Image

Nuoret ja lupaavat, osa 2: Mikki Inkeroinen, Kamuxin CDO

Nuoret ja lupaavat, osa 2: Mikki Inkeroinen, Kamuxin CDO

He ovat johtajia, osakkaita, hallitusammattilaisia ja kolmekymppisiä. Nyt he kertovat työstään ja siitä, mitä se heille merkitsee.
Teksti Sonja Saarikoski
Kuvat Akseli Valmunen
Mainos

Mikki Inkeroinen, 30, Kamuxin CDO

Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta saakka. Menin tet-harjoitteluun vuosaarelaiseen valokuvausliikkeeseen ja jäin sinne. Se oli nuorelle miehelle hyvää ajanvietettä, ja oli mukavaa, ettei tarvinnut aina pyytää vanhemmilta rahaa, jos halusi ostaa itselleen jotain.

17-vuotiaana sain työpaikan Expert-myymälöiden yhteydessä olevasta liittymämyyntipisteestä. Kun olin tehnyt sitä pari vuotta, osto- ja markkinointijohtaja Ville Honkanen tarjosi minulle markkinointiassistentin paikkaa Expertillä. Sitten norjalainen yhtiö osti Expert-myymälät. Myöhemmin siirryin töihin sinne. Yhteensä olin firmassa 13 vuotta eri titteleillä ja pääsin johtoryhmään saakka.

Ville Honkanen on ollut urani primus motor. Hän halusi, että menestyn, ja toisaalta pystyin tarjoamaan hänelle asioita, jotka auttoivat häntä menestymään.

Kolme vuotta sitten sain Marimekon silloiselta toimitusjohtajalta Mika Ihamuotilalta sähköpostin, jossa hän kysyi, voisiko minua kiinnostaa paikka Marimekon hallituksessa. Aluksi ajattelin, että viestin täytyy olla pila. Uskoin hänen olevan tosissaan vasta, kun Marimekolta seuraavana päivänä soitettiin ja pyydettiin tapaamista.

Kun sain hallituspaikan, Talouselämän toimittaja ihmetteli, miten voin olla niin nuori, koska en ole sukua kellekään hallitusammattilaiselle tai marimekkolaiselle. Hän oli aivan varma, että en ole opiskellut mitään. Se ei ole totta, valmistuin valtiotieteiden maisteriksi tavoiteajassa. Kävin täysipäiväisesti töissä ja painoin sen jälkeen yliopiston kirjastoon. Välissä otin päikkärit tenttikirjan päällä.

Nuorempana mietin ikääni paljonkin. Kasvatin parran osittain siksi – halusin peittää sen, että olen vasta vähän yli 20. Hallituspestin saatuani en ole miettinyt ikääni ollenkaan. Olen aikuinen ammattilainen. Marraskuussa sain uuden työn, minusta tuli käytettyjä autoja Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa myyvän Kamuxin CDO. Vastaan digitaalisista työkaluista, myyntikanavasta ja markkinoinnista. Olen myös johtoryhmän jäsen. Voin hyvin kuvitella, että olen Kamuxilla yhtä pitkään kuin Expertillä.

Minut valittiin juuri Marimekon hallitukseen neljänneksi kaudeksi sekä uutena jäsenenä digitaalista markkinointia tekevän OIKIOn hallitukseen.

En koe tekeväni erityisen paljon töitä. Työpäiväni ovat 7–14 tunnin mittaisia. Kyllä sairaanhoitajat ja lastentarhanopettajatkin tekevät paljon töitä. Minun työnihän on aika kevyestä päästä. En halua mitenkään korostaa tehdyn työn määrää, sillä se ei ole olennaista. Tämä on minulle hyvin luontanen tapa elää, ajatella ja olla.

Minulla on erittäin rikas vapaa-aika, vaimo, kaksi lasta ja kolmas tulossa. Harrastan purjehduksesta haaveilua, matkustelua ja ruuanlaittoa. Minulla on pieni purjevene yhdessä ystävieni kanssa.

Oli itsestään selvää, että haluan lapset nuorena. Kun olen viisikymppinen, kaikki lapseni ovat täysi-ikäisiä. Silloin saan aivan uuden elämänvaiheen. Sitä odotan.

Työssä minua motivoi paineen tunne. Se on triggeri saada asioita aikaan. Raha motivoi sopivasti. Verotus takaa kuitenkin sen, että en ole päässyt ulosmittaamaan rahallisesti mitään järkyttävää onnistumista. Tuloni vuonna 2016 olivat noin 120 000 euroa.

Jos deadline ei ole tiukka, käytän välillä aikaa huonosti. Saatan asentaa uusia digitaalisia työkaluja tai esimerkiksi katsoa, mikä Saksassa oli koeajojen ja kauppojen suhde. Hyvä ajankäyttö vaatii sitä, että ymmärtää, mitä tarkottaa missäkin tehtävässä hyvä suoriutuminen. Että missä vaiheessa powerpointin hinkkaaminen kannattaa yksinkertaisesti lopettaa, koska se ei kasvata merkittävästi lisäarvoa. Tämä vaatii kykyä asettua vastapuolen asemaan ja pohtia, miten se mahdollisesti sen asian kokisi.

Minulle tärkeä sanonta on ”onnellinen vai oikeassa”. Voinko antaa periksi ja olla tyytyväinen? Vai haluanko pitää kannastani kiinni ja saada shittiä? Kuka suuttuu ja miten paljon? Ja vastaavasti: jos annan mennä, mikä sen vaikutus substanssiin on? Ihminen pystyy omalla suhtautumisellaan säätelemään tunteitaan ja esimerkiksi sitä, kuinka paljon asiat aiheuttavat stressiä.

Teen töitä perinteisellä kaupan alalla, mutta minulla on koko ajan tuntosarvet viritettynä start-up-maailmaan. Siellä monet asiat tehdään joustavammin. Perinteisistä organisaatioista löytyy todella paljon työtä, joka voitaisiin automatisoida. Samalla olen vähän huolissani siitä, että start-up-hype vie huomiota perinteisiltä aloilta. On superhyviä ja vakaalla bisnespohjalla toimivia start-uppeja, mutta myös sellaisia, joissa arvio tulevien tuottojen määrästä on aika korkealentonen ja nykyinen liiketoiminta, myynti ja markkinointi jäävät sen todella pitkälle menevän vision jalkoihin.

Kun minut valittiin Marimekon hallitukseen, suorahakuyritys Stanton Chase palkitsi Marimekon vuoden parhaasta hallitusrekrytoinnista. Perusteena oli diversiteetin lisääminen. Aiemmin diversiteetillä on viitattu lähinnä eri sukupuoliin, mutta Marimekon valinnassa korostui uusi sukupolvi. Meidän sukupolvellamme on paljon kokemuksia, jotka voivat auttaa firmoja eteenpäin. Esimerkiksi se, että olemme kasvaneet yhdessä tietokoneiden kanssa.

Vaikka johdan digitaalisia ratkaisuja, koen, että teen ihmistyötä. Minun pitää saada ihmiset ymmärtämään, miksi tiettyjä asioita tehdään. Se vaatii, että ymmärrän heidän maailmaansa. Haluan kehittyä vielä empaattisemmaksi. Sitä oppii olemalla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.

Julkaistu: 26.6.2018