Nyt on aika tukea niidenkin lapsihaaveita, joilla ei ole perhettä
Perheen perustamista siirtävät myöhemmäksi muun muassa mielenterveysongelmat ja se, että ihmissuhteisiin on vaikea sitoutua. Maailman muuttuessa on aika kääntää katse kohti myös perheettömiä, joilla on halu vanhemmuuteen.
Oletko sinäkin yksi meistä äideistä? Suomessa on vajaat pari miljoonaa äitiä – eli naista, jolla on biologisia tai adoptoituja lapsia. Jos kuulut tähän joukkoon, olet monen mielestä onnekas.
Lapsettomien määrä lisääntyy, ja iso osa heistä toivoisi jälkikasvua. Tämä on yksilölle suru. Yhteiskuntaan se luo ennakoimattoman nopeaa muutosta. Syntyvyys laskee sellaista vauhtia, että pari vuotta sitten väestöennusteita tehneet katsovat painuvaa käyrää suu auki. Hyvinvointiyhteiskuntaa rahoittavien määrä vähenee, ja maahanmuutto paikkaa tilannetta vain pieneltä osin. Suomi on jo nyt yksi maailman ikääntyneimmistä maista.
Seurauksena esimerkiksi lasten vastuu ikääntyvistä vanhemmistaan kasvaa. Miten käy niiden, joilla ei ole lapsia huolehtimassa?
”Isojen päätösten tekeminen tuntuu muuttuneen yhä vaikeammaksi.”
Syitä kehitykseen on monia. Tutkijoiden mukaan yhä useammin lapsihaaveiden toteuttaminen yksinkertaisesti lykkääntyy liian myöhäiseksi. Myös mielenterveysongelmat ovat nousseet esteeksi. Isojen päätösten tekeminen tuntuu muuttuneen yhä vaikeammaksi, ja Tinder-maailmassa vaihtoehtoja on loputtomasti vuosi toisensa jälkeen. Biologia ei odota lopullista pyyhkäisyä oikealle.
Nyt on viimeinen aika herätä tukemaan moninaista vanhemmuutta. Vanhempi voi olla yksin, samaa sukupuolta olevan kanssa tai kumppanuusvanhempana.
Kunnallinen päivähoito ja kotihoidon tuki lisäsivät taannoin perheiden lapsilukua, vaikka eivät kääntäneet kehityksen suuntaa. Nyt on aika kääntää katse kohti myös niitä, joilla on halu vanhemmuuteen, mutta ei perinteistä perhettä.
