Onko tässä Helsingin kiinnostavin kaupunginosa? Entinen työväen asuinalue tarjoaa nyt teatteria, taidetta, vehreitä keitaita ja ihania ravintoloita

Vanha varikkoalue heräsi eloon

New Yorkissa on High Line ja Amster­damissa Westergasfabriek. Helsingissä samaa ilmiötä edustaa VR:n entinen Vallilan varikko­alue, josta on kehittymässä kiinnostava vapaa-ajan keskittymä.

Junankorjaajien kanttiinista ja haalari­varastosta on tehty The Folks Hotel -majapaikka. Vaikka huoneet ovat uusia, yleisissä tiloissa on entisajan henkeä. Rappu­käytävässä voi ihailla 1950-luvulla maalattua reliefiä, jossa työntekijä halaa leikkijunaa.

Monelle lapsiperheelle The Folks on fiksu valinta, sillä paikka sijaitsee Linnanmäen naapurissa. Täällä on myös hostelleista tuttu yhteis­keittiö, joten kaikkia aterioita ei tarvitse syödä ravintolassa. Aamiainen tarjoillaan alakerran ravintola Albinassa, jonka viikonloppubrunssi tuo paikalle myös naapuruston väkeä.

Konepajan sydämessä on Kansallis­teatterin Vallilan näyttämö. Sen piti toimia täällä vain keskustan teatterin remontin ajan, mutta todennäköisesti näyttämöstä tuleekin pysyvä. Vanhaan varikkohalliin luodussa paikassa on undergroundin tuntua, ja lavastaja Kati Lukan kierrätyskalusteilla sisustama lämpiö on maan kauneimpia.

Näytelmän jälkeen yleisö voi jatkaa iltaa keskustasta Konepajalle muuttaneessa Corona-­baarissa tai naapuruston katto­terasseilla. Alexis on niistä intiimimpi, Loi Loi bilekeidas, jossa voi tanssia viikonloppuisin neljään aamulla. Siellä voi myös maistella ravintolan oman ginitislaamon tuotteita.

Näyttelijät Aksa Korttila ja Janne Reinikainen ovat esiintyneet Kansallisteatterin Vallilan näyttämöllä.

Taidekierros Vallilan Wall Streetilla

Kun kävelee Puu-Vallilasta Päijänteentien yli, saapuu modernin arkki­tehtuurin ja rahamaailman näyttämölle. Nordean pääkonttori oli täällä jo aiemmin, ja joitakin vuosia sitten OP Ryhmä rakennutti graniittista valtamerilaivaa muistuttavan pääkonttorinsa. Aluetta on siitä lähtien kutsuttu Vallilan Wall Streetiksi.

Vaikka järkälemäinen pankki näyttää luoksepääsemättömältä, taiteen ystävälle ovet ovat auki arkisin päiväaikaan. Aulassa voi silloin ihailla nykytaiteen näyttelyä ja kuvanveistäjä Laila Pullisen pronssista Crucifix-teosta. Täältä löytyy myös osuuspankkitoiminnan historiaa esittelevä museo OP Museo, joka on auki arkisin kello 10–15.

OP Ryhmän Taidesäätiö omistaa lähes 1 700 taideteosta. Niistä osa on asetettu pääkonttorin yleisiin tiloihin turvaporttien taakse, mutta sopimalla kierroksesta etu­käteen niitäkin pääsee näkemään.

Jo pelkkä rakennus on vaikuttava: aurinko- ja tuulienergialla lämpiävän talon lattia on valmistettu ylijäämäpuutavarasta, ja valo lankeaa tilaan kiinnostavasti eri puolilta. Kaikkialla on taidetta. Emil Halosen ihmisveistokset on asetettu niin, että Dallapénpuiston kulkijat asettuvat ikkunan takana osaksi katsomiskokemusta. Taidekierroksen voi varata osoitteesta opmuseo@op.fi.

OP:n pääkonttorin jylhä ovi on auki taiteen ystäville.

Meditatiivistä vihreyttä

Vaikka Vallila on kivistä kantakaupunkia, alueella on myös vehreitä rauhan keitaita. Apina­linnan asuintalojen umpikorttelista löytyy esimerkiksi Suomen suurin korttelipiha, jonne ohi­kulkijakin voi päiväsaikaan kurkistaa.

