Image

Ruudun takaa: OnlyFans-sivusto toi aikuisviihteen 2020-luvulle ja muutkin kuin pornotähdet kameran eteen

Ruudun takaa: OnlyFans-sivusto toi aikuisviihteen 2020-luvulle ja muutkin kuin pornotähdet kameran eteen
Image tapasi OnlyFans-sisällöntuottajat Roosa Vastamäen ja Mikaela Välipakan. Tutkijan mukaan palvelu täyttää mediaekologisen lokeron, joka muilta jää väliin.
Julkaistu: 16.7.2021
Omakotitalo on niin söpö, pieni ja punainen, että se on kuin suoraan kansansadusta. Sadussa juuri tämännäköisessä talossa elettäisiin onnellisesti elämän loppuun saakka.
Satumaailman sijaan nyt ollaan kuitenkin Suomen Turussa, taivaalta sataa jäätävää tihkua eikä talon ovea avaa kääpiö tai menninkäinen vaan Roosa Vastamäki.
Onnellisuus sen sijaan ei ole pienestä punaisesta talosta mitenkään erityisen kaukana. 31-vuotias Vastamäki on nimittäin viime aikoina ymmärtänyt, mitä hän haluaa elämässään tehdä ja mikä hänet tekee onnelliseksi.
Siksi pienessä punaisessa talossa tehdään pornoa.
Mutta nyt heti pieni tarkennus. Tässä talossa porno ei tarkoita samaa asiaa kuin on totuttu ajattelemaan. Se ei ole kätkettyjä tahmaisia lehtiä, huonosti dubattuja kökkövideoita tai Pornhubin loputtomiin jatkuvia, sieluttomia orgioita. Roosa Vastamäelle on tärkeää, että alusta, jolle hän pornonsa tekee ja julkaisee, on ulkoasultaan kaunis, toimintaperiaatteiltaan eettinen ja että tunnelma siellä on lämmin ja kannustava.
Vastamäki, turkulainen sosionomian ja luovan kirjoittamisen opiskelija, on toiselta nimeltään @roosa_linnea. Hän on OnlyFans-sisällöntuottaja, eikä hän tosiaan ole ainut.
OnlyFans on vähän kuin hapanjuurileivonta – se oli jo ennen koronaa merkittävä ilmiö, mutta pandemian myötä siitä on tullut vielä paljon suositumpi juttu. Myös syy suosion kasvuun on sama: ihmiset ovat melkein koko ajan kotona. On aikaa alustaa taikinaa ja huohottaa netissä.
Brittiläinen OnlyFans aloitti toimintansa neljä vuotta sitten. Pandemian alkumetreillä maaliskuussa 2020 sivustolla oli 26 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää. Elokuuhun 2020 mennessä määrä oli kasvanut jo 50 miljoonaan ja joulukuussa 85 miljoonaan. Liikevaihto oli viime vuoden lopussa kahden miljardin luokkaa, arvioi bisnesmedia Bloomberg.
Käyttäjämäärät ovat suuria varsinkin siihen nähden, että rekisteröityminen tarkoittaa OnlyFansin kohdalla aina myös maksamista. Sivusto toimii hieman samalla logiikalla (ja myös näyttää hieman samalta) kuin kuva- ja videopalvelu Instagram. Mutta siinä missä Instagramissa voi seurata käyttäjätilejä ilmaiseksi, OnlyFansissa jokaisen sisällöntuottajan seuraamisesta täytyy maksaa oma kuukausimaksunsa.
Kyseessä on virallisesti ”sisällöntuotantopalvelu”, josta löytyy kaikenlaisia kuvia ja videoita ruoanlaitosta fitness-videoi­hin ja söpöihin eläimiin. OnlyFansia ovat viimeisen vuoden aikana alkaneet käyttää myös julkkikset, sellaiset kuin Cardi B ja Bella Thorne. He saavat näin valjastettua valtavat seuraajamääränsä tuottamaan rahaa eri tavalla kuin vaikkapa Instagramin kaupallisten yhteistöiden avulla.
