Nuoret miehet valtasivat kotipesän – sukupolven muutos on tuonut uusia huippuja lautasen äärelle
Puheet huippulukkareiden sukupuutosta ovat osoittautuneet vahvasti liioitelluiksi. Tällä hetkellä miesten Superpesiksessä ollaan tilanteessa, että erinomaisia lukkareita on tarjolla enemmän kuin seuroja, kirjoittaa Antti Tokkari.
Kun lukkarikuningas Toni Kohosen ura veteli viimeisiään, puhuttiin miesten superpesiksessä lukkariongelmasta. Voivottelun aiheena oli se, että vanhojen tähtilukkareiden, tuossa vaiheessa Kohosen ja Topi Kososen, tilalle ei löydy mistään uusia huippuja. Vastaavia ei välttämättä ole vieläkään löytynyt, mutta laajalla rintamalla uusi sukupolvi on ottanut kotipesän haltuunsa. Miesten joukkueiden lukkareista vain neljä on yli 30- vuotiaita ja sarjan top5- lukkareihin kuuluvat Pattijoen Topi Still, Hyvinkään Petteri Alanen ja Sotkamon Aapo Komulainen ovat juuri ja juuri parikymppisiä.
Lukkarin paikkaa on perinteisesti pidetty hieman kokeneempien pelaajien temmellyskenttänä. Nuoria lupauksia on ollut ennenkin, mutta heidän tähdenlentonsa on yleensä loppunut lyhyeen. Lukkaripelissä yhtenä tärkeänä asiana on pidetty vastustajan pelitavan ja pelaajien tuntemusta ja menneisyydessä niiden opettelu otti yleensä omat oppivuotensa, ennen kuin se oli riittävällä tasolla.
Tänä päivänä informaatio on helpommin saatavilla, tulevien vastustajien pelit helpommin nähtävillä ja pelidatan analysointi merkittävästi helpompaa kuin vuosikymmen sitten. Se on varmasti yksi selittävä tekijä sille, että entistä nuorempien lukkarien on mahdollisuus nousta huipulle.