Talo­yhtiöiden välissä ei ole aitoja, vaan asukkaiden käytössä on valtava, lähes jalkapallokentän kokoinen yksityispuisto. Vanhat vaahterat havisevat ja ihmiset grillaavat omenapuiden katveessa. Muutaman kerran kesässä asukkaat kantavat yli­määräiset tavaransa ulos ja järjestävät pihakirppiksen.

Apinalinnasta on kivenheiton matka Vallilan siirtolapuutarhaan. Molemmat viher­alueet ovat puutarhasuunnittelija Elisabeth Kochin käsialaa. Vallilalaisten mielestä siirtola­puutarhassa on erityinen mikroilmasto, joka johtuu alueen laaksomaisesta muodosta. Täällä otetaan aurinkoa ja nautitaan eväsretkistä. Liikenteen melu vaimenee ja puutarha tuoksuu.

Siirtolapuutarhojen ihailemisen lisäksi täällä voi käydä Mansikkapolku 9:ssä sijaitsevassa Siirtolapuutarhamuseossa, joka on auki kesä-elokuussa. Tuiki tavallinen mökki valmistui vuonna 1932, ja se on museona todellinen kulttuuriteko. Melkein tuntuu, kuin täällä asuisi joku. Työ­välineet ovat seinustalla edelleen käyttö­valmiina ja pöydällä on suloinen kirjailtu liina.

Siirtolapuutarha on Vallilan keuhkot ja sydän. Jokainen palsta on omanlaisensa, vaikka niiden hoitamiseen on tarkat määräykset.

Ihana bistroravintola ja viinibaari

Enää Vallilasta ei tarvitse lähteä hyvän ruuan perässä muualle, toteaa moni paikallinen. Alueen noste kiteytyy monella tavalla ravintola Pleiniin, jonka Henri Bäckman perusti muutama vuosi sitten Puu-­Vallilan laidalle.

Myöhemmin hän avasi kadun toiselle puolelle vielä 24-neliöisen viinibaari Kleinin, josta on sittemmin kuoriutunut hämyisän kotoisa Bar Petiit.

Bäckmanin tausta on luomu­viinien maahan­tuonnissa. Ravintoloitsija hänestä tuli, koska mies halusi luoda kaupunkilaisille ”hauskan näytelmän ja serviisi­elämyksen”.

Heti Pleinin ovesta astuessa saa lämpimän vastaan­oton, ja sisällä aika tuntuu pysähtyvän. Tarjoilija tuo annoksia eri­parisissa astioissa, ja keittiö onnistuu toistuvasti ilahduttamaan onnistuneilla makuyhdistelmillä. Keho rentoutuu ja mielen valtaa ilo. Plein onkin vakiinnuttanut asemansa pääkaupunki­seudun laatubistrojen joukossa.

Ravintola Plein on noussut kauniilla annoksillaan kaupungin suosikkibistrojen joukkoon.

Hiljaisuutta ja laulua

Kaupunkilomalla moni piipahtaa kirkossa joko viilentymässä tai rauhoittumassa. Niin kannattaa tehdä myös Vallilassa. Vuonna 1931 valmistunutta Paavalin kirkkoa verrataan toisinaan etelä­eurooppalaisiin ja etenkin italialaisiin kirkkoihin. Arkkitehti Bertel Liljeqvistin suunnittelema evankelisluterilainen pyhättö on muodoltaan koristeellisia katolilaiskirkkoja vähäeleisempi, mutta akustiikkansa puolesta se sopii etenkin renessanssiajan säveltäjien teoksille. Myös kuorot rakastavat kirkon erikoislaatuista viiden sekunnin mittaista jälki­kaikua. Puheäänelle se tekee hallaa, mutta klassinen laulu kuulostaa täällä erityisen kauniilta.

Paavalin kirkko rakennettiin aikoinaan alueen nopeasti kasvaneelle työläisväestölle. Arkkitehtuurissa toistuu helmiteema.

Parhaat purilaiset

Helsingin parhaaksi hampurilais­ravintolaksi kehuttuun Bitesiin ei löydä sattumalta. Valkoisen teollisuus­kiinteistön seinässä ei ole kylttejä, vaikka ravintola on ollut täällä jo monta vuotta. Bites toimii Kansallisosake­pankin työn­tekijöiden entisessä ruokalassa. Sisustus on karu, mutta pääroolissa ovatkin artesaaniburgerit, joita on tarjolla sekä lounaalla että illalla.