Eläimistä ja resepteistä huolimatta OnlyFans on tullut tunnetuksi lähinnä seksuaalisesti virittyneestä sisällöstä. Nuo sisällöt voivat olla ja ovatkin mitä vain, vähäpukeisista taide-elokuvista bikinikuviin, suorasukaiseen pornoon tai seksityötä tekevien ihmisten arkea esitteleviin videoihin. Sisällöntuottajat määrittelevät kuukausihintansa itse, OnlyFansin tarjoamissa rajoissa (5–50 dollaria).
Tätä on pidetty vallankumouksellisena siksi, että aikuisviihdettä tekevät henkilöt ovat nyt ensimmäistä kertaa ottaneet isosti tuotantovälineet haltuun. Enää ei tarvita tuotanto­yhtiöitä, ohjaajia tai muita väliportaita. Suuri askel on tietysti sekin, että niin moni ihminen on OnlyFansin myötä alkanut maksaa internet-pornosta. Palvelun on nähty tekevän aikuisviihdealasta monella tavalla läpinäkyvämmän ja eettisemmän. Sillä vanhaa sanontaa mukaillen: ei ole olemassa ilmaisia lounaita, eikä myöskään ilmaista pornoa. Halpa tai ilmainen porno tarkoittaa usein jonkinlaista hyväksikäyttöä tai riistoa.
Pornoteollisuuden tiedetään sijaitsevan usein lain harmaalla alueella, eikä käyttäjällä ole peruspornon kanssa juurikaan keinoja varmistua siitä, ovatko kaikki tekijät omasta halustaan mukana tai esimerkiksi täysi-ikäisiä. OnlyFans ei millään lailla ratkaise kaikkia näitä ongelmia mutta tuo kuitenkin alalle edes jonkinlaista valvontaa: sisällöntuottajien täytyy lähettää yritykselle henkilöllisyystodistuksensa. Ikäraja on sekä sisällöntekijöille että käyttäjille 18 vuotta. Ja kun useimmat sisällöntuottajat postaavat jatkuvasti, on seuraajien helpompi saada jonkinlainen käsitys siitä, missä oloissa he työtään tekevät.
New York Times otsikoikin muutama vuosi sitten julkaistun OnlyFansia käsittelevän juttunsa melkoisen radikaalisti: palvelu on muuttanut aikuisviihdealan lopullisesti.
Otatko kahvia, Roosa Vastamäki kysyy.
Hänen keittiönsä on samaa kokoluokkaa kuin talokin, pikkuruinen. Pyöreän pöydän ääressä mahtuu silti mukavasti istumaan ja juomaan kahvin kauramaidolla. Asunto on sisustettu boheemin romanttiseen tyyliin, keittiön kaapit hehkuvat keltaisina. Vastamäki itse on vähän väsynyt, eikä ihme: hänellä on pitänyt viime aikoina kiirettä. On Kriittinen korkeakoulu Helsingissä, sosionomiopinnot Turussa, uusi ihana parisuhde – ja sitten tietysti OnlyFans.
Hän julkaisee nykyään sivustolla uutta sisältöä joka päivä.
Sellaista Vastamäki ei todellakaan osannut ennakoida, kun hän viime vuoden lokakuussa loi itselleen sivun palveluun. Vaikka OnlyFansin perusidea oli hänelle etukäteen selvä, oli käyttäjätilin luominen kuitenkin melkoinen hyppy tuntemattomaan, sillä Vastamäki ei itse ollut tilannut yhdenkään of-tekijän sisältöä. Silti hän oli käyttäjätunnusta luodessa ”enemmän innoissaan kuin peloissaan”.
Aluksi Vastamäki julkaisi sivullaan lähinnä valokuvia itsestään. Joissakin niistä hänellä oli vähän vaatteita, toisissa ei ollenkaan. Videot tulivat myöhemmin.
”Ne ekat kuvat oli aika samanlaisia kuin mulla oli ollut Alastonsuomessa, paitsi että niissä näkyivät kasvot”, Vastamäki kertoo.
