Onko tämän kauden todellinen Liiga-pommi sittenkin jäämässä suutariksi? – Petteri Sihvonen näkee vaaran merkkejä
Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen katsoi tarkkaan Liiga-karsintojen kolmannen ottelun Pelicansin ja Jokereiden välillä – sekä molemmat välieräottelut. Sihvonen nostaa esiin kovia kysymyksiä Ilveksen, SaiPan ja Jokereiden kannalta.
Pelicans-Jokerit
Pelisuunnitelma ja toteutus
Pelicans oli päättänyt kunnioittaa Jokereita, se näkyi lahtelaisten oikealla hetkellä viljelemillä siirtokiekoilla omalta alueelta. Lahtelaiset eivät lähteneet leikkimään tuloksella. Nuo purkukiekot eivät olleet kuitenkaan mitenkään pois kiekkokontrollista.
Pelicans rytmitti peliä, ja halusi pitää pelivälinettä itsellään, siinä ottelun alussa hienosti onnistuen. Trap oli Pelicansilla melko perinteinen 1-2-2.
Jokerit oli aktivoinut hienosti pelaamistaan yksinkertaisella periaatteella. Kaukalon joka puolella sen peliä lähin puolustava pelaaja antoi voimakkaasti painetta kokoa ajan mahanalus täynnään jalkoja. Seuraus oli toivottu, Jokerit pärjäsi varsin hyvin kamppailuissa toisin kuin ensimmäisessä Lahden pelissä. Jokerit pääsi toivomaansa, nyt jäällä oli vastakkain aivan kuin liigajoukkue vastaan liigajoukkue.
Jokereiden trap oli mielenkiintoinen, se oli sijoitettu syvälle lahtelaisten puolustusalueelle.
Pelitapahtumia toisesta erästä lähtien
Risto Dufva osoitti taktikon lahjaansa ja kokemustaan sillä, että toiseen erään Jokerit pelasi vuorostaan matalaa 1-2-2-trapia. Ja sen lisäksi helsinkiläiset pyrkivät pelaamaan piri pinnassa myös kiekkokontrollia, vaikka sitä ei sinänsä prosentuaalisesti kertynyt.
Vastaavasti Sami Kapasen Pelicans sopeutui hyvin Jokereiden taktisiin muutoksiin toisessa erässä. Pelicans siirtyi pelaamaan ylempiä viivelähtöjä.
Yltyleensä todistettiin todella laadukasta toista erää, jossa molemmilla oli juonensa. Pelicans hallitsi kenttätapahtumia, mutta Jokerit onnistui pitämään matsia maalin pelinä.
Kolmatta erää ja koko pelin kulkua määritti Pelicansin Leevi Tukiaisen 2–0-maali Elias Vilenin syötöstä heti kättelyssä 15 sekunnissa. Sillä tavalla maali ei ollut sattumaa ja siinä oli oikeutusta mukana, että kyllähän Pelicans oli siihen mennessä luonut kaikkineen enemmän maaliodottamaa. Todennäköisyys maalille oli kasvanut suureksi.
Loppulause
Jokerit on parantanut peli peliltä sarjan mittaan. Nyt sen onnistui hangoitella vastaan Pelicansille jo varsin hyvin. Jopa paremmin kuin edellisessä voitollisessa Helsingin pelissä. Kolmannen matsin lopun pitkä painostus ilman maalivahtia pelaten ja Pelicansin johtoa kiinni kuroen antoi Jokereille lisää itseluottamusta jatkoa ajatellen.
Sami Kapasen Pelicans on jämäkässä iskussa etenkin henkisesti. Asetelma ei ollut aivan helppo, koska sarja oli 1–1 ennen kolmatta peliä. Pelicans oli kurinalainen, taktinen ja määrätietoinen. Jokereilla on pitkähkö matka hakea vierasvoitto Lahdesta. Sanoisin, että voitto maalein 2–0 oli todella oikein Pelicansille ja se vastasi matsin kenttätapahtumia.
KalPa-Ilves
Pelisuunnitelma ja toteutus
Etenkin Ilves oli ajatellut lakkaavansa ensimmäisen ottelun tapaisen hurlumhein pelaamisen. Nyt Ilveksen pelaamisessa oli sekä hyökätessä että puolustettaessa puolustuspelivalmiutta eli pelaajia pelin alla.
Myös Kalpa pyrki pelaamaan ensimmäistä peliä seesteisemmin. Se rytmitti hyökkäyksiään hieman Tampereen peliä enemmän.
Pelitapahtumia toisesta erästä lähtien
Toisessa erässä kaksi tiiviin viisikon joukkuetta löivät sarviaan yhteen toden teolla. Kamppailu kamppailusta, parhaasta kaksi -periaattein. Kumpikaan joukkue ei välttynyt erässä jäähyiltä.
KalPa ja Ilves ovat neutralisoimassa toistensa pelaamisen sillä, että pelaajien sijainnit ovat enimmäkseen tip top, viisikot olivat ns. televisiokuvissa.
