Cesar Millan vastaa puhelimeen New Yorkissa.
– Huomenta, täällä on aivan karmea ilma. Teen parhaillaan kiertuetta Amerikan itärannikolla ja mukanani ovat koirani Junior ja Coco. Varsinkin Junior on niin hienohelma, että hän ei suostu lähtemään lenkille ilman suuren sateenvarjon suojaa, televisiosta tuttu ääni rupattelee.
Huippusuositun koirakuiskaajan televisio-ohjelmaa esitetään yli 80 maassa, Cesarin kirjoja ja dvd-bokseja myydään nettikaupoissa ja Cesar’s Way -lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Eikö tämä riitä? Miksi pitää lähteä kiertueelle?
– Haluan aidosti auttaa ihmisiä, siksi lähdin kiertueelle. Jo edellisen kiertueen aikana huomasin, että ihmisillä on samanlaisia ongelmia koiriensa kanssa ympäri maailmaa. Tällä kiertueella koulutan ihmisiä ymmärtämään paremmin itseään ja omaa käytöstään. Näin heistä tulee parempia kumppaneita koirilleen. Ja onhan elävä esitys aina henkilökohtaisempi kokemus sekä minulle että yleisölle.
– Esitystilanne on aina hyvin vuorovaikutteinen ja mukana on paljon enemmän huumoria kuin televisiosarjassa. Opin jokaisessa tilaisuudessa lisää myös itse, Cesar luettelee tottuneesti.
Olet itse oppinut koirakuiskaaja ja useat alan ammattilaiset ovat haukkuneet menetelmiäsi vanhanaikaisiksi ja julmiksi. Mitä mieltä olet näistä syytöksistä?
– Ihminen voi opiskella tai periä tietoa. Minä perin ammattitaitoni isoisältäni. Vartuin maatilalla eläinten keskellä ja olen imenyt ja ammentanut oppini sieltä. Haluan painottaa koulutuksessa kolmea asiaa: periaatteita, tekniikkaa ja lopputulosta. Opetan ensisijaisesti periaatteita, arvostelijat keskittyvät lähinnä tekniikkaan. Monet koirakouluttajat ovat tekemisissä yhden koiran kanssa kerrallaan, eli he näkevät vain sen, miten koira käyttäytyy ollessaan yksin ja ihmisten seurassa. Minä elän ja asun 15 koiran lauman kanssa ja näen, miten koira käyttäytyy luontaisesti laumassa.
– Kun kouluttaja saavuttaa koiran luottamuksen ja kunnioituksen, on lopputuloksena uskollisuus. Silloin suhteessa on hyvää energiaa. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja kritiikkiä saa esittää, mutta sitä en niele, että haluaisin muka hallita koiria pelolla. Minä rakastan koiria, miksi haluaisin niiden pelkäävän? Cesar ihmettelee.
Suomen eläintenkouluttajat ry:n puheenjohtaja Miia Kantinkoski on yksi Cesar Millanin koulutusmenetelmien vastustajista.
– Itse asiassa hänen menetelmiään vastustetaan muuallakin kuin Suomessa. Cesar Millanin käyttämät menetelmät ovat vanhanaikaisia ja osittain meidän eläinsuojelulain vastaisiakin. Hänen menetelmänsä perustuvat dominanssihierarkianäkemykseen. Väärin toteutettuina ne ovat jopa vaarallisia. Siinä on sekä koiran että omistajan hyvinvointi vaarassa.
Dominanssihierarkianäkemys on kuitenkin joskus ollut käytössä?
– Kyllä. Se perustuu vanhoihin tutkimuksiin suden käyttäytymisestä. Ajatellaan, että koira on kesytetty susi. Se ei ole kuitenkaan ole koko totuus asiasta. Suden käyttäytymistä on aikoinaan tutkittu häkkisusilla. Silloin havaittiin, että sudet saattoivat tapella resursseista ja vahvin susi sai syödä ensimmäisenä. Vahvin sai myös määrätä muiden tekemisiä. Koiratkin muodostavat tämän kaltaisia hierarkioita, jos koiralaumalla on liian vähän tilaa ja resursseja, eivätkä ne tule toimeen keskenään. Silloin ne saattavat tapella ja vahvin saa tehdä asioita ensimmäisenä.