Niin, OnlyFans ei ollut hänen ensimmäinen kokemuksensa siitä, millaista on olla alasti internetissä. Vastamäki oli tuossa vaiheessa esiintynyt noin vuoden ajan kotimaisella Alastonsuomi.com-sivustolla. Siellä kymmenettuhannet suomalaiset jakavat anonyymisti alastonkuvia ja videoita itsestään. Kotipornosivusto on ilmainen ja julkinen, vähän kuin aikuisten irc-galleria, kuten Vastamäki kuvailee. Mutta miksi hän siis alkoi julkaista itsestään kuvia siellä?
”Mä vaan tykkään kauheasti, että mun kuvista pidetään ja niitä kehutaan”, hän selittää.
Sillä ei Vastamäelle sinänsä ole niin väliä, onko kehuttavissa kuvissa vaatteet päällä vai ei. Tai positiivisessa mielessä voi olla. Vähäpukeisen kuvan jakaminen tuntuu kutkuttavammalta kuin tavallisen selfien.
”Ne reaktiot tuntuvat hauskoilta, imartelevilta ja myös kiihottavilta”, Vastamäki sanoo.
Vähäpukeisten kuvien ja videoiden jakamisella on hänelle vakavampikin merkitys. Vastamäestä on lapsesta saakka tuntunut, että hänet nähdään väärin ja että hän on jollain lailla vääränlainen, ruma tai huono. Kuvien jakaminen ja niistä saatu hyvä palaute auttavat häntä määrittelemään itsensä uudestaan ja parantavat itsetuntoa.
Nämä olivat siis Vastamäen alkuperäisiä syitä liittyä paitsi Alastonsuomeen myös OnlyFansiin. Silloin hän ei vielä ajatellut rahaa. Mutta kun rahaa alkoi tulla, Vastamäki vähän yllättyi ja tietysti myös ilahtui. Raha myös muutti suhtautumista koko touhuun. Alkoi tuntua entistä tärkeämmältä saada lisää seuraajia ja lisää rahaa. Siksi Vastamäki on viime aikoina panostanut OnlyFansiin ajallisesti jopa enemmän kuin opintoihinsa. Hänestä olisi ihanaa voida elää pelkästään OF-tuloilla.
Vielä se ei onnistu. Vastamäellä on joitakin kymmeniä seuraajia. Hänen kuukausimaksunsa on 12 dollaria. Sen lisäksi seuraajat maksavat välillä ”tippejä”. OnlyFans ottaa itselleen noin 20 prosenttia rahoista. Vastamäki arvelee, että hän on koko OnlyFans-aikanaan tienannut noin 1 000 dollaria eli noin 830 euroa.
Niillä rahoilla hän aikoo maksaa seuraavaan tatuointinsa. Reiteen piirretään peura ja kukkia.
Valtaosa Vastamäen OnlyFans-sisällöstä tehdään täällä, punaisessa talossa. Vastamäki maksaa välillä ammattikuvaajalle mutta kuvaa myös itse itseään. Myös hänen miesystävänsä osallistuu sisällön tuottamiseen. Pariskunta lataa sivustolle myös videoita, joissa he harrastavat seksiä, siis ihan oikeasti.
”En ajattele, että se on näyttelemistä”, Vastamäki sanoo.
Hänelle on tärkeää, että sivustolla näkyy hänen oma persoonansa ja luonteensa. Vastamäki haluaa olla helposti lähestyttävä ja lämmin pornotähti, tuoda esiin suomalaisuuttaan ja turkulaisuuttaan. Käyttäjätilinsä kuvaustekstissä hän kertoo: ”Jos haluat nähdä, miten naapurintyttöä naidaan, olet oikeassa paikassa.”
Internetissä on ollut seksiä ja alastonkuvia niin kauan kuin se on ollut olemassa. Pitkään niitä oli myös sosiaa­lisessa mediassa. Viimeisen kolmen vuoden ajan eri somepalvelut (kuten esimerkiksi Facebook ja Instagram) ovat kuitenkin alkaneet suhtautua seksiin viittaavaan sisältöön hyvin kielteisesti: julkaisuja ja käyttäjätilejä poistetaan ilman varoituksia.
