Olli Jokiselta paha nukahdus toisessa erässä – HIFK oli hukkua: "Ei saa sitä anteeksi"
Aition maineikas jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen palastelee ja analysoi ottelun HIFK-Tappara. Olli Jokisen outo veto ihmetytti Sihvosta.
HIFK ja Tappara kohtasivat Nordiksella. HIFK voitti vaiheikkaan ottelun maalein 6–3.
Pelisuunnitelmien ydinkohdat
HIFK oli päättänyt puolustaa visusti pelin sisältä ja hieman alta – sekä iskeä vasta silloin eteenpäin puolustamaan, kun pelaajien sijainnit olivat kunnossa. Myös pieni rytmittäminen ja kiekkokontrollin pelaaminen Tapparan paineen alla kuului Olli Jokisen valmentamien helsinkiläisten ohjelmaan.
Tappara oli aikeissa hyökätä aina kuin suinkin pystyyn ja joka tapauksessa liikkeestä mihinkään pysähtymättä. Rikard Grönborgin fläpillä luki ennen peliä pyrkimys jatkuvaan eteenpäin puolustamiseen.
Toisen erän pelisuunnitelmansa Jokinen joutuu muuttamaan jatkossa, hänen on modernisoitava se. Siinä HIFK:n on jatkossa pelattava samoin kuin ensimmäisessä ja kolmannessa erässä.
”HIFK:n onnistui varsin hyvin kiekottelemaan Tapparan prässäävää h1+h2-parivaljakkoa vastaan.”
Ensimmäinen erä
HIFK puolusti erinomaisesti kaukalon jokaisella osa-alueella. Se sieti pitkät puolustusalueen puolustuspeliasemansa eikä päästänyt Tapparaa keskustaan. Hyökkäys- ja keskialueella helsinkiläiset puolustivat erinomaista hyökkääjien h2- ja h3-kuria ja sijaintia.
Oli HIFK:n etu, että Tappara lähti kiekkokontrollisaumansa hyläten liikkeestä pystyyn; sillä välin HIFK:n viisikko ehti ryhmittyä trapiin pelin alle, jolloin sen puolustuspelinopeus löi laudalta Tapparan hyökkäyspelinopeuden.
Tappara ei enää prässää pölhökustaata silmät ummessa, vaan sen hyökkääjät h1 ja h2 menivät paineistamaan porrastaen ja h3 pysyi pelin alla. Hyökkäysalueella Tapparan puolustajat pintsasivat aina sauman tullen.
HIFK:n onnistui varsin hyvin kiekottelemaan Tapparan prässäävää h1+h2-parivaljakkoa vastaan. Käytössä oli useat eri syöttösuunnat. HIFK pelasi lyhytsyöttöpeliä asetelmassa, jossa hyökkääjät sijoittuivat varsin kenttätasapainoisesti kolmelle kaistalle. Joitakin kertoja Tapparan paine purkautui jopa ristipistolla.
Ensimmäisessä erässä HIFK:lla ei ollut käytännössä minkäänlaisia vaikeuksia 'täyttöjensä' kanssa, eli tilanteissa, joissa Tappara pääsi tunkeutumaan helsinkiläisten puolustusalueelle. Sen sijaan Tappara oli joitakin kertoja omissa täytöissään hieman pulassa johtuen siitä, että se oli uhrannut kaksi prässääjäänsä töihin niin korkealle ylös. Tamperelaiset joutuivat noissa tilanteissa puolustamaan omaa siniviivaansa hetkellisesti vain kolmella pelaajalla.
Oli loogista, että täyttöjen sisällöllisten erojen myötä HIFK vei erän maaliodottaman 0,87–0,24 nimiinsä.
Oli tavallaan ansaittua, että HIFK sai tehdyksi erän lopussa 1–0 ylivoimapelimaalin. Maalin teki Jere Karjalainen Vincent Marleaun ja Aron Kiviharjun syötöistä.
”Vanha sotaratsu Ilari Melart typerehti vieläpä täysin turhan jäähyn alivoimalla.”
Toinen erä
Tappara pääsi aloittamaan toisen erän hurjalla ylivoimallaan. Se sai vastaansa HIFK:n tähän asti umpisurkean alivoiman. Vanha sotaratsu Ilari Melart typerehti vieläpä täysin turhan jäähyn alivoimalla. Tapparan viidellä-kolmea-vastaan-ylivoima pääsi jauhamaan, mutta neliö kesti ja veskari Hugo Alnefelt hoiti loput.
Sanoisin, että HIFK:lla on yltyleensä liikaa ”aktiivisuutta” alivoimassaan, vaikka teknisesti ottaen se kesti Tapparan erän alun ylivoiman, mutta eipä Melart ehtinyt kunnolla jäähyaitiosta jäälle, kun Joachim Blichfeld tasoitti 1–1.
”Peli näytti, että Jokinen oli vetänyt oman osansa siinä kohtaa vihkoon.”
Olli Jokinen ei ollut ymmärtänyt tai saanut erätauolla tolkutettua pelaajilleen, että edelleen pätee h2+h3-kuri. Erän alun pelin virtailu meni HIFK:n kannalta aivan liikaa coast-to-coast. Modernin lätkän uusimpia oivalluksia on, että toinen erä pitäisi pelata tismalleen samoin kuin ensimmäinen.
HIFK:n erän alun jäähyt kielivät niin ikään siitä, ettei Jokinen ollut saanut alleviivattua ja otettua mukaan kakkoserään ensimmäisen erän malttia. Vaikka Tappara ei tehnyt ylivoimamaalia, se sai uskon ja fiilingin painaa päälle herhiläisenä.
