Pertti ja Sisko rakastuivat uudelleen vuosikymmenten jälkeen – ”En ole aiemmin kokenut näin voimakasta tunnetta”

Satavuotiaan talon tunnelma on rauhoittava, lämmin ja kodikas. Aivan vieressä virtaa Iijoki, ja talon toiselta puolelta aukeaa maalaismaisema. Täällä Iin-kodissaan elää arkeaan rakastunut nuoripari, Sisko, 59, ja Pertti Klasila, 62. Vai pitäisikö heitä kutsua vanhaksi pariksi? Ensisuudelmat vaihdettiin nimittäin jo lähes 40 vuotta sitten.

Perttiä hymyilyttää. Häntä itse asiassa hymyilyttää tai naurattaa lähes koko ajan. Hän vaikuttaa hyvin onnelliselta mieheltä. Pertti on myös hyvin puhelias, ja voisi kuvitella, että siinä on supliikki seuramies missä porukassa tahansa. Myös Sisko on hymyileväinen, mutta hän puhuu harkitusti ja rauhallisesti.

– Vuosi oli 1986, ja olin 23-vuotias. Taisi se rakkaus heti iskeä, kun tapasimme Haukiputaan Häyrysenniemessä, Pertti kertoo.

Sisko paljastaa, että häneen tunnekuohu iski jo aiemmin, yläasteikäisenä diskossa.

– Kun näin Pertin kävelevän diskoon, ajattelin heti, että vau! Olin kuitenkin kakara, ja hän oli jo iso mies. Meni vielä muutama vuosi ennen kuin kohtasimme.

Pariskunta seurusteli lähes kaksi vuotta. Pertti oli käynyt ammattikoulun puuseppälinjan ja työskenteli puusepänliikkeessä. Hän lähti kuitenkin pian Seinäjoelle teknilliseen oppilaitokseen ja kävi kotona vain viikonloppuisin. Sisko opiskeli Haukiputaan ammattikoulun elintarvikepuolella. Haukipudas oli tuolloin oma kuntansa Iin naapurissa, mutta nykyään se kuuluu Oulun kaupunkiin.

– Olimme kai niin nuoria, ettei naimisiinmeno tullut mieleen. Toisaalta ei tullut mieleen sekään, että eroaisimme, Pertti muistelee.

Mihin suhde sitten kariutui? Pertti toteaa, ettei hän tiedä, mutta Sisko ilmoittaa hieman kipakasti: ”Tiedäthän!” Perttiä alkaa naurattaa.

– No joo. Minun piti hakea Sisko koulusta Haukiputaalta viikonlopuksi, enkä muistanut mennä. Hän suuttui siitä. Sen jälkeen näimme vielä toisiamme, mutta emme enää seurustelleet. Suhde ei hiipunut, vaan Sisko sen lopetti.

Sisko myöntää. Kun Pertti ei tullut hakemaan, juttu oli hänestä sillä selvä. Tähän lopetetaan.

– Ja minulla oli sellainen mielipide, että vanha suola ei janota! Mikä on päättynyt, niin se on päättynyt, Pertti sanoo.

Pertti palasi opiskelujensa jälkeen Haukiputaalle. Hän työskenteli ensin talotehtailla, kunnes ryhtyi 1990-luvun lopulla rakennusalan yrittäjäksi. Yritys toimii edelleen. Pertti oli myös kahdesti pitkässä avoliitossa.

Sisko opiskeli elintarviketeknikoksi Vantaalla. Siellä hän tapasi tulevan miehensä ja muutti Taipalsaarelle. Avioliitto kesti lähes 30 vuotta, ja perheeseen syntyi yksi tytär.

Pari tapasi noiden vuosikymmenien aikana joskus sattumalta ohimennen. Perttiä ei vanha suola janottanut, mutta hän tunnustaa, että jollain tavalla Sisko oli usein mielessä.

Sisko viihtyi Taipalsaarella, vaikka sukulaiset asuivat kaukana. Ajan mittaan hänestä alkoi kuitenkin tuntua, että yhteinen elämä puolison kanssa on loppunut. Ajatukset palasivat Oulun Martinniemeen iäkkäiden vanhempien luo.

– Kolme vuotta sitten olin ystäväni kanssa Joensuussa. Hän houkutteli minut selvänäkijälle. En olisi millään mennyt, mutta lopulta suostuin. Olin ihmeissäni, kun tämä tuntui tietävän minusta asioita, jotka pitävät paikkansa.