Asennemuutoksen taustalla ovat Yhdysvalloissa tapahtuneet lakimuutokset. Sosiaalisen median alustat ovat nyt ensimmäistä kertaa vastuussa siitä, mitä niiden kautta julkaistaan – ainakin seksityöhön liittyen. Tämä on johtanut sosiaalisen median laajamittaiseen ”disneyfikaatioon”, kertoo tutkija ja Turun yliopiston mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen.
”Se tarkoittaa, että palvelut ovat alkaneet ottaa hyvin tiukkoja moraalisia kantoja ja siivota kaikenlaista omasta mielestään epäsopivaa pois. Yhteisöjen standardit ovat absurdin tiukkoja, esimerkiksi antiikin patsaista ei saa laittaa kuvia, jos niissä näkyy marmorista veistettyjä sukuelimiä.”
Monessa mielessä somejättien käytös vaikuttaa teko­pyhältä. Esimerkiksi Facebookista on poistettu suljettuja seuranhakuryhmiä – samaan aikaan kun alustalle kehitetään firman omaa deittailusovellusta. Rakkautta siis saa etsiä mutta pyllyä ei. Mutta miksi aikuisten ihmisten keskinäiset sutinat kuuluisivat yksityiselle yritykselle?
Tässä mielessä OnlyFans on luonnollinen reaktio muiden palvelujen tiukentuneeseen linjaan, Paasonen kuvailee. Se täyttää mediaekologisen lokeron, joka muilta jää väliin. Somemaailman muuttuminen puritaaniseksi johtuu paitsi lakimuutoksista myös kaupallisista syistä. On helpompi myydä mainospaikkoja sellaiselle alustalle, jonka sisältö on varmasti koko perheelle sopivaa. Paasosen mielestä somejättien puheet ”turvallisuudesta” kuulostavat kuitenkin lähinnä hurskastelulta.
Aina alustat eivät noudata edes omia standardejaan. Esimerkiksi Instagramista on viime vuosina poistettu tuhansia pornonäyttelijöiden profiileja, vaikka ne eivät olisi rikkoneet mitään sääntöjä. Siksi moni heistä on kääntynyt OnlyFansin puoleen. Myös esimerkiksi stripparit ja seksiä myyvät ihmiset ovat löytäneet tiensä sinne, kun korona-aikana työt ovat loppuneet tai vähentyneet.
Paasonen näkee OnlyFansilla monenlaista muutakin arvoa.
”Jos nyt ylipäätään ajatellaan, että seksuaalisuus on itsensä toteuttamista ja ilmaisua, niin totta kai tällaisella alustalla on hyvin tärkeä merkitys.”
Joillekin OnlyFans on sitä paitsi paljon enemmän. He ajattelevat, että sivustolla voi mullistaa paitsi oman elämänsä, myös muuttaa maailmaa.
Zoom-puhelu alkaa kerrankin ilman kummempaa sähläystä tai teknisiä ongelmia. Ruudulle ilmestyy nuori nainen hämärässä huoneessa, joka näyttää olevan täynnä mikrofoneja ja muita teknisiä vempeleitä. Se ei ole ihme, sillä Mikaela Välipakka, 27, on ammatiltaan paitsi opiskelija (Tampeerella sijaitsevan Voionmaan opistolla näyttelijälinjalla) myös videotaiteilija ja dj.
”Ja sitten oon noin kuukauden tehnyt OnlyFansia”, Välipakka aloittaa. ”En tajua, miksen ole mennyt sinne jo aikaisemmin, se on alustana niin kiva!”
Välipakka tunnetaan OnlyFansissa nimellä @bukkake­princess. Hänellä on pirteä olemus ja neonkeltainen tukka. Hän on pukeutunut mustaan toppiin, jossa lukee Eat pussy, it’s vegan. Jos sitä ei ennestään tietäisi, niin voisi ehkä arvata: sen lisäksi, että Välipakka on taiteilija, hän on myös aktivisti.
