Apu

Nöyränä ihan metsässä

Nöyränä ihan metsässä

Hiki virtaa harsohatun alla kuin tulosvaroitusta laatiessa.
Teksti Ulla-Maija Paavilainen
Mainos

Päivälehdessä todettiin, että mikään muu urheilulaji ei tee ihmistä yhtä nöyräksi kuin golf.

Olen pitänyt vuosia kirjaa kaikista johtotehtäviin valituista henkilöistä, jotka ovat valintansa yhteydessä todenneet ottavansa tehtävänsä vastaan nöyränä. Listallani on nyt 115 nöyrää.

Aika moni heistä on uuden tittelinsä myötä aloittanut golfin peluun. Kysymykseni kuuluukin: minne nöyryys häviää johtajuuden myötä niin, että sitä pitää etsiä viheriöiviltä niityiltä mailan kanssa kuokkien?

Jari Sarasvuo on usein puhunut siitä, miten johtajuus on palvelutehtävä. Hienoja palveluksia meille on viime aikoina tehtykin, kun kesäkuun loppuun mennessä lähes 40 000 henkeä oli irtisanomisuhan alla. Toisaalta tosin juuri palvelualoilta katoaa väkeä; kohta katoaa kaikki palvelu.

Johtajien tehtäväksi jää vain kuokkiminen. Suo, maila ja Stephen. Miten olisi, Timo Koivusalo, uusi versio Pohjantähdestä nyt, kun vanhoja klassikkoromaanejakin briteissä erotisoidaan?

Minulla ei ole mitään golfaamista vastaan. Parempi harrastus se on kuin työpaikkakiusaaminen tai perheen rääkkääminen kotona.

Mutta onko laji kansantaloudelliselta kannalta järkevä? Ajatelkaa, jos kaikki golfin harrastajat kävisivät harjoittelemassa nöyryyden jaloa taitoa kumartelemalla marjamättäiden ääressä. Siinä vasta sitkeyttä kysytään, kun tarvot kymmenlitrainen ämpäri kourassa poikki mättäiden ja soiden hyttysten ja hirvikärpästen ahdistelemana. Hiki virtaa harsohatun alla kuin tulosvaroitusta laatiessa, ja karhun jalanjälki sammaleessa saa kummasti liikettä omien töppösten kurssiin. Monenlaiset tunteet ailahtelevat mielessä, jos naapuri on raapinut astiansa kukkuroilleen, mutta oman saavin pohjalla marja yrittää turhaan pariutua kaltaisensa kanssa. Puhumattakaan niistä tunteista, kun marjoja pullolleen raadettu pakastin kieltäytyy äkkiä yhteistoiminnasta. Johtajuus mitataan tilanteissa, joissa tehty työ on todettu turhaksi.

Jos jokainen johtaja olisi lomansa aikana poiminut 30 litraa marjoja, olisiko hänellä töihin palattuaan nöyrempi mieli vai ainoastaan sinisempi suu? Ainakin metsissä lahoaisi muutama tuhat kiloa vähemmän vitamiineja ja hivenaineita.

Ihan turha yrittää pakottaa suomalaisia marjametsään. Se mikä ennen oli ahkeruutta, on monen mielestä nykyisin raatamista. Vaihtosuhde on kiinnostava: thaimaalainen poimii meidän marjamme, me golfaamme thaimaalaisen greenillä, ja molemmat ovat tyytyväisiä.

Pari vuosikymmentä sitten oli muodikasta hankkia viinitila Ranskasta. Se oli lähes jokaisen trendsetterin haave. Julkaisin silloin laskelman, miten paljon edullisempaa ja hyödyllisempää olisi perustaa marjatila Itä-Suomeen. Arvaatte varmaan, paljonko se kiinnosti. Maistuuhan tympeäkin viini toisenlaiselta, kun sitä kulauttelee ilta-auringossa Loiren laaksoon katsellen kuin laatujuoman naukkailu entisessä navetassa tynnyripöydän ääressä sateen lotistessa jättiputkipöheikköön.

Sanotaan, että ihminen ei voi nykyään heittäytyä vain yhden ammatin ja koulutuksen varaan. Maaseudulla tämä on ymmärretty jo ajat sitten. Yrittäjyydellä on monta tukijalkaa. Yksi ja sama yrittäjä voi viljellä perunoita, ommella vaatteita ja toimia mökkitalkkarina.

Leipä on maailmalla pieninä, mutta ah niin maukkaina palasina. Suosittelen kotimaista marjalikööriä, hanhenmaksaa, muikkusäilykkeitä ja riihijauhoja, muun muassa. Ahkeruus maistuu hyvältä – minkä tahansa nöyryysharjoituksen päätteeksi.

Julkaistu: 23.8.2012