Olli Jokinen ei välitä mistään – ihmisyys kadoksissa, valmentajuus rakoilee: "On olevinaan suurempi kuin seura"
Olli Jokista ei hetkauta mikään – ei tappiot, ei seuran alennustila eikä surkeat tulokset. Hän naureskelee, pilkkaa pelaajiaan ja asettuu maineikkaan HIFK:n yläpuolelle kuin jokin jääkiekon vapaaherra. Mitä tämä tällainen on? pohtii Petteri Sihvonen.
Tiedän omasta kokemuksestani – Pelicans 2003–2004 –, millaista on valmentaa joukkuetta, jonka riveistä puuttuu yli kymmenen parasta pelaajaa. Aikoinaan Lahdessa työnantajani oli ”myytävä” parhaat pelaajani niin äkkiä kuin suinkin muihin seuroihin konkurssin välttääkseen.
Tuossa katsannossa koen jopa suurta myötätuntoa HIFK:n päävalmentaja Olli Jokista kohtaan. Tuollaisessa olosuhteessa valmentaminen ei ole helppoa, jos kohta valmentaminen ei ole ikinä helppoa.
Olin varmasti Jokista huonompi jääkiekkovalmentaja, mutta ihmisenä olin häntä etevämpi.
Vaikka aseella olisi uhattu, en olisi suostunut julkisesti heittämään tähteelle jääneitä pelaajiani, ”sotureita”, bussin alle.
JYP-tappion jälkeen Jokinen naureskeli, halveksi ja veti hieman Savon murteella pelaajansa kölin ali. Nämä kun eivät saa osaa syöttää eivätkä ottaa vastaan syöttöjä. Niitä täytyy alkaa harjoitella, Jokinen leukaili.
Tuo on jo heikkoa ihmisyyttä, sanoisin. Siinä pilkallisesti syyttävä sormi osuu tahoon, joka on kaikkein syyttömin HIFK:n sekä Jokisen sotkuihin ja alennustilaan.
Jokinen on ottanut oikeudekseen ravistella myös HIFK:ta seurana. Hän, vielä ainuttakaan pudotuspelisarjaa valmentajana voittamaton Elvis, on suurempi kuin maineikas työnantajansa.
Olin päättänyt, etten vähään aikaan lyö lyötyä lyömääni, Jokista, mutta en voi olla kirjoittamatta miehestä, jolta on karkaamassa kaikki säällinen ymmärrys ja oleminen.
Sillä tavalla varoitan myös HIFK:ta, etten ole koskaan aiemmin nähnyt pitkällä analyytikon urallani moista, etteivät määrättömät määrät tappioita näytä vaikuttavan sen enempää ulkoisesti kuin sisäisesti päävalmentaja Jokiseen. Jokaisen tuollaisessa tappioputkissa ja muissa vaikeuksissa rämpivän huippuvalmentajan olemus on ollut aina suorastaan räjähtänyt, kunnes voittojen myötä helpottaa.
Jokinen ei välitä.
No sen verran hän sentään välittää (itsestään), että on valmis pilkkaamaan pelaajiaan. Elonmerkki se on tuokin, vaikka ei niin häävi.
Nyt jos koska Jokisen on kaivettava todellinen valmentaja itsestään esiin, jos hänessä sellainen on. Ei hänen sovi esiintyä ja rillutella riippumattomana vapaaherrana, vaikka sellainen olisikin.
