Image

Nuoret ja lupaavat, osa 3: Visa Sippola, Surgifyn toimitusjohtaja



Nuoret ja lupaavat, osa 3: Visa Sippola, Surgifyn toimitusjohtaja

He ovat johtajia, osakkaita, hallitusammattilaisia ja kolmekymppisiä. Nyt he kertovat työstään ja siitä, mitä se heille merkitsee.
Teksti Oskari Onninen
Kuvat Akseli Valmunen

Visa Sippola, 24, Surgifyn toimitusjohtaja

Minusta piti tulla pianisti tai lääkäri.

Olin aika lupaava pianisti. Musiikissa nuoret taiteilijanalutkin ovat uniikkeja taiteilijoita, jotka pystyvät luomaan jotain. Joskus lopputulos ei ehkä ole niin kehittynyt kuin myöhemmin, mutta se on silti jotain ainutlaatuista.

Uusi teknologia on aina kiehtonut minua. Olen toivonut, että jokin asia nytkähtää eteenpäin, ja ollut mielissäni kun se tapahtuu.

Kun matkasin pienenä koulusta Sykistä kotiin Tammisaloon, saatoin odottaa pitkäänkin, että tuli uusi metrojuna. Halusin kokea sen, että saan matkustaa uudella junalla.

Yläasteella pääsin tutun lääkärin kautta tet-harjoitteluun yhteen Lastenklinikan tutkimusryhmään. Menin sinne kaverini kanssa. Saimme lääkärintakit, jotka päällä kävimme syömässä ruokalassa. Jotenkin se nappasi. Sairaala oli oma maailmansa. Halusin samaistua siihen ja olla osa sitä.

Neurokirurgia oli unelmieni ala. Miinulla oli vahva käsitys siitä, että se on lääketieteen kuningaslaji. Se on todella vaikeaa. Pitää omistautua ja sinulla on kysyntää. Lukioaikana kävin tutustumassa neurokirurgian klinikkaan ja kiinnostuin siitä mielettömästi. Tutustuin kirurgiaan erilaisten mahdollisuuksien kautta, osin oma-aloitteisesti. Olen googlaillut paljon näitä juttuja.

Teini-iästä ja muista johtuen ihan kaikki kurssit eivät menneet minulla putkeen lukiossa, mutta tein todella paljon hommia viimeisenä keväänä.

Kun olin päässyt sisään lääketieteelliseen, pirauttelin heti seuraavana päivänä neurokirurgian tutkimusryhmään. En malttanut hirveästi odottaa.

Kynnys soittaa professorille oli yllättävän pieni. Senhetkisellä kokemuksellani akateemisesta maailmasta minulle ei tullut hirveästi muita vaihtoehtoja mieleen. Erittäin vahva kiinnostus yhdistyi jonkinasteiseen naiiviuteen – siinä on ehkä selitys sille, miksi uskalsin ottaa yhteyttä.

Pääsin tapaamiseen. Oli minulla jotain tutkimusideoitakin, joita olin miettinyt. Valtaosa niistä oli varmaan käyttökelvottomia, mutta taustani huomioon ottaen tutkimusryhmässä oltiin yllättävän avoimia. Voi olla, että innostukseni ja aito kiinnostukseni oli huomattu.

Jossain vaiheessa lääkistä tapahtui henkinen 180 asteen käännös.

Vaikutti siltä, että lääketieteen parissa työskentelevät ihmiset jakautuivat niihin, jotka halusivat kehittää teknologiaa ja tiedettä eteenpäin ja niihin, jotka eivät.

Samaistuin ensin konservatiivisempaan ryhmään. Mitä ennustettavampia asiat ovat, sitä turvallisempi olo sinulla on tulevaisuuden urakehityksesi suhteen.

Hiljalleen aloin kuitenkin miettiä, mitä asioita voisin kehittää. Silloin muotoutui Surgifyn ajatus. Muutamme hieman kirurgisen poranterän kärkeä ja saamme sen leikkaamaan pelkästään kovia kudoksia, ei pehmeitä. Se on todella yksinkertainen ratkaisu. Ei yhtään sensoria, ei yhtään moottoria, ei pätkääkään koodia.

Olen aina pitänyt uran luomista kohtalaisen kiehtovana asiana. On tuntunut merkittävältä ajatukselta, että voisin uran puitteissa antaa panokseni yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Start-up-yrittäjänä pääsen usein näkemään, kuinka minun ja tiimini kehittämät asiat muuttuvat konkretiaksi. Näkee, miten asioita kasvatetaan, kehitetään ja rakennetaan. Olen jollakin tasolla elämyshakuinen ja kaipaan toimintaa ja jännitystä. Kaikki ne liittyvät olennaisesti start-up-yrittäjän arkeen.

Lääkärintyöstä se eroaa siinä, että yrittäjä rakentaa kollegoidensa ja tukijoidensa kanssa asioita alusta loppuun. Se on hirveän vahva tunne.

Jos tekisin rutiininomaista lääkärintyötä, voi olla, että vaikuttaisin positiivisesti kymmenien tuhansien potilaiden elämään. Jos pystyisin muuttamaan lääketiedettä tai kirurgiaa teknisesti tai viemään alaa jollain muulla tavalla eteenpäin, voisin vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään. Ajatus siitä, että voisin saada aikaan jotain sellaista, on ihan mieletön.

Siinä on jotain samaa, mitä tiedemies tai insinööri tekee kehittäessään jotain uutta asiaa tai taiteilija tulkitessaan jonkin kappaleen. Kaikki haluavat tehdä jotain ainutlaatuista.

Julkaistu: 27.6.2018