"Vaihdetaan villasukat itsetehtyyn leipään" – Nuoret innostuivat vaihdantataloudesta, ja se tuo meidät lähemmäs toisiamme
Tavaran ja taitojen vaihtokauppa käy kuumana somessa, mutta älä silti ihan vielä unohda rahaa, kirjoittaa Avun kesätoimittaja Noora Sillgren.
Tehdäänkö vaihtokauppa?
Ehdotus oli looginen päätös keskustelulle, jossa valitin kiukuttelevaa tietokonettani ystävälle, joka ymmärtää läppäreiden sielunmaisemaa. Hän puolestaan kärsi palelevista varpaista, ja koodinpätkän kirjoittamisen sijaan sormeni kyllä osaavat kutoa.
Molemmilla oli tarve, johon toinen osasi vastata. Aivan turhaa sotkea mukaan rahaa.
Moni muukin on tullut samaan lopputulokseen. Vaihdantataloudesta on tullut trendikästä, ja se ottaa koko ajan suurempaa jalansijaa vaihtoehtoisena pärjäämisen keinona – tai yhteiskunnallisena kannanottona.
Vaihdantatalouden avulla moni kokee voivansa ottaa edes rippusen valtaa takaisin yrityksiltä, joiden nähdään pyörittävän koko yhteiskuntaa.
Koska vaihtokauppaa tehdessä jokainen voi määritellä itse, minkä arvoisena tavaraa tai palvelua pitää, valta ja varakkuus eivät pääse kertymään yksittäisille ihmisille tai yrityksille. Raha ei ole kaiken keskipisteenä, vaan oleellista on toisten palveleminen. Ihanteellisessa vaihdantataloudessa raha ei määrittele kenenkään arvoa, vaan tavoitteena täytyy olla kaikkien osapuolien tyytyväisyys.
Jotta vaihdantatalous voi toimia edes pienessä mittakaavassa paikallisissa yhteisöissä, osallistujien on pakko unohtaa voiton tavoittelu.
Ja pienessä mittakaavassa se toimiikin. Tiktok-somepalvelussa on pilvin pimein videoita, joilla käsintehtyä leipää vaihdetaan printteriin tai kampaamopalveluita tatuointeihin. Discord-viestintäalustalta löytyy kanavia vaihtamista varten ja Facebookissa vaihdantaryhmät käyvät kuumina.
The art of barter -kirjan kirjoittaneen Shera Dalin sanoin: kun ajat ovat vaikeat, ihmiset kääntyvät vaihtokaupan puoleen. 1930-luvulla suuren laman aikaan Yhdysvalloissa syntyi sadoittain vaihtokauppaorganisaatioita, ja sama tapahtui koronapandemian aikaan sillä erotuksella, että nyt vaihdoista sovitaan somessa.
Kaikki saivat mitä halusivat, eikä senttiäkään rahaa vaihdettu.
Kun rahalla maksamisen sijaan vaihtokaupassa tavarat ja palvelut siirtyvät suoraan osapuolelta toiselle, tuota ah-niin-pakollista kylmää käteistä (tai verkkopankin bittivirtoja) säästyy niihin menoihin, joihin sitä on pakko käyttää. Sähkölaskua on toistaiseksi mahdotonta maksaa itsetehdyillä kekseillä tai opintolainaa lyhentää tarjoutumalla siivoamaan lainanantajan koti.
Erityisesti nuoret aikuiset, joiden pennien täytyy venyä jatkuvasti pidemmiksi epävarmassa taloudellisessa tilanteessa, ovat innostuneet vaihtamisesta.
Omassakin kaveriporukassa sitä on kokeiltu. Ystävä teki suuren määrän pastavuokaa, ilmoitti siitä somessa, ja halukkaat saivat tulla lappamaan sapuskaa omiin kippoihinsa auton takakonttiin sijoitetusta valtavasta vuoasta. Vastineeksi kelpasi kaikki hyödyllinen: yksi vaihtoi kyseisen auton öljyt, toinen toi itse kasvatettuja yrttejä. Itse purin vanhan villapaidan lankakeriksi, joista pastan kokannut ystävä voi kutoa sukkia. Kaikki saivat mitä halusivat, eikä senttiäkään rahaa vaihdettu.
Vielä toistaiseksi ruokaan tarvittavat pastat ja kasvikset pitää suurimmaksi osaksi ostaa kaupasta rahalla, ja vaihtaminen keskittyy yleensä hyödykkeisiin, jotka eivät ole täysin välttämättömiä. Taide ja käsintehdyt vaatteet, taidot, palvelut ja leivonnaiset tuovat ihmisiä yhteen sen sijaan, että niitä tilattaisiin kasvottomilta yrityksiltä maailman toiselta puolelta.
Ehkä iso paha kapitalismi ja idealistinen uusi vaihdantatalousinnostus voivat elää rinnakkain. Suuret rattaat pyörivät todennäköisesti jatkossakin rahalla, velalla ja markkinavoimilla, mutta jos voin vaihtaa rakkaudella kudotut töppöset hiustenleikkuuseen, teen sen ilomielin.
Lopulta vaihtamisen ydin onkin siinä, että se on yhteisöllistä ja markkinavoimien tavoittamattomissa. Se on kaikkia hyödyttävä, ystävällinen teko.