Lopuksi selvänäkijä katsoi Siskoa hyvin tarkkasti ja sanoi, että ”sinä aloitat ihan alusta”.

– Se oli minusta hyvin outoa. Arvelin, ettei hän tainnut tietää asioista mitään. Mutta kun olin palannut kotiin, tuntui, etten saanut henkeä.

Pari viikkoa myöhemmin, elokuun puolivälissä, Sisko tuli lähti käymään Martinniemessä vanhempiensa luona. Ystävä houkutteli hänet lauantaina Haukiputaalle traktorinäyttelyyn.

Sisko oli kahvilla, kun hän kuuli Pertin veljen Paulin äänen. Hän päätti mennä juttelemaan Paulin kanssa pitkästä aikaa. Pauli kysyi, oletko nähnyt Perttiä. Sisko vastasi, että oli tavannut tämän muutama vuosi sitten kaupassa.

– Pauli sanoi, että ”tuossahan se nyt kävelee”. Menin Pertin luokse takaapäin ja tökkäsin etu­sormilla kainaloihin. Hän kääntyi ihmeissään. Kahvit jäivät häneltä ostamatta. Menimme pöytään istumaan ja vaihtamaan kuulumisia, Sisko muistelee.

Pertti hymyilee.

– Ensimmäinen ajatukseni oli, että en ole nähnyt aiemmin mitään noin kaunista!

Tapaaminen oli kohtalokas, vaikka sivullinen tuskin olisi mitään kummallista huomannut. Kun he erosivat, Pertti ehdotti halaamista. Sisko antoi luvan, ja sen jälkeen halattiin vielä toisen kerran.

Pertti muistaa, miten Sisko ystävineen lähti kävelemään pyöriensä luokse ja hän jäi katsomaan perään.

– Mietin, kääntyykö Sisko kertaakaan. Ei kääntynyt!

Siskoa huvittaa.

– Kävelin ja sanoin itselleni: nyt et käänny!

Pertti teki seuraavalla viikolla täysiä työpäiviä, mutta Sisko pyöri koko ajan mielessä. Hän noitui itsekseen, miksei tunne mene ohi. Hän kävi kaupassa ja katsoi tarkkaan autoja parkkipaikalla, jos vaikka Sisko sattuisi olemaan siellä. No sattui, tämä istui äitinsä kanssa autossa.

Pertti kysyi, voisiko hän saada Siskon puhelinnumeron. Illalla hän soitti ja sanoi suoraan: ”Minun pitää ihan itseni takia sanoa, että nyt alkoi kuitenkin vanha suola janottaa. En tahdo päästä tästä yli.”

Sisko istui tuolloin kahvipöydässä äitinsä ja serkkunsa kanssa, joten hän vastasi vain ylimalkaisesti, että ”elämässä käy kaikenlaista”.

– Ajattelin, etten saanut vastakaikua, Pertti tunnustaa.

Seuraavana päivänä Sisko kuitenkin soitti takaisin. Pariskunta tapasi tunnin verran Pertin työmaan kahvikopissa. Pertti sanoi, että ihan sama mitä elämässä tulee eteen, mutta hän on varma, että elämä tulee muuttumaan.

He tapasivat vielä kahdesti Siskon reissun aikana ja keskustelivat elämästään. Kumpikin oli kuvitellut, että toisella on kaikki hyvin. Pertti sanoi suoraan, että hän haluaa Siskon itselleen. Sen jälkeen he erosivat, ja Sisko lähti pian takaisin Taipalsaarelle.

Syyskuussa Pertti muutti Iihin ja Sisko ystävänsä luokse Savitaipaleelle, josta hän sai töitä.

– Kävin lokakuussa kysymässä töitä hoivakodista Iissä. Kun työni Savitaipaleella päättyivät, sain muutaman päivän kuluttua tiedon, että Iistä löytyy töitä. Marraskuussa muutin Iihin Pertin luokse tähän vanhaan sukutaloon ja aloitin työt hoivakodissa.

Pertti joutui pyörtämään puheensa siitä, ettei vanha suola janota. Sen jälkeen hän söi sanansa myös toisesta asiasta.

– Hän oli sanonut, ettei mene koskaan naimisiin. Olimme asuneet täällä jonkin aikaa ja istuimme keittiössä. Katsoin jonnekin muualle, ja kun käännyin, hän oli polvillaan maassa ja kosi minua. Ensimmäiset sormuksetkin hän oli tehnyt valmiiksi, tammesta ja linnunsilmävaahterasta, Sisko paljastaa.