– Tämän teorian mukaan koira pitää alistaa, jos se ei tottele kun sitä käsketään. Eiväthän koirat tai sudet sellaista toisilleen tee. Eivät ne määräile toisiaan istumaan tai makaamaan. Hierarkiajärjestyksen hakeminen liittyy eläinten keskuudessa vain tietyn tyyppisiin tilanteisiin. Eläinten koulutuksessa dominanssihierarkiateoria on vanhanaikainen.
Kantinkoski ymmärtää hyvin Koirakuiskaaja-sarjan suosion, vaikka hän ei Cesar Millanin käyttämiä menetelmiä allekirjoitakaan.
– Ohjelma on todella hyvin tehty. Cesar Millan on hyvin karismaattinen ja vakuuttava esiintyjä, vaikka hän selittääkin tilanteita ja tapahtumia mielestäni väärin. Tilanteissa joissa minä näen että koira alistuu ja pelkää, niin Cesar Millan sanoo että ”nyt koira on rauhallinen ja tähän pyritään”.
– Hänen perustelunsa ovat hyvin loogisia: kun koira rauhoittuu ja uskoo kaiken mitä ihminen siltä haluaa, sittenhän se on helppo ja mukava koira. Käytännössä asiat eivät mene aivan näin.
– Jos koiran alistaa siten, että se pelkää ihmistä ja seuraamuksia huonosta käytöksestä, totta kai koira muuttuu helpoksi. Jos koulutuksessa käytetään pelkoa, pelon tulisi olla niin suurta että koira ei sitten uskalla tehdä ikäviä asioita.
– Jos pelko on liian vähäistä ja kouluttaja ei osaa toimia ”oikein” eli tarpeeksi rajusti, niin koirasta tulee vaarallinen. Se alkaa puolustautua. Sitä ei ole näissä ohjelmissa näytetty. Toki sarjassa sanotaan, että ”älkää yrittäkö tätä ilman ammattilaista”, mutta kyseisen koulutustavan problematiikkaa ei ole selitetty missään. Siitä olen huolissani.
Kantinkoski on kohdannut Millanin oppeja toteuttavia koiranomistajia Suomessa.
– Varsinkin sitä Millanin käyttämää suhahdusääntä kuulee paljon. Onneksi en kuitenkaan ole nähnyt ketään cesarmillanmaisesti potkivan koiraa.
– Työssäni joudun jatkuvasti selittämään asiakkailleni, miten koiraa ei pidä alistaa. He inttävät että ”niinhän siinä televisio-ohjelmassakin sanotaan ja sehän toimii ihan selvästi”. On hurjaa huomata, että ihmiset eivät epäile näkemäänsä, vaikka kyseessä on leikattu viihdeohjelma. Tämähän on ohjaajan käsitys siitä miten koulutus on edennyt. Se ei ole sama kuin tosielämässä tapahtuva koulutus.
– Käsittääkseni ne ohjelman tapaukset, joissa on käytetty Suomen eläinsuojelulakia rikkovia menetelmiä, on leikattu pois. Eli jos koiran kanssa on käytetty sähköpantaa, kyseisiä kohtauksia ei ole näytetty täällä.
– Cesar Millanin käyttämää pantaa ei meidän eläinsuojelulaissamme mainita, sillä tuote on ihan uusi. Siinä on hyvin ohut nyöri, joka laitetaan koirille korvien taakse. Loppu pannan mekanismista pitää nyörin paikoillaan, jotta se ei luiskahda alemmas. Koiran korvien takana on hirvittävän herkkiä kohtia, joten pannasta vetäminen tuntuu hurjalta. Mielestäni tämä on pahempi väline kuin piikkipanta.
