on suurempi voima, joka johtaa elämää ja saa aikaan ihmeellisiä käännöksiä.

Aion vielä opetella elämään vieläkin yksinkertaisempaa elämää kuin nyt. Ihminen tarvitsee hirveän vähän materiaa ollakseen onnellinen. Jokainen voi sen sijaan toivoa henkiselle puolelle parempaa ihmisyyttä ja lisää viisautta.

Juuri nyt ottaa päähän... Oikeastaan mikään ei enää ota päähän. Minulla on uusi elämänvaihe, jossa ei tarvitse suunnitella mitään eikä ottaa vastuuta mistään.