Koiria suomenlapinkoirasta beagleen, eri kissarotuja, kaneja, hevonenkin. Mikkeliläinen Mona Tiirikainen tekee tilauksesta lankaa lemmikkien karvasta. Hänen käsissään lankaa syntyy eläimestä kuin eläimestä, kunhan sillä on karvaa, mistä kehrätä.

– Helpointa kehrättävää on villamainen pitkä karva, hankalinta taas kihara turkki. Aivan lyhyestäkin karvasta saa lankaa, mutta se saattaa kutittaa ja karista.

32-vuotias Tiirikainen alkoi kehrätä lemmikkien karvaa kolmisen vuotta sitten. Erilaiset karvat toivat puuhaan haastetta ja vaihtelua.

Ensimmäisen tilaustyön hän sai Facebookin paikallisryhmän kautta, jonne hän oli laittanut ilmoituksen.

– Se oli koirankarvaa. Jännitin ihan hirveästi. Olihan omistaja nähnyt suuren vaivan karvaa kerätessään. Halusin, että lanka onnistuu. Ja onnistuihan se.

Monesti Tiirikainen saa kehrättäväkseen edesmenneen lemmikin karvaa. Mustin tai Killen villasta kudottu kaulahuivi tai lapaset on tapa muistaa vanhaa ystävää.

Usein omistaja lähettää Tiirikaiselle karvan mukana valokuvan lemmikistä tai kirjeen, jossa hän kuvailee karvakaveriaan. Saamansa kuvat Tiirikainen on ripustanut työhuoneensa seinälle.

Kun Mona Tiirikainen teki ensimmäisen kehräystyönsä seitsemän vuotta sitten, tuloksena oli pieni kerä paksua ja epätasaista merinovillalankaa.

Sittemmin Tiirikaiselle on kertynyt tuhansia kehräystunteja, ja työn jälki on muuttunut hienovaraisemmaksi.

– Siinä menee aikansa ennen kuin kädet ja jalat löytävät sopivan rytmin ja sormet oppivat lukemaan hyppysten kautta kulkevaa villaa ja karvaa. Pari kolme vuotta vierähti, ennen kuin sain langasta sellaista, että kehtasin myydä sitä muille, Tiirikainen kertoo.

Kehräys on Tiirikaiselle osa-aikainen työ, sillä langoilla ei elä. Yhden sadan gramman vyyhdin tekemiseen alusta loppuun kuluu Tiirikaiselta 6–8 tuntia. Vyyhdin hinta on 40 euroa.

Varsinaisen päivätyönsä Tiirikainen tekee sidetarpeita valmistavassa yrityksessä.

Taitoliitto on nimennyt kehräyksen vuoden käsityötaidoksi. Vuosituhansia vanha tekniikka on noussut viime aikoina uudelleen suosioon, kun osa neulomiseen hurahtaneista on sukeltanut aina vain syvemmälle käsityön maailmaan: pitäähän lankakin kehrätä itse.

Samalla tavalla alkoi myös Tiirikaisen kehräysharrastus. Innokas neuloja sai ystävältään lahjaksi itse tehdyn lankakerän. Tiirikaisen oli pakko kokeilla kehräystä itsekin.

Ensin hän osti värttinän, mutta tuskastui pian työn hitauteen ja hankki modernin pystyrukin. Nyt lanka syntyy pienen ompelukoneen kokoisella sähkörukilla.

– Vuosien mittaan rukit ovat kehittyneet, mutta periaate on edelleen sama. Karstatusta villasta venytetään ensin kuitua samalla myötäpäivään kiertäen, jolloin syntyy pitkä säie. Valmista lankaa tulee, kun kaksi säiettä yhdistetään vastapäivään kiertäen.

Kehräys on vienyt Tiirikaisen mennessään niin, ettei aikaa neulomiselle enää ole. Lankaa syntyy vaikkapa iltaisin televisiota katsoessa.

– On mahtavaa, että pystyn tekemään itse lankoja kuten esiäidit aikoinaan. Koen myös, että työni on merkityksellistä. Tuotan ihmisille iloa.