Hampurilaisen kyytipojaksi löytyy naapurissa toimivan Vallilan panimon juomia. Moni tuleekin tänne ennen siirtymistä viereiselle Ääniwalli-klubille. Muista myös lounasravintola­ketju Factoryn kasvis­painotteinen ravintola Green Factory sekä suosittu sushipaikka Kokoro sen naapurissa.

Pleinin laseittain myytävien viinien lista on kirjoitettu rennosti suoraan seinälle.

Edullisia ja ekologisia ostoksia

Vallila on hyvä paikka tehdä vintage- ja kirppislöytöjä, ja yksi parhaista puodeista on Kiia Aarnion ja Isa Heinosen perustama second hand -liike Moody Monday, joka on laajentunut täältä myös Jätkäsaareen sekä Kampin ja Triplan kauppakeskuksiin. Asiak­kaita riittää, sillä tarjolla on ajan hengen mukaisia merkkivaatteita aikuisille ja lapsille.

Vallilasta voi hankkia käytettynä kaikenlaista muutakin. Kun Kiia ja Iisa remontoivat Moody Mondayn liiketilaa, he kipaisivat Hämeentien yli hakemaan puuttuvia työvälineitä Työkaludivarista. Moni helsinkiläinen taas ostaa lapsilleen urheiluvälineet lähellä toimivasta Sporttidivarista. Seudun klassikko­kirppis taas on Metka, jonka itse­palvelu­pöydiltä voi löytää edullisia astioita, valaisimia ja vaatteita.

Kirppiskierroksella on mukava astella pitkin Vallilan kauneinta katua, Hauhontietä. Samalla voi silmäillä lähiaikoina tyhjilleen jäävää ratikkavarikkoa ja ideoida mielessään sinne uudenlaista toimintaa. Vallilan kehitys tuskin on hidastumassa.

Viikonloppuisin alueen paras aamiainen tarjoillaan joogasali Rootsissa. Jos shoppailu­reissu osuu iltapäivään tai iltaan, kannattaa käydä maistelemassa tuoreista aineksista valmistettuja cocktaileja ja syödä kaupungin kehutuin aasialainen ateria vietnamilaisessa bistrossa H’noissa.

Isa Heinonen perusti Vallilaan second hand -puodin Moody Monday ja ihastui alueen väkeen.

Työläisalueen tunnelmaa

Jos Melu­kylän lapset -elokuva kuvattaisiin Suomessa, kuvaus­paikaksi valikoituisi todennäköisesti Puu-Vallila. Yli sata vuotta sitten rakennetut puutalot ovat hellyttävän näköisiä ja kutsuvat kurkistamaan aidanraosta myös vehreille sisäpihoille. Syreenimajoissa istuu onnellisen näköistä porukkaa.

Puu-Vallila on aina ollut työväenluokkainen alue. Sen asukkaat kävivät aikoinaan töissä Vallilan tehtaissa. Asuinalueen keskellä on suosittu näköalakallio, jonne ihmiset kokoontuvat uutena vuotena katsomaan ilotulitusta.

Kesäpäivinä kallioilla on mukava nauttia piknikkiä. Maisemaa ihaillessa mielen valtaa kiitollisuus siitä, että tämä sympaattinen alue on edelleen pystyssä ja vahvasti elossa. Nelisenkymmentä vuotta sitten talot oli jo tarkoitus lanata maan tasalle, mutta asukkaat nousivat vastarintaan ja saivat pelastettua perinteikkään alueen.

Kierroksella voi myös istahtaa Helsingin kahvipaahtimon Päiväkahvibaariin vegaaniselle korvapuustille ja nauttia kupillisen paahtimon omaa tuoretta kahvia. Jos mieli tekee purtavaa, hyvä valinta on perinteikäs pubi Pikku-Vallila. Puutalossa sijaitsevassa baarissa on aina tarjolla sipulipiirakkaa ja pelmenejä.

Puu-Vallila on haluttu asuinalue. Täällä asutaan tiiviisti. Siksi pihat ja puistot ovat aktiivisessa käytössä.