Molempien sukulaiset olivat tyytyväisiä parin ratkaisuun. Siskon vanhemmat olivat iloisia, kun tytär muutti taas lähelle. Pertin vanhemmat ovat edesmenneitä, mutta hänen veljensä asuu lähellä, ja yhteydenpito on tiivistä.

– Elokuussa 2024 suunnittelimme häitä itsenäisyyspäivän viikonlopuksi. Halusimme pitää ne Martinniemen Martinhovissa ja papiksi ystävämme Outin. Hääpäivän määräsivät kuitenkin papin aikataulut ja hääpaikan varauskalenteri, Sisko kertoo.

Hän jatkaa, että näköjään häiden järjestäminen kuudessa viikossa onnistuu hienosti. Pari vihittiin 5. lokakuuta.

Siskon tytär juhli omia häitään samana vuonna Valkealassa. Tyttärellä on hyvät välit äitiinsä ja tämän uuteen puolisoon.

Entäs nyt? Onko rakkauden tunne vielä samanlaista kuin lähes neljäkymmentä vuotta sitten? Pariskunta katsoo lämpimästi toisiaan. Sisko toteaa, että kyllä he tosissaan silloinkin toisistaan tykkäsivät. Pertti puolestaan arvelee, että hän ei ole näin voimakasta tunnetta aiemmin kokenut.

– Kun tapasin Siskon uudelleen, havaitsin olevani aivan umpirakastunut.

Pertti sanoo, että nuoruuden särmät ovat hänellä hioutuneet. Siskolla ei hänen mukaansa ollut särmiä nuorenakaan.

– Olen ylpeä hänen käytöksestään muiden seurassa. Sisko on vieraanvarainen ja sosiaalinen, ja esimerkiksi kaverini ovat aina tervetulleita kylään.

Sisko toteaa, että nykyään häntä naurattavat ne Pertin piirteet, jotka nuorena ärsyttivät. Kun esimerkiksi lähdetään jonnekin, Pertti on valmis kahdessa sekunnissa – ja hän kahdessa tunnissa. Hän ennakoi, mutta Pertti tekee.

Riitoja ei kuitenkaan synny. Pari sopi yhteen mennessään, että turhanpäiväisistä asioista ei hermostuta. Toki välillä otetaan yhteen. Sisko naureskelee, että molemmat ovat horoskoopissa itsepäisiä härkiä.

Yhteinen kiinnostuksen kohde ovat rakennusprojektit. Siskon vanhemmilla on ollut kesämökki saaressa Martinniemen edustalla. Paikka on nyt siirtynyt Siskolle ja Pertille, ja he ovat rakentaneet vanhan mökin tilalle uuden. Parilla on yhteinen mökki myös Ivalossa.

Avioliiton alkutaival ei kuitenkaan ole ollut pelkkää auvoa. Ensin Pertiltä leikattiin nivustyrä, ja puolitoista vuotta sitten hän sai aivoinfarktin. Seuraavaksi täytyi leikata lannerangan kanavan ahtauma. Lisäksi murtui polvilumpio.

– Kaikista olen toipunut, myös aivoinfarktista. Vasen käsi oli sen jälkeen heikko, mutta kokosimme Siskon kanssa tuhannen palan palapelejä, kaksi viikossa. Kuntoutin kättä kokoamalla kaikki palat vasemmalla kädellä, Pertti kertoo.

Viime kesänä hän sai epilepsiakohtauksen, joka oli aivoinfarktin jälkiseuraus. Pertti menetti ajokorttinsa vuodeksi, mikä on vaikeuttanut yrittäjän töiden tekoa.

Pertin sairastelu ei ole muuttanut pariskunnan suhdetta hoitosuhteeksi, mutta Siskon apu ja hoiva on tietysti ollut hyvin tärkeää. Kun Sisko lähtee aamulla töihin hoivakotiin, hän vie samalla Pertin tämän työpaikalle.

– Vaikka olimme niin kauan erossa, Pertin seurassa tuli heti tuttu ja turvallinen olo. Osaan arvostaa Perttiä. On ihanaa, että hän on olemassa. On ihanaa, kun tietää olevansa toiselle tärkeä, Sisko sanoo ja hymyilee hyvin nätisti miehelleen.

Pertti sanoo ilkikurisesti, että kun arki ja seksi toimivat, niin kaikki menee hyvin.