Tarkemmin sanoen seksiaktivisti.
Jotkut muistavat hänet kenties Ylen Pillupäiväkirjat-dokumenttisarjasta, toiset ehkä YouTuben Seksiklupi-kanavasta, jota hän joitakin vuosia sitten teki ystävänsä Mia Huun kanssa.
Välipakan aktivismi alkoi jo alle parikymppisenä.
“Kai se lähti vaan liikkeelle siitä, että olen aina ollut tosi seksuaalinen. Mutta niin kauan kuin muistan, niin sitä seksuaalisuutta on jotenkin myös rajoitettu. On se sitten tullut kumppanin taholta tai koulun seksuaalivalistuksen tai vaan jonkun yleisen sheimaamisen…”
Henkilökohtaisen rajoittamisen lisäksi Välipakka huomasi jo teini-ikäisenä, miten paljon häpeää suomalaisessa kulttuurissa liittyy seksiin ja seksuaalisuuteen. Aikuiset ihmiset ja asiantuntijatkaan eivät voineet television keskusteluohjelmissa puhua aiheesta ilman vaivautunutta hihittelyä.
Välipakka haluaa muuttaa asioita, ja hän ajattelee, että niitä voi muuttaa myös omalla esimerkillä. Hänestä seksityön tai pornon tekeminen voi olla seksipositiivista ja feminististä, miksi ei voisi? Ainakaan mitään väärää siinä ei ole, kunhan kaikki osapuolet ymmärtävät, missä mennään.
Historiallisesti kysymys seksiin liittyvästä työstä on jakanut feministejä. Suomessakin Naisasialiitto Unioni on vuosien mittaan esittänyt aiheesta monenlaisia kantoja. Esimerkiksi vuoden 2006 kannanotossa puhutaan seksityöstä ”ihmis­oikeusloukkauksena kaikkia naisia kohtaan”. Puheenjohtaja Fatim Diarra kertoo, että tällä hetkellä liitolla ei ole selkeää tai tiukkaa kantaa seksityöhön.
Mutta millaista sisältöä Välipakka sitten OnlyFansiin tekee?
”No, usein teen aika sellaisia taiteellisia videoita. En näytä genitaaleja, mut kaikkea muuta. Multa voi myös pyytää jotain tiettyjä juttuja. Eli jos jollain seuraajallani on tietty fetissi, niin mielelläni toteutan sen, tykkään sillä lailla tuottaa ihmisille mielihyvää”, hän kertoo.
Tämäkin on osa Välipakan ideologiaa. Hän vastustaa kink-sheimausta eli sitä, että fetissit nähtäisiin jotenkin häpeällisinä, ällöttävinä tai huvittavina asioina. Sen sijaan ne ovat luonnollinen osa seksuaalisuuden kirjoa. Toiveiden mukaan tehtyjen kuvien ja videoiden lisäksi Välipakka tietysti tekee ihan omiin ideoihinsa pohjautuvaa sisältöä, sanojensa mukaan ”laidasta laitaan”. Se voi tarkoittaa videonpätkää, jossa hän tanssii ilman paitaa, välillä vain arkista kuvaa, jossa hän syö salaattia, tai sitten esimerkiksi limapornovideota, jonka hän on eilen editoinut valmiiksi.
Siis anteeksi, limapornoa?
”Niin, sellaista pimeässä hohtavaa slimeä, sitä, millä lapsetkin leikkii. Tein sellaisen videon, jossa hyväilen itseäni sillä.”
Kun Välipakka oli liittynyt OnlyFansiin ja mainostanut tiliään Instagramissa, hänen äitinsä otti asian puheeksi ja kysyi, että mikäs se sellainen OnlyFans oikein on. Välipakka vastasi, että se on semmoinen palvelu, mihin voi laittaa sisältöä, jota Instagramissa ei hyväksytä.