Cesar Millanin televisio-ohjelma on myyty yli 80 maahan ja miehen Facebook-ryhmässäkin on reilusti yli 1 600 000 fania. Miksi tämä koulutusohjelma on niin suosittu, jos Millanin menetelmät ovat vanhanaikaisia ja vaarallisia?
– Televisio-ohjelma on bisnestä, eli kanava näyttää sitä mitä ihmiset katsovat. Kilpailevia ohjelmia on olemassa ja tiedän että esimerkiksi kotimaista versiota koirankoulutusohjelmasta on yritetty suomalaisille kanaville tarjota. Se ei ole mennyt kaupaksi.
– Kanavat tekevät puhtaasti bisnespäätöksiä. Eli jos kanava saa tarpeeksi halvalla jonkun suositun ohjelman, sitä sitten näytetään. Onhan Millanin ohjelma valtavan hyvin tehty. Siinä on suuria tunteita, hirvittävän isoja ongelmia ja vaikuttavia lopputuloksia ja vetäjänä karismaattinen, hyvin asiansa perusteleva mies, joka saa koirat käyttäytymään hyvin.
– Mielestäni lopputulos ei kuitenkaan pyhitä keinoja. Koira ei ole mikään kone, jota voi muokata. Se on elävä ja tunteva olento.
– Olen keskustellut monen Cesar Millanin kannattajan kanssa siitä, että hän painottaa energiaa ihmisen ja koiran välillä. Hyvä, että painottaa. Mutta siinä ohessa hän käyttää menetelmiä, joilla aiheutetaan koiralle kipua ja pelkoa.
– En ole kohdannut yhtään sellaista varteenotettavaa asiantuntijatahoa, joka seisoisi Cesar Millanin menetelmien takana. Millan on yksin asiansa kanssa. Yksin niiden koiranomistajien kanssa, jotka eivät ole perehtyneet aiheeseen.
Kun pyydän Miia Kantinkoskea antamaan konkreettisen esimerkin Millanin arveluttavista otteista, viittaa hän tähän kohtaukseen,
– Millan taistelee ja häntä jopa purraan. Hän nostaa koiraa pannasta siten, että koiran etujalat eivät yllä maahan. Lopuksi koira makaa puolitiedottomassa tilassa. Sen kieli on ihan sininen, eli koira ei saa happea.
– Cesar Millan silittelee koiraa ja sanoo että ”nyt koira on rentoutunut, tämä on se mielentila mitä me haemme”. Mielestäni tämä on yksi rajuimmista näkemistäni kohtauksista, varsinkin siinä esiintyvän ristiriidan vuoksi. Koira ei ole alistunut, rauhallinen tai tyytyväinen, se on puolitajuton, Kantinkoski huomauttaa.
Livin kanavapäällikkö Katja Santala kertoo Koirakuiskaaja-sarjan editoinnista seuraavaa:
”Leikkaamattomissa ohjelmissa on mukana tapauksia, joissa Millanille tulee koira, jonka omistaja käyttää koiralla Yhdysvalloissa laillista piikkipantaa. Useimmiten Millan jatkaa saman pannan käyttämistä, jota omistajakin käyttää. Hän ei siis itse kehota käyttämään piikkipantaa.
Suomessa piikkipannat ovat kiellettyjä, ja silloin kun koulutettavalla koiralla on sellainen, koko kyseinen tapaus leikataan jaksosta kokonaan pois. Sama pätee niihin muutamaan tapaukseen, joissa Millan käyttää koiralla sähköimpulssipantaa.
Jaksoista neljäsosaa on leikattu. Valtaosa poistetuista tapauksista on juuri piikkipantoja, jotka ovat siis omistajien – ei Cesarin laittamia. Niitä tapauksia, jotka Suomessa näytetään, ei ole editoitu lainkaan. Se ei olisi sisällön kannalta mielekästä eikä teknisesti mahdollista. ”
