Onko Aatos Koivu oikeasti todellinen NHL-lupaus? – ”Vaikeuksia mahtua Montrealin 20 parhaan nuoren pelaajan joukkoon”

Kun Montreal Canadiens varasi reilu vuosi sitten Aatos Koivun koko kesän 2024 varaustilaisuuden 70. pelaajana, oli selvää, ettei valinta ollut kaikista riskittömin tai konventionaalisin.

Varausta edeltäneeseen kauteen Koivu oli lähtenyt vielä täysin tutkan ulkopuolella, aloittaen kauden TPS:n U18-joukkueen mukana. Varsin nopealla aikataululla hän kuitenkin nousi ensin U20 SM-sarjan puolelle, siitä ensimmäistä kertaa juniorimaajoukkueeseen. TPS:n U20-joukkueen mukana hän teki tulosta lopulta yli piste per peli -tahdilla, ja pääsi debytoimaan tammikuussa myös Liigassa. Tällaista nousua tuntemattomuudesta yhdeksi ensimmäisistä varatuista suomalaisista ei yhden kauden aikana tapahdu kovin usein.

Silti varaus kolmannen kierroksen alussa vaikutti hyvinkin korkealta siihen mennessä nähdyn perusteella. Toisaalta isä-Sakun myötä Canadiensilla oli käytössä varmasti laajimmat mahdolliset taustatiedot varausta suorittaessaan, toisaalta vaikutti, että varauspäätöksessä isoakin roolia näyttelivät pelaajan nimi ja sukulaissuhteet.

Olin ajatellut, että Koivulla olisi varauksen jälkeen edessään vielä yksi pääasiassa U20 SM-sarjan puolella vietetty kausi. Aiemmalla kaudella hän oli toki tehnyt jo paljon tulosta, mutta iso osa siitä oli tapahtunut ylivoimalla. Tasaviisikoin hän ei ollut vielä dominoinut kenttätapahtumia.

Runkosarjan alkaessa Koivu oli kuitenkin onnistunut valloittamaan itselleen suoran pelipaikan TPS:n Liiga-miehistöstä. Rooli ei ollut suuri, ja vain kolmessa ensimmäisestä yhdeksästä ottelustaan Koivulle kertyi jääaikaa yli kymmenen minuuttia. Ilmassa oli kuitenkin lupaavia merkkejä.

Luisteluun oli tullut lisää räjähtävyyttä, fysiikan osalta oli menty kesän aikana eteenpäin. Laukauksen vaarallisuudesta saatiin esimakua Liiga-uran avausmaalissa, jossa Koivu vaihtoi rannelaukauksensa lähtökulmaa viime hetkellä avatakseen sopivan aukon etukulmasta.

Marraskuun U20-maajoukkueturnauksen jälkeen Koivu joutui kuitenkin sivuun peleistä reiluksi kuukaudeksi mononukleoosin ja turvonneen pernan myötä. Sairastuminen vesitti myös hänen haaveensa paikasta MM-kisakoneessa, ja loppukauden Koivu pallotteli U20 SM-sarjan ja Liigan välillä.

Tehot junioritasolla jäivät loppukaudella selvästi aiempaa kautta vaisummiksi, johtuen lähinnä siitä, etteivät kiekot uponneet verkkoon ylivoimalla aiemmalta kaudelta tutulla tehokkuudella.

Pian alkava kausi tulee olemaan Koivulle huipputärkeä, suuntaa antava koko loppu-uraa ajatellen.

Läpimurto Liigassa on täysin mahdollinen. Työkaluista Koivun tuloksenteon ei pitäisi jäädä kiinni, sillä jos erinäisiä osa-alueita tarkastellaan yksitellen, moni nousee esiin positiivisessa valossa.

Koivun hyökkäyspelillinen ykkösvahvuus on eittämättä hänen laukauksensa. Hän on erittäin kykenevä ampumaan suoraan syötöstä, johtuen ennen kaikkea siitä, miten hän sijoittaa laukauksensa suhteessa maalivahtiin; ylivoimalla hän on päihittänyt usein poikkiliikkeessä olevia maalivahteja takakulmaan ampumalla.