Huomautan, ettei Tappara muuttanut pelaamisessaan mitään ensimmäisen ja toisen erän välillä. Sen pelaaminen on eräänlaista modernia tammislaista 60 minuutin painetta. Tapparan sulaminen sai odottaa kolmatta erää.
”Sen sijaan toisessa erässä h2 ja h3 vastaavassa tilanteessa pelasivat nytkähtivät väärään suuntaan vastaan.”
Odotin toisen erän puolivälien paikkeilla, ymmärtäisikö HIFK vihdoin pelata periodin ensimmäisen trapinsa. Eihän se sitä pelannut, vaikka sauma olisi ollut. Sen sijaan kaksi HIFK:n hyökkääjä meni syvälle päälle, jonka jälkimainingeissa helsinkiläisten täyttö ja PAPP olivat pielessä. Benjamin Rautiainen kiitti ja kuittasi 2–1-johtomaalin vanhanaikaisella.
Vaikka toisen erän isät-vastaan-pojat-pelitapahtumat olivat toki myös Tapparan hurjan rypistyksen ansiota, ei Jokinen saa sitä anteeksi, ettei hän ollut opastanut pelaajiaan oikein erätauolla. Peli näytti, että Jokinen oli vetänyt oman osansa siinä kohtaa vihkoon.
Jos ensimmäisessä erässä HIFK ajoi trapissaan Tapparan pakin ulos tamperelaisten maalin takaa, kuitenkin h2 ja h3 pysyivät kaukana muodossa. Sen sijaan toisessa erässä h2 ja h3 vastaavassa tilanteessa nytkähtivät väärään suuntaan vastaan.
Oli kuitenkin kolmannen erän ja koko ottelun kannalta HIFK:n vinkkelistä elintärkeää, että se selvisi vain maalin tappioasemassa toiselle erätauolle.
”Ehkä minä olen tilanteessa puusilmä ja näin väärin.”
Kolmas erä
Ja kuinka ollakaan, päätöserän pelin kuva muuttui hieman samankaltaiseksi, mitä ensimmäinen erä oli ollut. HIFK kiekotteli Tapparan kärkikarvaajien ohi. Oleellista oli, että HIFK piti puolustavat pelaajansa pelin sisällä ja alla. Sen jäljiltä oli seesteistä puolustaa Tapparan pitkätkin hyökkäysalueen hyökkäyspelit pois.
Toisessa erässä HIFK vapisi Tapparan hyökkäämisen alla, ensimmäisessä ja kolmannessa erässä sillä ei ollut mitään hätää. Kyse on mentaalierosta, joka juontaa siihen, millaiset ohjeet pelaajat saavat pelattavakseen.
HIFK:n tasoitusmaali 2–2 tuli hieman kuin salama kirkkaalta taivaalta Sean Joslingin lavasta. Maali saattoi lipsahtaa hieman helposti Christian Heljangolle, mikä saattoi sekoittaa mestarivahdin pasmoja. Daniel Mäkiahon 3–2-läpiajojohtomaali oli ylivoimapelin haun maali, jossa loistavina syöttäjinä olivat Karjalainen ja Kiviharju.
Otto Sompin 4–2-läpiajomaalissa vuorostaan Tappara prässäsi pölhökustaata ja teki vaihtovirheen. Ennen Tapparan prässiä HIFK asetti esimerkillisen trapin, jonka päätykiekkoon tamperelaiset riensivät perusteetta ja myöhässä. Vanha Tapparan synti tuli maksuun.
”Anttoni Urosen uran ensimmäinen liigamaali oli kuin piste HIFK:n lopulta upean illan päätteeksi.”
HIFK suojeli johtoaan taiten ottelun lopussa. Se käytti kärkikarvaajaansa kuin härnäämässä likellä Tapparan pelinrakentelua, mutta kyse oli kuitenkin trapista, joka oli tiivis kuin hitto.
Anttoni Urosen uran ensimmäinen liigamaali oli kuin piste HIFK:n lopulta upean illan päätteeksi.
Kuriosositeettina totean, Heljanko suorastaan suli Nordiksella Tapparan maalissa. Mielestäni hän selvisi kaiken kukkuraksi hämmästyttävällä tavalla jäähyttä tai jopa ilman ulosajoa kilvellä lyömisestään. No, tuomarit katsoivat tilanteen videolta. Ehkä minä olen tilanteessa puusilmä ja näin väärin.
”Jokinen voi rauhoittua jälkikäteen tämän perin äärelle.”
Loppulause
Olli Jokinen sai ottelussa valmennettua oikein kaksi erää kolmesta. Normaalisti tuollainen ei riitä Tapparaa vastaan. Toisaalta Tapparallakin on edelleen kasvukipunsa, sekin vasta opetelee pitämään pakkaansa kasassa.
Jokinen voi rauhoittua jälkikäteen tämän pelin äärelle. Hänen sietää katsoa matsi uudelleen sillä silmällä, että mikä muka estää toisessa erässä pelaamista pitkälti samoin kuin ensimmäisessä ja kolmannessa erässä. Ei mikään estä!
Jokisen sopii oivaltaa, että myös toisessa erässä vähintääkin oman pään 'täytön' tulee olla tip top. Se luo selustan ja pohjan pelaamiselle. Se taas vie väärille jäljille, jos luulee, että hulluttelemalla, koohottamalla ja matkan takaa prässäämällä saa pelin pidettyä vastustajan alueella. Ei saa!
