On erikoista maalata kuvaa, että valokeilassa ollut 18-vuotias Leijonien hyökkääjä olisi median nokkima uhri

Yle Urheilun toimittaja kirjoitti kolumnin Leijonien tämän kevään MM-joukkueen yllätysvalinnasta: Vasta 18-vuotiaasta Konsta Heleniuksesta. Kirjoittaja vaikutti olevan huolissaan.

Hän piti vaarallisena sitä, että vasta 18 vuotta täyttänyt Heleniusta oli hehkutettu liikaa ja että häneltä odotettiin liikaa. Niin kuulemma tekivät lähes kaikki. Konkreettisia esimerkkejä – kuten vaikkapa linkkejä artikkeleihin – moisesta ylihehkuttamisesta ei kirjoituksessa esitetty. Vaikka niitä olisi, asia on lopulta silti melko yksinkertainen.

Mikäli pelaaja valitaan MM-kisoihin – oli hän sitten 18-vuotias tai vaikka 48-vuotias – häntä pitäisi voida käsitellä kuin mitä tahansa MM-kisapelaajaa. Kyse on ammattilaisurheilusta. Kun valintoja tehtiin, on selvää, että Helenius vei kuitenkin jonkun kokeneemman pelaajan paikan tullessaan valituksi kisoihin.

Vaikka mediaakin saa ja pitääkin tarkastella kriittisesti, tässä tapauksessa luun ympärillä ei ollut lihaa. Sitä paitsi: Ei media ole Heleniusta kisoihin valinnut – sen teki Leijonien johtoryhmä Jukka Jalosen johdolla.

Jos Helenius aikoo edetä urallaan esimerkiksi NHL:ään, siellä ei ole luvassa yhtään armollisempaa maailmaa. Myös median kanssa pitää osata toimia. Sitä ammattilaisurheilijan elämä nyt vain on. Matka terävimmälle huipulle on kivikkoinen ja siihen vaaditaan kasvua niin pelaajana – kuin ihmisenä. Huonot suoritukset tai tappiot eivät tee kenestäkään ihmisinä huonompia, mutta osa väistämätöntä todellisuutta ne kaikille ammattilaisurheilijoille kuitenkin ovat.

Elämään kuuluu myös vastoinkäymiset ja niiden käsittely. Tuskin kukaan ihminen on läpikäynyt elämää kokematta ikäviä asioita tavalla tai toisella. Se, miten takaiskut käsittelee, on täysin olennaista sille, onko lopputulos suuruutta vai keskinkertaisuutta. Jos asioita ei opi käsittelemään, oli kyse sitten jääkiekkoilijasta tai kenestä tahansa 18-vuotiaasta, on käsissä helposti nuori aikuinen, jolle maailma onkin tilivelvollinen.

Elämää voi toki myös alkaa vääristelemään vaikkapa nyt 18-vuotiaan kiekkoilijan kohdalla. Mutta jos niin tekee, onko se todella parempaa kehitykselle? Helenius tulee todennäköisesti olemaan vielä pitkään osa huippu-urheilun raadollistakin maailmaa, jonka perusperiaate citius, altius, fortius – eli nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin – ei ole muuttunut yhtään mihinkään.

Mikä ylipäätään olisi pahinta, mitä voisi seurata, jos julkisuudessa arvioitaisiin vaikkapa Heleniuksen tason olevan vielä riittämätön MM-kisatasolla voittavaan jääkiekkoon? Hetkittäinen epämiellyttävä tunne?

Jääkiekkomaailma tuntee jo tarpeeksi tapauksia omasta mielestään väärinymmärretyistä uhreista, jotka ovat alkaneet keksiä syitä muualta kuin peilistä, kun asiat eivät ota sujuakseen kuin itse haluaisi.

Mukamas sielukkaan kolumnin kirjoittanut toimittaja harmitteli vielä tekstissään, että media on luonnollisesti iso syy siihen, miksi yhä nuorempien kiekkoilijoiden tekemisiä seurataan herkeämättä.

Kolumni päättyi lauseeseen, jossa toimittaja vannoi, että yritän itsekin kantaa pienen korteni kekoon.

Juttua on rikastettu myös kuvilla. Yhdessä niistä kyseinen toimittaja itse on haastattelunauhuri kädessä kollegoidensa keskellä Prahassa pelaajakäytävällä piirittämässä – ketäpä muutakaan kuin – Konsta Heleniusta.

Niinpä niin.

Aition Kurinpito-palstalla tartutaan löysiin urheilupuheisiin julkisuudessa.