Samalla hän on yksi harvoista suomalaislupauksista, jotka taitavat ottelutilanteissakin Auston Matthewsin ja Connor Bedardin tunnetuksi tekemän curl-and-drag-tyyppisen rannelaukauksen, jossa kiekko viedään lähelle sisäluistinta ja laukauksen lähtökulmaa muutetaan mahdollisimman myöhään, mikä tekee siitä erittäin haastavan torjuttavan maalivahdin näkökulmasta. Myös Koivun kiekonkäsittelytaidot ansaitsevat kehuja; hänen käsistään löytyy sellaista pehmeyttä, jollaista näkee jälleen suhteellisen harvoin suomalaisilta junioreilta.

Muuten tyylillisesti Koivu on perinteinen sentterityyppi, joka tarjoaa itseään pelattavaksi keskikaistalla, tukee aktiivisesti puolustajiaan omissa ja pyrkii havainnoimaan ympäristöään aktiivisesti. Viime kaudella hän pelasi Liigassa vielä lähes kokonaan laidalla, mutta todennäköisesti jo tällä kaudella häntä aletaan ajamaan sisään sentterinä.

Kuitenkin, vaikka Koivulta löytyy useita selkeitä vahvuuksia, hän on vielä tällä hetkellä enemmän kasa yksittäisiä laadukkaita taitoja ja ominaisuuksia kuin kokonaisvaltainen paketti, joka osaa maksimoida vahvuuksistaan tulevat hyödyt.

Hyökkäysalueen pelintekijänä Koivulla on kenties eniten varaa parantaa. Edes varauskaudellaan U20-tasolla hän ei ollut kovin hyvä löytämään murtavia syöttöjä keskustaan, vaan tyytyi usein yksinkertaisempiin ratkaisuihin.

Toinen kompastuskivi on luistelu, jonka suhteen hän kyllä vaikutti viime kauden aikana ottaneen askelia eteenpäin, nimenomaan mitä tulee luistelun lopputuotteeseen. Hän näytti räjähtävämmältä ja huippunopeus oli aiempaa korkeampi. Silti Koivun luistelussa on edelleen selkeitä kehityskohteita teknisestä näkökulmasta katsottuna. Luisteluasento on korkeahko, nilkan alueen liikkuvuus vajavainen.

Nämä rajoittavat ketteryyttä ja nopeutta. Koivu esimerkiksi pyrkii kyllä hyödyntämään ulkoteriään käännöksissä, mutta ei saa niistä yhtä paljon tehoja irti kuin teknisesti paremmat luistelijat.

TPS:n tulevan kauden hyökkäystä katsottaessa on kuitenkin selvää, että Koivulla on hyvä mahdollisuus vakiinnuttaa itselleen pelipaikka kolmesta ensimmäisestä ketjusta. Ylivoimalla häntä nähtiin viime kaudella vain muutamissa syksyn otteluissa, mutta paikka toisen ylivoimaviisikon vasemmalta siiveltä pitäisi olla hänen one-timerillaan täysin otettavissa. Koivu on myös todennäköinen vaihtoehto samanlaiseen rooliin tulevia U20-kisoja ajatellen.

Vierumäellä hiljattain pelatuissa Nuorten Leijonien kauden ensimmäisissä otteluissa hän toimi Suomen ykkössentterinä, joskin hyökkäyksestä puuttui vielä useampi kärkinimi.

Canadiensilla on tällä hetkellä kiistatta yksi NHL:n parhaista katraista nuoria lupauksia, ja jos näitä pelaajia lähdettäisiin laittamaan hyvyysjärjestykseen, Koivulla olisi vielä tällä hetkellä vaikeuksia mahtua esimerkiksi 20 parhaan joukkoon. Onnistuneella läpimurtokaudella tilanne voi kuitenkin vuoden päästä olla jo toinen.