”Niin arvelinkin”, äiti vastasi, eikä asiasta puhuttu sen enempää. Silti Välipakka kokee, että äiti hyväksyy hänen toimintansa täysin.
On aika vaihtaa näkökulmaa. Kahden OnlyFans-­sisällöntuottajan jälkeen on syytä ottaa mukaan käyttäjäkulma. Siitä on lupautunut kertomaan kolmekymppinen Antti. Hän on harrastanut nettipornon katsomista pitkään. Hän on siis omistautunut harrastaja ja seuraa esimerkiksi lempipornonäyttelijöidensä sosiaalisen median tilejä.
”Sieltä mä tän OnlyFans-jutunkin bongasin”, Antti kertoo puhelimitse.
Viime vuoden kesäkuussa hänen rahatilanteensa muuttui sillä tavalla, että hänellä oli varaa paneutua OnlyFansiin tarkemmin. Hän alkoi aluksi seurata kahta vanhaa pornosuosikkiaan, Misha Crossia ja Riley Reidia, ja yllättyi positiivisesti.
“Sisältö siellä OnlyFansissa on erilaista kuin peruspornossa. Se on toki vähän amatöörimäisempää mutta myös leikittelevämpää ja kokeilevampaa”, Antti kertoo.
Hänestä tuntui, että hän pääsi ikään kuin lähemmäs suosikkejaan, näki heistä henkilökohtaisemman puolen. OnlyFansissa esillä oli vartaloiden lisäksi entistä enemmän myös hänen suosikkiensa persoona. Sitä paitsi Antista tuntui kivalta maksaa suoraan fanittamilleen tekijöille. Paitsi että se oli reilua ja osoitus arvostuksesta, se tuntui kiihottavalta.
”Se tunne, että tätä sisältöä tuotetaan juuri minulle... siitä tulee aika erilainen fiilis kuin peruspornosta.”
Antti sanoo, että OnlyFansin käyttö on vähentänyt hänen muuta pornon käyttöään. Ei lopettanut mutta vähentänyt. Nyttemmin hän on alkanut seurata sivustolla myös suomalaisia amatöörisisällöntekijöitä. Heidän viehätyksensä perustuu hänen mielestään nimenomaan naapurintyttö-efektiin: siihen, että kuka tahansa kadulla kävelevä henkilö voi olla myös OnlyFans-tekijä.
Vaikka Antti näkee OnlyFansissa lähinnä hyviä puolia, kaikki eivät ajattele samoin. Monet omistautuneet aikuisviihdeharrastajat ovat suuttuneet siitä, että tekijät siirtyvät maksulliselle alustalle. Ja kun esimerkiksi Mikaela Välipakka ja monet muut tekijät puhuvat OnlyFans-työstä sosiaalisessa mediassa – ylpeinä ja häpeilemättä – he kohtaavat monenmoisia vihareaktioita. OnlyFansin sisältöjä on myös varastettu palvelusta ja jaettu ilman lupaa muualla internetissä.
Antti ajattelee, että näiden tekojen takana on naisviha ja toisaalta myös tottumus siihen, että pornoa on niin pitkään ollut saatavissa ilmaiseksi.
”Seksityötä tai pornon tekemistä ei nähdä oikeana työnä, ja siksi ei ajatella, että siitä pitäisi maksaa.”
Korona-aikana ihmisten jaksaminen on ollut monella tavalla koetuksella ja sosiaaliset suhteet ovat kärsineet. Paitsi tietynlaiset, nimittäin parasosiaaliset. Tuolla termillä kutsutaan kuviteltuja kasvokkaissuhteita eli esimerkiksi internetissä tapahtuvia, monessa mielessä yksipuolisia ihmissuhteita. Parasosiaalinen suhde voi käytännössä olla esimerkiksi sellainen, kun ihminen seuraa niin tiiviisti somevaikuttajan tai videobloggarin elämää, että kokee tuntevansa hänet ja pitää häntä ystävänään.
