Onko tämä mies jopa liian kova kilpailija ollakseen töissä Suomen Jääkiekkoliitossa? – Suoraa puhetta: "Naisleijonien päävalmentaja saa tuta"

Sihvonen 1vs1 -podcastsarjassa on kuunneltavissa Olli Salo -jakso (vol.2). Viime viikolla Petteri Sihvonen ohjasi puhetta kohti Salon omaa valmentajuutta. Nyt puhe kohdistuu yleisemmin suomalaiseen jääkiekkoiluun. Äänessä on enemmän Suomen Jääkiekkoliiton valmennuksen ja huippu-urheilun johtaja Salo.

– Salo on kilpailija henkeen ja vereen. Hänestä oikein huokuu voittamisen nälkä. Vaikka Salo puhuu maltti äänessä, tarkkaavainen kuulija haistaa puheesta voimakkaan vimman edistää asioita suhteessa kilpailijamaihin. Ja onhan Salon omat kannatta esimerkiksi suhteessa nyt uudistusten alla oleviin sarjajärjestelmiin hyvinkin rapsakat, Sihvonen huomauttaa.

Salon vastuulla on talven olympialaisissa Naisleijonat.

– Se, miten Salo puhuu Naisleijonien uudesta päävalmentajasta Tero Lehterästä, herättää kovastikin toiveita ilmoille. En malttanut olla kysymättä sitä, näkeekö taktiikan mestarivalmentaja Salo missä määrin naisten lätkässämme olevan vielä kilpailuetua saavutettavissa pelitavan edistämisen kautta, Sihvonen innostuu.

Myös Salon todistus vuoden vaihteen nuorten MM-kisoista ja Nuorista Leijonista on vahvaa.

– Yllätyin, kun Salo kertoo, että Nuorista Leijonista jää jopa yli hyviä pelaajia, kaikki eivät mahdu kisakoneeseen. Myös Salon suhde juniorimaajoukkueiden päävalmentajiin ja sitä mukaan Nuorten Leijonien päävalmentaja Lauri Mikkolaan on mielenkiintoista kuultavaa. Ei sovi unohtaa sitä, miten isossa roolissa Salo oli aikoinaan apuvalmentajana ja pelitavan yhtenä luojana, kun Jussi Ahokkaan Nuoret Leijonat voitti maailmanmestaruuden, Sihvonen kehaisee.

Suomalaisen jääkiekon kehittäminen ei ole koskaan yksinkertaista, eikä siihen riitä pelkkä hyvä valmennus. Liitto, seurat ja valmentajat muodostavat monimutkaisen verkoston, jossa tavoitteena on kehittää pelaajia niin yksilöinä kuin joukkueina. Salo, kokenut valmentaja, on nähnyt kentällä niin juniori- kuin aikuistasollakin, mitä suomalainen jääkiekko tarvitsee – ja mitä se ei vielä ole.

Salo korostaa kilpailun merkitystä jokaisella tasolla.

– Kilpailu on suola ja juuri se motivoi pelaajia kehittymään. Jos sarjarakenne on liian suljettu tai mandaatipaikkoja annetaan seuroille, pelaajien liikehdintä ja kehittyminen kärsivät”, hän sanoo.

Tämän vuoksi avoimet sarjat, joissa joukkueet voivat nousta tai tippua, ovat hänen mukaansa välttämättömiä. Samalla tämä lisää kiinnostusta myös juniorisarjoissa. Pelaajille jokaisen pelin merkitys pitää olla selvä, jotta kausi ei muutu muodolliseksi.

Valmentajan rooli ei ole pelkästään taktinen. Salo painottaa, että valmentajien valmentaminen on yhtä tärkeää kuin pelaajien ohjaaminen.

– Kun rekrytoimme valmentajia, heidän tulee pystyä toimimaan myös valmentajien valmentajina. Se ei tarkoita, että heidän pitää olla täydellisiä, mutta heidän on ymmärrettävä kokonaisuus ja pystyttävä tukemaan muita valmentajia”, Salo selventää.

Hänen mukaansa liitto voisi tuoda tätä asiaa esiin enemmän, sillä seurakentällä valmentajat kaipaavat tukea ja selkeitä linjauksia.

Salo puhuu myös pelaajapoluista ja monilajisuudesta. Suomalainen jääkiekkokulttuuri on perinteisesti ollut varhaisen erikoistumisen ja kiinnittymisen lajia, mutta nykytilanne pakottaa perheitä tekemään valintoja.

– Lapset eivät aina pysty harrastamaan kahta lajia yhtä aikaa, mutta meidän pelaajapolku kannustaa siihen. Monipuolisuus kehittää pelaajaa laajemmin ja kasvattaa urheilullisuutta”, Salo toteaa. Hän muistuttaa, että kilpailu eri lajien välillä ei saa muuttua kateudeksi, vaan sen tulisi tukea lasten kehitystä ja motivaatiota.

Kun puhutaan maajoukkueista, U20-joukkueiden valinta ja pelitapa ovat Salon vastuulla. Hän kertoo, että valmentajan on tärkeää säilyttää oma identiteettinsä ja tuoda näkyviin yhtenäinen suunta, vaikka päävalmentaja tekee lopulliset linjaukset.

– Apuna olen tukemassa ja varmistan, että identiteetti säilyy. Pelaajien ei tarvitse sopeutua jokaiseen uuteen ideaan, vaan heidän tulee pystyä luottamaan valmentajien linjauksiin”, hän kertoo.

Salo tunnistaa myös naisjääkiekon kasvun merkityksen.

– Naiset ovat erittäin vaativia urheilijoita, mutta periaatteessa valmentaminen ei eroa miesten valmentamisesta. Asioita täytyy perustella, mutta samat periaatteet pätevät – selkeys, tavoitteellisuus ja jatkuvuus”, hän sanoo. Salon mukaan nykyinen satsaus naisten puolelle on positiivinen signaali ja luo pohjaa kansainväliselle menestykselle.

Jääkiekon laajentaminen maantieteellisesti on myös yksi Salon huolenaiheista. Hän uskoo, että laajempi kilpailu ja useammat sarjatasot auttavat kehittämään pelaajia, mutta muistuttaa samalla, että resursseja ja pelaajamääriä on rajallisesti.

– Suomi on pieni maa, ja pelaajia on rajallinen määrä. Kolmekymmentä joukkuetta voi jo olla kova raja. Siksi on tärkeää keskittyä seuroihin, jotka pystyvät toteuttamaan asiat ammattimaisesti”, Salo sanoo.

Valmentajan palkka ja liiton mahdollisuudet pitää huolta osaavista tekijöistä ovat myös keskiössä. Salo myöntää, että valmentajan tehtävä on vaativa, ja palkkauksen tulee olla kilpailukykyinen, jotta liitto saa parhaan osaamisen käyttöönsä. Samalla hän muistuttaa, ettei raha yksin motivoi:

– Tässä työssä täytyy olla sydän mukana, sillä työtä tehdään ympäri Suomen ja vaatimukset ovat kovat.

Omasta tulevaisuudestaan Salo lausuu hieman arvoituksellisesti ja koukeroisesti.

– Kyllä minä aistin hänessä kaipuita takaisin sorvin ääreen ja nimenomaan valmentajana, millä aikataululla, se jäi hieman auki, tai olihan siinä aivan kuin jokin vihje, että mahdollisesti piankin, Sihvonen toteaa.