Noora Hautakangas kulki teininä kylille joko Suzuki-mopolla tai hevosella
Soinissa kasvanut yrittäjä Noora Hautakangas oli heppatyttö, joka kulki lapsuuden maisemissaan kavereidensa luona ratsain. ”Ajattelen, että hevosenhoito opetti itsenäisyyttä ja aikatauluista huolehtimista”, hän miettii.
Kuvassa Noora Hautakangas äitinsä kanssa Soinissa.
"Kun kotoa Jokivarren kylästä lähdin Soinin keskustaan teininä, kulkupelinä oli Suzuki-mopo tai hevonen, Porsku. Matkaa kirkonkylälle meiltä oli kaksikymmentäviisi kilometriä.
Kylällä on yksi liikenneympyrä. Kaikki merkittävä on yhden tien varrella: kauppa, kirjasto ja paikallinen pubi.
Porskulla ratsastin usein kavereiden luo. Asuimme metsien ja peltojen keskellä, moni kavereistani oli heppatyttö.
Ajattelen, että hevosenhoito opetti itsenäisyyttä ja aikatauluista huolehtimista, joista on varmasti ollut hyötyä yrittäjän urallani. Kavereiden kanssa leikittiin olympialaisia, metsä oli leikkipuistomme.
Olen aina sanonut Soinia herrankukkaroksi, niin turvallista siellä oli kasvaa. Jokivarren kylässämme asukkaita on noin sata, Soinissa pari tuhatta. Lähin isompi kaupunki on Seinäjoki, mutta paikallinen murre on lähempänä yleiskieltä kuin Pohjanmaan murretta.
Soinilaiset ovat rempseitä ja avoimia. Siellä kasvoin luottamaan ympäristöön ja ihmisiin. Jos Soinissa luvattiin jotain, se myös pidettiin. Muutenkin maaseudulla saatettiin poiketa kylään tuosta vain. Ja kun kotoa lähdettiin, laitettiin harjanvarsi oven eteen merkiksi, että ei olla kotona.
Nuoriso kokoontui Nuopparilla. Siellä katsottiin yhdessä juuri televisioon tullutta Salatut elämät -sarjaa ja pelattiin biljardia.
Kun halusimme lähteä viikonloppuna kauemmas juhlimaan, otimme tilataksin. Sitä kuljetti ihana Veijo, joka heitti meidät milloin Evijärvelle katsomaan Bomfunk MC'sia, milloin taas discoon Latosaareen. Veijo odotteli meitä aina paikan päällä 4–5 tuntia ja heitti sitten jokaisen vuorollaan kotiovelle.
Lähdin Soinista lukioon 15-vuotiaana, mutta palaan sinne lepäämään säännöllisin väliajoin vanhempieni luokse.
Soinissa voin päästää hetkeksi kaikista yrittäjän velvollisuuksista irti.
Viimeisimmän projektin, ravintolan perustamisen jälkeen, tunsin Soinin-reissun jäljiltä, etten ole yhtään väsynyt. Soinissa nukahdin joka ilta kello 17–18 aikaan ja nukuin aamuun.
Soinissa on myös koiramme Wallun mummola, jossa hänellä on ihan eri säännöt kuin kotona.”
Juuret-palstalla tunnetut suomalaiset kertovat kotiseutunsa merkityksestä. Yrittäjä Noora Hautakangas asuu puolisonsa ja Wallu-koiran kanssa Helsingissä. Elämäkerta Noora Hautakangas – huijarisyndroomasta huolimatta (Bazar) julkaistiin 17. syyskuuta 2025.