OnlyFansin myötä tällaisia suhteita muodostetaan aiempaa enemmän myös seksin parissa työskenteleviin ihmisiin. Tapahtuu juuri se, mistä käyttäjä Anttikin puhuu: vähäpukeiset ihailun kohteet tulevat läheisemmiksi.
Muutamissa OnlyFansista kirjoitetuissa lehtiartikkeleissa on spekuloitu, vaikuttaako tämä myös siihen, millaiset sisällöt palvelussa pärjäävät parhaiten. Ainakin toistaiseksi OnlyFansissa tuntuvat nimittäin menestyvät paremmin kiltihköt kuvat ja videot, ei niinkään esimerkiksi väkivaltaporno. Ehkä sellaista ei haluta nähdä, jos pornon tekijä on vähän kuin kaveri?
Susanna Paasonen suhtautuu ajatukseen hieman skeptisesti.
”Kyllä meillä on ennenkin ollut sellaisia pornotähtiä, jotka ovat julkisuuden kautta olleet faneilleen tuttuja, jopa rakkaita, mutta silti he ovat tehneet hyvinkin ronskeja ja samaan aikaan suosittuja elokuvia. Ihmisten suhtautuminen seksuaalisuuteen on niin vaihtelevaa, että samanlaiset mekanismit eivät toimi kaikilla”, professori selittää.
Suurempia muutoksia Paasonen näkee siinä, mitä alustat ovat jo nyt tehneet esimerkiksi seksuaalisuuden monimuotoisuuden esilletuomisessa ja erilaisten seksuaalioikeuksien ajamisessa.
”Onhan meillä tapahtunut ihan valtavia asennemaailman muutoksia vaikkapa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Kyllä verkkoalustat ovat olleet siinä olennaisia.”
Silti tutkija ei usko, että seksityöstä tai aikuisviihteestä tulee täysin tavallista ja kokonaan hyväksyttyä.
”Siinä on aina tietty kielletyn hedelmän tuoksahdus, jonka voi osaltaan ajatella myös kuuluvan asiaan.”
Paasosen mielestä ei myöskään ole pelkästään hyvä asia, että esimerkiksi aikuisviihteen tekijöistä tulee OnlyFansin myötä entistä enemmän somevaikuttajia. Sellainen elämä kun on monessa tutkimuksessa todettu hyvin kuluttavaksi ja stressaavaksi, oli kysymys pornosta tai ruokabloggaamisesta. Työaika ja vapaa-aika menevät jatkuvasti sekaisin, omia rajoja joutuu miettimään hyvin tarkasti – ja ylipäätään aikaa netissä roikkumiseen menee ihan valtavasti.
Niin: sekä Roosa Vastamäki että Mikaela Välipakka julkaisevat OnlyFans-sivullaan joka päivä sisältöä. Sen lisäksi he vastailevat seuraajiensa viesteihin ja miettivät, miten voisivat sivuaan kehittää. Kun sometyön aiheena on seksuaalisuus, joutuu myös tekemään paljon tunnetyötä. Miettimään, missä omat rajat menevät ja miten suhtautuu vaikkapa mahdolliseen vihapuheeseen. Ja tietysti omalla naamalla ja nimellä tehtävään seksityöhön liittyy myös monenlaisia riskejä liittyen yksityisyydensuojaan.
Mutta tuntuisipa tympeältä lopettaa kirjoitus OnlyFansista jonkinlaiseen huoleen sen tekijöistä. Varsinkin, kun Paasonenkin on oikeastaan sitä mieltä, että sometyön rankkuudesta huolimatta sen tekijät todennäköisesti ovat miettineet mahdollisia huolenaiheita aivan tarpeeksi.
”Kyllä minä ajattelen, että tämän ajan ihmisillä on tarpeeksi digiymmärrystä, jonka perusteella he voivat tehdä harkittuja päätöksiä”, hän sanoo ja on hetken hiljaa puhelimessa.
”Ei ole mitään syytä olettaa, että ihmiset OnlyFansissa eivät tietäisi, mitä he tekevät.”
Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »