Olli Jokinen käskytti Liigassa? – ”Räjäytti ottelun henkisesti käsiin”
Nordiksella räjähti HIFK:n ja Ilveksen värikkäässä väännössä: Hugo Alnefeltin loukkaantuminen nosti nyrkit pystyyn. Aition Petteri Sihvonen latasi ottelun jälkeen näkemyksensä surutta: koko tappelu oli hänen mukaansa täysin turhaa nakkikioskitason nokkapokkaa.
HIFK otti perjantaina kotiluolassaan Nordiksella mieluisan päänahan. Liigan kuumin joukkue, 11 ottelun voittoputkessa Helsinkiin saapunut Ilves kaatui niukasti 1–0. Voitto jäi kotiin ottelussa, jossa tunne oli pinnassa.
Illan ainoan osuman viimeisteli kotijoukkueen Petr Kodytek.
Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen näki nopeasti, että illasta oli tulossa kuumaverinen.
– Pelillisesti Ilves oli avauserässä täysin niskan päällä. Se kontrolloi viisikkopelaamista, liikutti kiekkoa ja pakotti HIFK:n reagoimaan enemmän kuin määräämään. Mutta samaan aikaan jäällä kupli aivan poikkeuksellinen tunnekuorma, joka väritti jokaisen vaihdon, Sihvonen aloittaa.
Ottelun ensimmäinen iso käänne nähtiin heti alussa, kun Ilveksen Teemu Engberg ajoi voimalla maalille ja törmäsi HIFK-vahti Hugo Alnefeltiin – lopputuloksena lähtö paareilla kaukalosta.
– Tilanne itsessään oli onneton yhteentörmäys, ei mikään rikos jääkiekon lain kirjaimessa. Mutta seuraukset räjäyttivät ottelun henkisesti käsiin, Sihvonen huomauttaa.
Reaktio tuli nopeasti. Sean Josling haki Engbergin tappeluun ja nyrkit puhuivat. Molemmat poistuivat ennen kuin ottelu ehti kunnolla alkaa.
– Tässä mentiin vanhan liiton dramaturgiaan. Joko käsky tuli penkiltä tai ei tullut, mutta kummassakin tapauksessa päävalmentaja on ongelmassa. Jos käskytettiin, ollaan väärällä puolella sääntöjä. Jos ei, joukkueessa on pelaaja, joka toimii omavaltaisesti. Se on klassinen karhunrauta.
IFK-luotsi Jokinen kävi kuumana myös tuomarien suuntaan. Hänen näkemyksensä mukaan törmäys olisi vaatinut rangaistuksen. Sihvonen kiinnitti huomionsa kuitenkin seuranneeseen tappeluun.
– Minun papereissani koko kuittivihkon kaivaminen oli turhaa nakkikioskitason nokkapokkaa, kun alkuperäisestä tilanteesta ei edes tuomittu jäähyä.
Pelillisesti avauserä oli silti selvää kauraa.
– HIFK prässäsi läpi erän tavalla, joka oli enemmän innokasta kuin älykästä. Ilves purki sen laadukkaasti ja pelasi tiivistä, lyhytsyöttöihin nojaavaa viisikkopeliä. Puolustamisessa tamperelaiset vaihtoivat prässiä ja trappia rytmikkäästi kuin metronomi.
HIFK:n parhaat hetket tulivatkin alivoimalla.
– Ensimmäisen erän ehdoton helmi helsinkiläisiltä oli alivoima. Kaksi kertaa Ilveksen ylivoima pysäytettiin kylmästi, ja se piti pelin elossa.
”Koko kuittivihkon kaivaminen oli turhaa nakkikioskitason nokkapokkaa.”
Avauserän tunnelataus loi itsessään terävän kysymyksen ilmoille: kumpi pystyy toisessa erässä hallitsemaan tunnetta ja peliä?
– Oli päivänselvää, että HIFK:n oli nostettava pelillistä tasoaan merkittävästi, tai Ilves juoksuttaa ottelun pois, Sihvonen pohtii.
Niin ei käynyt. Päinvastoin.
– Kakkoserän alku oli täysin HIFK:n näytöstä. Helsinkiläiset pelasivat rauhallisemmin, mutta samalla kovempaa. Kamppailupelaamisessa Ilves jäi selvästi toiseksi.
Ottelun ainoa maali syntyi ylivoimalla.
– Ylivoimassa pelin langat otti käsiinsä Jori Lehterä, joka operoi ahtaassa tilassa juuri sillä rauhalla, jota tuollainen hetki vaatii. Syöttöpeli eteni lavasta lapaan ja lopulta Kodytek pääsi viimeistelemään aivan maalin ytimestä.
Kakkoserässä HIFK:n viisikkopuolustaminen nousi ottelun keskiöön.
– Puolustaminen oli terrierimäistä, yhtenäistä ja jatkuvassa liikkeessä. Se ei ollut staattista trappia, vaan elävää rakennetta, jossa prässi ja passiivisempi muoto vaihtuivat orgaanisesti.
Samalla maalivahtipeli nousi arvoonsa. Loukkaantuneen Alnefeltin korvasi kotijoukkueen maalin suulla Rastislav Elias, 21, joka selvisi illasta täydellisesti.
– Alnefeltin loukkaantumisen jälkeen sisään tullut Elias oli elintärkeä. Hän oli rauhallinen heti ensimmäisestä torjunnasta lähtien ja piti tasonsa koko kakkoserän.
”Jokinen ja pelaajat ansaitsevat tunnustuksen siitä, että he ovat vaikean alkukauden keskellä rakentaneet joukkueeseen fyysisyyttä, kamppailukykyä ja ennen kaikkea sitkeyttä.”
Kolmanteen erään HIFK tuli Sihvosen mukaan tietoisten valintojen kera. Jokisen eväät Sihvonen näki otsaluullakin.
– Jokinen valitsi trappipainotteisen lähestymisen. Se oli järkevää, ja osin pakon sanelemaa, koska Ilves hallitsi kiekkoa.
Kaikki ei silti mennyt nappiin.
– Kun johdetaan maalin verran, ei ole tarvetta lähteä hienostelemaan hyökkäysalueen aloituskuvioilla. Yksi sellainen johti suoraan Ilveksen vaaralliseen vastaiskuun, kun puolustava tasapaino petti.
Myös Ilves sai osansa nuhteista.
– Takaa-ajossa tamperelaiset sortuivat riskiprässiin, jossa kolme miestä lensi syvälle ilman turvaa. Se avasi heti selustaa ja tuotti Marleaulle läpiajon.
Lopussa Ilves painoi päälle ilman maalivahtia.
– Loppukiri oli voimakas, mutta Elias kesti ja HIFK kesti. Tuo on henkisen joukkueen merkki.
Illan anti kääntyi plusmerkkiseksi IFK:n osalta.
– Jokinen ja pelaajat ansaitsevat tunnustuksen siitä, että he ovat vaikean alkukauden keskellä rakentaneet joukkueeseen fyysisyyttä, kamppailukykyä ja ennen kaikkea sitkeyttä. Tämä oli puolustettu voitto.
Johtavan katse siirtyy kuitenkin jo lauantai-iltaan, jolloin joukkueet kohtaavat uudestaan – mutta tällä kertaa Ilveksen kotiluolassa.
– En pidä lainkaan mahdottomana, että HIFK pystyy haastamaan Ilveksen uudelleen back-to-back-ottelussa Nokia-areenassa.
