Ole hyvä, Jani Komulainen!
Aitio uutisoi aiemmin viime viikolla, että osa pelaajistosta oli ilmaissut halunsa päästä pelinjohtaja Jani Komulaisesta eroon. Pelinjohtaja ei Tampereella ole vaihtunut, mutta Aition Anssi Mertaranta pohtii oliko uutisella merkitystä lopputuleman kannalta.
Se meni kuten osasi odottaa. Ensin pelinjohtaja Jani Komulainen hämmästeli Aamulehdelle Aition uutista pelaajien tyytymättömyydestä häntä itseään kohtaan. Ei hän kuulemma ollut kokenut minkäänlaista vastarintaa. Seuran puheenjohtaja Matti Helimo jatkoi Komulaisen linjoilla ja tyrmäsi uutisen.
Aition tietojen mukaan joukkueen kesken asiaa oli sivuttu lyhyesti. Pelaajien kesken enemmänkin, kun uutinen oli tullut julki.
Uutisessa kerrottiin, että tieto tyytymättömyydestä oli viety seurajohdolle. Helimo kuitenkin sanoi, tai oikeastaan vakuutti, ettei yksikään pelaaja ollut hänelle asiasta sanonut. Sillä lailla.
Olisin seuran puheenjohtajana huolissani tilanteesta, jossa pelaajat tai osa heistä on tyytymättömiä pelinjohtajaan ja vaarana on sen seurauksena tuloksellinen epäonnistuminen. Ja seurajohtajana en tietäisi asiasta mitään. Siis jos osa pelaajista on tyytymättömiä.
Helimon kannalta asiassa on oikeastaan vain huonoja vaihtoehtoja: tuskin puheenjohtajana olisin ylpeä siitäkään, jos seurassa ei vallitsisi avoin keskustelu- ja palautekulttuuri.
”Puheenjohtaja on kuitenkin taho, joka tekee päätöksiä. Siis tietenkin yhdessä muun hallituksen kanssa.”
Komulaiselle tieto pelaajien tyytymättömyydestä onkin voinut tulla jonkinasteisena yllätyksenä. Pohdin kuitenkin asiaa niin, että eikö tosiaan pelinjohtaja aisti joukkueesta mitään? Ei sekään Komulaisen kannalta pelkästään hyvältä näytä.
Valmentajan ensisijainen tavoite on valmentaa mahdollisimman laadukkaasti. Valmentamiseen mielestäni kuuluu vahvasti myös joukkueen henkinen tila, esimerkiksi se, mitä kaikkea joukkue on valmis ottamaan vastaan.
Täytyy samaan hengenvetoon sanoa, että joukkueurheilussa on mahdotonta pitää kaikki tyytyväisinä, mutta enemmistö olisi hyvä pitää. Jo ihan pukukopin ilmapiirin vuoksi.
Oli kyseessä sitten parisuhde tai joukkuepallopeli missä vietetään valtavasti aikaa toisen tai toisten ihmisten seurassa. Sitä oppii helposti aistimaan toisen ihmisen tunnetiloja ja mielialaa, vaikka toinen ei sitä sanallisesti sanoisikaan.
Manse PP:ssä näin ei ilmeisesti ole. Niin hämmästyneitä Komulainen kuin Helimokin uutisesta olivat.
Komulaisella ja Helimolla on täysi oikeus ja jopa velvollisuus ottaa kantaa uutiseen. Ja tarvittaessa puolustautua. Niin nyt tapahtuikin. Ei siinä mitään, mutta myös Aitiolla on oikeus uutisoida useista lähteistä saadut tietonsa.
Mutta samalla tultiin tilanteeseen, jossa esimerkiksi puheenjohtaja ajoi itseään kommenteillaan enemmän nurkkaan.
Salaliittoteorioita, totesi puheenjohtaja Helimo. Vai niin.
”Kaikki on valtakunnassa hyvin – ja täällä ei ole mitään nähtävää.”
Esitän kuitenkin kysymyksen: Miltä se olisi Aamulehden kommenttien jälkeen näyttänyt, jos pelinjohtaja olisikin laitettu kortistoon? Olihan vain muutamaa päivää aiemmin tyrmätty väitteet tyytymättömyydestä.
On kysymyksiä enemmänkin: miksi näin on tapahtunut? Ketkä ovat tyytymättömiä?
On keskitytty enemmän tyrmäämään uutinen ja viestintuojat. Kaikkihan on suorastaan ennennäkemättömän hyvin.
Seurajohtajana hedelmällisempää olisi kuitenkin ehkä selvittää, että miten näin on päässyt käymään – ja että miksi savun takana on tulta. Koska kun joukkueen sisällä on kitkaa, olisi järkevää miettiä voidaanko siitä päästä yli? Kauden menestyksen kannalta se kun voi joukkueurheilussa ratkaista paljon – ellei jopa kaiken.
Uutisessa kerrottiin, että Komulaisella on aikaa muutama peli kääntää suunta. Tuloksellisesti Mansen viikko menikin hyvin. Kolmesta pelistä kaksi voittoa ja pisteittä joukkue ei jäänyt kertaakaan.
Jossittelu on turhaa, mutta mikä olisikaan tilanne, jos tulokset olisivatkin menneet toisin?
Onko suunta lopulta kääntynyt? Sen aika näyttää.
Tiettävästi seuran hallituksessa asia on herättänyt keskustelua. Mitähän siellä on ajateltu tästä kaikesta?
Sentään siitä Helimo ja Aitio olivat yhtä mieltä, että kausi ei toistaiseksi ole sujunut odotuksiin nähden hyvin.
Kuinka monesti joukkue on menestynyt, kun kauden aikana on uutisoitu erimielisyyksistä? Ne tarinat ovat tupanneet päättymään nopeammin kuin on toivottu.
Sanat ovat sanoja ja teot tekoja. Mutta toivon, että Mansen menestys tällä kaudella ei jää ainakaan kiinni siitä, että ylpeyden edessä ei ole nielty ja samalla ainakin merkittävästi pienennetty menestyksen mahdollisuutta tämän kauden osalta.
Ja ehkä puheenjohtajan voimakas puolustautuminen auttaa sekin Komulaista pitämään työnsä.
Hullunkuriseltahan se nyt näyttäisi vaihtaa pelinjohtajaa.
