Apu

Olavi Virta pettää vaimonsa lisäksi katsojan – musiikki ja lavasteet eivät vielä tee elokuvaa

15


Olavi Virta pettää vaimonsa lisäksi katsojan – musiikki ja lavasteet eivät vielä tee elokuvaa

Arvostelu: Timo Koivusalon kunnianhimoinen Olavi Virta -elokuva jää ontoksi, eikä se näyttävästä ulkokuoresta huolimatta naurata sen enempää kuin itketäkään. Laulajaikonin elämäkerta saa ensi-iltansa perjantaina 5. lokakuuta.
Teksti Valtteri Mörttinen

Ahkera viihdetaiteilija ja elokuvaohjaaja Timo Koivusalo on pyrkinyt herättämään suomalaisen musiikin kenties suurimman ikonin Olavi Virran henkiin elämäkertateoksella, joka on nimetty ytimekkäästi Olavi Virraksi. Elokuva tarjoaa katsojalle musiikkinumeroita, joissa soivat artistin rakkaimmat kappaleet, ja komeita lavasteita, joilla Helsinki on naamioitu menneisyyden kaapuun.

Ongelmaksi koituu se, että Olavi Virta valitettavasti ei herää kankaalla henkiin. Sama antaumus, jolla lavasteet ja asut on suunniteltu, ei ole välittynyt siihen kaikkein tärkeimpään elementtiin, jota ilman ei synny taidetta – ihmiseen.

Tarinassa käydään läpi vaiheita Virran laulajanuralta. Kaikki alkaa hänen ensimmäisestä julkisesta esiintymisestään, ja matkan lopussa päädytään katselemaan hänen vaiheitaan vanhana sairastuneena alkoholistina, jonka roolissa nähdään rooliin ja tilanteeseen nähden hämmentävän siloteltu Raimo Grönberg. Laulajan yksityiselämästä esille nostetaan alkoholiongelmien lisäksi petollinen avioliitto.

Nuori Olavi Virta (Lauri Tilkanen) esiintyy herraväen syntymäpäiväjuhlilla.

Mikäli katsoja menee elokuvateatteriin vain nauttiakseen suosikkikappaleitaan Virran tuotannosta, hän on oikeassa paikassa. Siihen tarkoitukseen teosta voi ehdottomasti suositella! Svengi kyllä tarttuu. Mikäli katsoja sen sijaan etsii koskettavaa ja viihdyttävää elokuvaa, paikka on väärä.

Hahmot ovat onttoja ja väkinäisesti näyteltyjä. Dialogi on hiomatonta ja teennäistä. Kalusteet näyttävät aidoilta, mutta ihmiset eivät. Katsoja pysyy läpi elokuvan äärimmäisen tietoisena siitä, että katsoo esitystä, ja sen vuoksi huumori ei naurata eivätkä vastoinkäymiset itketä. Eikä hahmojen puutteita voi laittaa yksioikoisesti näyttelijöiden kontolle. Lauri Tilkasen ja Malla Malmivaaran ammattitaidollakaan ei voi puutteellisesta käsikirjoituksesta saada ehjää kokonaisuutta.

Virran elämäntarinasta on yritetty pakata elokuvan kaareen aivan liikaa. Kuin suoraan helpon kirjoittamisen käsikirjasta opittuna mukaan on ympätty julkkiksia pieniksi sivuhahmoiksi halpojen naurujen toivossa, eikä teksti keskity mihinkään. Mitään elokuvan lukuisista pienistä palasista ei syvennetä – ei yhtään. Yksikään tilanne tai henkilö ei ole käsikirjoituksen mielestä tarkentamisen arvoinen, vaan määrä on tyystin korvannut laadun. Täysin poikkeuksellista kokemuksesta tekee se, että elokuva tuntuu yhtä aikaa sekä läpijuostulta että pahasti ylipitkältä.

Todella avomielisellä armolla analysoivan katsojan on ehkä mahdollista tehdä tulkinta, että elokuva on pastissia. Jos sen mieltää itsetietoiseksi huumoriksi, joka leikkii itsekin aikalaisteosta, siitä voi löytää positiivisia ansioita. Jos epäaidon dialogin, korostuneen teatraalisuuden ja tökkivän rytmin tarkoitus onkin muistuttaa niitä mieleenpainuvia Suomi-Filmin kesälaidunkomedioita ajalta ennen kuin Lee Strasbergin ja Elia Kazanin jalostamat elokuvanäyttelemisen opit alkoivat rantautua Eurooppaan, niin ehkä lopputulos onkin osuvampi kuin aluksi näyttää. Teoria tuntuu kuitenkin aavistuksen kaukaa haetulta, ja mikäli asia on näin, sen soisi tulevan selkeämmin esille.

Virran vaimo Irene (Malla Malmivaara) on elokuvan toinen päähenkilö.

Olavi Virta on kiinnostanut elokuvan ja teatterin tekijöitä jo kauan. Esimerkiksi viisitoista vuotta sitten Pyynikin kesäteatteri keräsi mehevän katsojamäärän Heikki Vihisen kirjoittamalla Hopeinen kuu -näytelmällä. Lisäksi elokuvantekijä Claes Olssonilla on ollut kilpaileva elokuvasuunnitelma kehityksen alla jo vuodesta 2008, mutta useaan kertaan kaatunutta projektia tuskin nähdään lopulta valkokankaalla.

Koivusalon teos nautti sievoisen summan Suomen elokuvasäätiön tukea, ja säätiölle olisi luultavasti riskisijoitus rahoittaa useita tuotantoja, jotka kertovat samasta artistista, mikä hankaloittaa muiden Virta-projektien toteutumista. Mutta Koivusalon Olavi Virta on yhden taiteilijan näkemys ihailemastaan sankarista. Ei olisi rikos tehdä rinnalle toisiakin. Maailmaan mahtuu taideteoksia.

Julkaistu: 4.10.2018