Kolmannessa erässä eli vasta sarjan kuudennessa erässä pelattiin sellaista jääkiekkoa, jota odotin etenkin Ilvekseltä mutta myös KalPalta ennen sarjan alkua. Ilves pelasi runsaasti trapia ja puolusti omalla puolustusalueellaan organisoidusti ja taistellen. Ja tuon päälle Ilves kiskoi vielä rintamahyökkäyksiä kera pakin tuen lyhyin syötöin. Ja samalla KalPa käänsi peliä lennosta niin kontrollilähdöissä kuin nopeissa lähdöissä ja pelasi pitkiä hyökkäyksiään hyökkäysalueella.
Kun 60 minuuttia oli pelattu, KalPa oli kaikkineen ollut hieman pelin päällä läpi ottelun, tapahtumien ja tilastojen valossa se olisi voinut viedä pelin nimiinsä varsinaisella peliajalla. KalPa voitti maaliodottaman ja kiekkokontrollin, mutta noin sen sopii odottaakin menevän kuopiolaisten kotipelissä. Ilves löysi itseään enemmän ja enemmän pelin kuluessa ja siinä mielessä ansaitsi päästä jatkoerään.
Loppulause
KalPa pelasi läpi ottelun eheämmin omaa lätkäänsä kuin Ilves. Jatkoerässä molemmat pelasivat ensin hieman hermostuneesti, vaan saivat hiljalleen juonen päästä kiinni. Aivan lopuksi KalPa oli oma itsensä, ehkä myös Ilves sillä tavalla, että se pelaa hieman sinne päin eikä juuri nyt pysty parempaan.
Ilves ei ole kovin toisteinen hyökkäyksissään, jos kohta ei KalPakaan, mutta KalPalla sekin toimii. Kun KalPa vie kiekonhallinnan 58–42, maaliodottaman 4,33–2,46 ja ajan hyökkäysalueella 19:51–15:58, ynnä pelaa enemmän oman peli-identiteettinsä mukaan kuin Ilves, on täysin oikein, että KalPa otti jo toisen kiinnityksen sarjassa.
SaiPa-Lukko
Pelisuunnitelma ja toteutus
SaiPa jatkoi omaa pelaamistaan sikäli, että se pyrki koko ajan paineistamaan periaatteella ensimmäinen antaa paineen, jos onnistuu, toinen aktivoituu, jos onnistuu, kolmas aktivoituu, tai muussa tapauksessa pelataan trap.
Lukko luotti voimakkaasti kykyynsä pelata kiekkokontrollia pitkin eri suuntaisin syöttöketjuin.
Pelitapahtumia toisesta erästä lähtien
Toinen erä mentiin siinä mielessä Raimo Helmisen SaiPan komennossa, että periodista tuli suorastaan pidäkkeetöntä hyökkäämistä.
Lukko piti kakkoserässä edelleen pelivälinettä hallussaan, pelasi pidempiä hyökkäysalueen hyökkäyspelejä, mutta ei saanut SaiPalta vauhtia pois. SaiPa jatkoi toisessa erässä lyhyitä mutta äärimmäisen päättäväisiä hyökkäysalueen toimiaan. Riisto, peli, laukaus tai toimitus maalille, ja taas riistoyritys. Tuo SaiPan resepti oli paikoin myrkkyä Lukolle.
Toisessa erässä nähtiin myös taktiikkaa taktiikkaa vastaan. Se kertoo, että valmennustiimeillä oli kykyä havainnoida peliä. Nimittäin SaiPa ottamalla otti Lukon viivelähdöltä pois pakki-pakki-pelin puolen laita -syöttöä.
Kolmannessa erässä Lukko oli jopa selkeästi niskanpäällä. Sen kiekkokontrollilätkä kaukalon kaikilla osa-alueilla alkoi purra. Voittomaali 4–3 oli tyypillistä Lukkoa. Pitkä hyökkäysalueen hyökkäyspeli, joka houkutteli SaiPan neljä puolustavaa pelaajaa likelle siniviivaa, ja sieltä toimitus maalille, jossa oli yksi vastaan yksi -paini maalivahdin maskina.
Loppulause
Tomi Lämsän Lukko osoitti vahvaa selkärankaa, oman peli-identiteetin sisäistämistä ja toimeenpanoa kovassa paikassa. Ryöstöretki Kisapuistoon oli vakuuttava kovassa paikassa, jossa kotijoukkue SaiPa johti sarjaa oman onnistuneen ryöstöretkensä jälkeen 1–0.
En tiedä, oliko nyt näkösällä ensimmäinen ottelu, jossa SaiPan fyysiset voimat alkoivat hieman loppua. SaiPan on raskasta takana olevien pelimäärien päälle pelata juuri Lukkoa vastaan, koska SaiPa joutuu niin paljon jahtaamaan Lukkoa, joka pitää pelivälinettä vallan välineenä.
