Nooralotta Neziriltä raju linjaus uransa alkuvuosilta: ”Olisin pitänyt huolta siitä, ettei minua ajeta loppuun”

Aition Suuri olympiaopas on 68-sivuinen kisalehti, jossa on kaikki mitä tarvitset talviolympialaisten kotikatsomoon – tilaa se suoraan kotiin tästä linkistä, ilman toimituskuluja!

1. Viime vuonna löytynyt huippuvire oli yllätys itsellesikin.

Nooralotta Neziri: Sekä totta että tarua. Kun jatkoin uraani, minulla oli koko ajan se ajatus, että kyllä minä pystyn. Mutta täytyy myöntää, että on ollut niitäkin hetkiä, joina olen ollut aika epäuskoinen itsekin.

2. Olet toiminut vuodesta 2024 itse omana valmentajanasi. Se oli avain ennätyksiisi.

NN: Kyllä oli. Nyt kun on ollut vain minä ja puolisoni, olemme pystyneet tekemään asiat juuri kuten itse tarvitsee. Pitkän uran myötä on muodostunut tosi hyvä käsitys siitä, mikä on se oma tapa tehdä asiat, mikä sopii minulle ja mitä oma kehoni tarvitsee.

3. Loukkaantumiset ovat olleet urasi suurin yksittäinen haaste.

NN: Kyllä. Esimerkiksi vuoden 2017 nurkilla, kun oli oikeasti tosi hankalaa, aika paljon jäi piippuun ja asioita tekemättä. Sen jälkeen sitten loukkaantumisia on ollut oikeastaan joka vuosi. Viime kausi taisi olla ensimmäinen, jolla en ollut loukkaantunut, ja sitten tuli se tapaturma siellä Tokiossa.

4. Henkinen toipuminen loukkaantumisesta on vaikeampaa kuin fyysinen.

NN: Aika lailla yhtä kauan ne kestävät, ainakin minulla. Vaikka kyllähän tässä on hankalaa tälläkin hetkellä, kun toipumisaika on niin pitkä. Fyysinen ja henkinen toipuminen menevät pitkälti käsi kädessä. Koen, että kun fyysisestä loukkaantumisesta pääsee eroon, olen aika nopeasti päässyt henkisestikin takaisin menoon mukaan.

5. Urasi on loukkaantumisesi myötä ohi, ja paluu huipputasolle on mahdotonta.

NN: Jos tuo olisi totta, olisin ollut realisti ja lopettanut. Kolme minuuttia sen jälkeen, kun olin kaatunut ja kuullut napsahduksen polvesta, puoliso tuli paikalle. Totesin hänelle, että “eiköhän tämä ollut tässä”. Hän ei kuitenkaan vastannut mitään ja asiaan ei olla enää sen jälkeen palattu.

Jatkoimme tekemistä sillä mielellä, että tehdään paluu ja tehdään vielä kerran mahdottomasta mahdollista. Huipulle palaaminen ja uuden ennätyksen tekeminen on realistisempaa nyt yhdeksän kuukauden toipumisen jälkeen kuin se oli yhdeksän vuoden vaikean jakson jälkeen.

6. Huippu-urheilijan uran rahoittaminen on Suomessa liian hankalaa.

NN: On. Meillä on täällä ihan hyvä tukijärjestelmä, ei siinä mitään, mutta rahaa on liian vähän ja sitä saavat vain tosi harvat. Yksityisessä rahoituksessa kumppaneiden löytäminen on vaikeaa – tarvitsijoita on paljon ja antajia vähän, mikä luo hankalan yhtälön.

7. Sosiaalinen media on välttämätön työkalu nykyajan huippu-urheilijalle.

NN: Riippuu tietenkin lajista, mutta minulle se on 110-prosenttisesti välttämätön. Minulla ei ole oikeastaan mitään muuta tulovirtaa. Jos en tekisi sosiaalista mediaa, minun olisi pakko olla urheilun ohella normaaleissa palkkatöissä.

8. Sosiaalinen media vie liikaa aikaa itse urheilulta.

NN: Ei ole totta. Varsinkin nykyajan nuorille puhelimen ja somen käyttö on niin helppoa ja nopeaa, että ei se vie sitä keskittymistä pois urheilusta. Päinvastoin, jos some antaa mahdollisuuden rahoittaa oman urheilun, se antaa enemmän aikaa treeneille kuin ottaa pois.

9. Tavallinen urheilun seuraaja ei ymmärrä, kuinka vaativaa huippu-urheilijan elämä oikeasti on.

NN: Uskallan väittää, että moni ei ymmärrä. Sen takia on helppo kommentoida. Yllättävän moni ei ymmärrä sitä, kuinka kovaa se fyysinen rasitus on.

Lisäksi on henkinen puoli, kun elämä on oikeasti ihan pelkkää urheilua. Itsekin olen välillä miettinyt, mitä muuta tykkään tehdä kuin urheilla.

Päälle tulee taloudellinen paine, koskaan ei voi hengähtää. Rankin osuus on, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, etkä voi tavallaan vaan elää elämääsi.

10. Jos olisit urasi alussa tiennyt samat asiat kuin nyt, olisit yltänyt vielä korkeammalle.

NN: Kyllä, helposti! Helppoa jossitella, mutta jos olisin ollut tällä tiedolla varustettu 23- tai 24-vuotiaana, luulen että olisin juossut puoli sekuntia kovempaa.

Olisin luottanut enemmän itseeni ja tuonut itseäni enemmän esille. En olisi treenannut niin paljoa enkä laihduttanut. Eli olisin pitänyt huolta siitä, että minua ei ajeta loppuun.

+ Mikä on suurin tavoitteesi juuri nyt?

NN: Juuri nyt suurin tavoite on päästä mahdollisimman nopeasti takaisin piikkarijuoksuun, jotta pääsen taas kiinni kunnon tekemiseen.

Pidemmällä aikavälillä haluaisin juosta Suomen ennätyksen. Kun pääsen takaisin aitomisen pariin, se voi olla vielä kovempi kuin nyt. Mutta haluaisin urani päättää niin, että olisin pystynyt haastamaan Suomen ennätyksen.